Nordnet Blogi

Ajatuksia markkinatilanteesta ja ostokohteista

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin makrotalouden ja tulevaisuuden ennustaminen. Tässä kirjoituksessa yritän silti selviytyä haasteesta parhaani mukaan. Käsittelin edellisen kerran markkinatilannetta puoli vuotta sitten ennustaessani vuoden 2012 askelmerkkejä.

Katsotaan heti kättelyssä, miten viime joulukuussa kirjoittamani ennustukset ovat toteutuneet. Aloitetaan vaaleista: Putin voitti, Niinistö voitti ja Sarkozy hävisi – aivan kuten olin ennustanutkin. Joudumme odottamaan vielä loppuvuoteen, jolloin myös Obaman jatkokausi saa sinettinsä. On tosin selvää, että nämä arviot eivät ole kuitenkaan – Ranskan tilanne pois lukien – markkinoille minkäänlaisia yllätyksiä.

Onnekseni olen viitatussa blogimerkinnässä esittämiäni ajatuksia mukaillen vältellyt Nokiaa, jonka osake on lasketellut vuodenvaihteesta yli 40 prosenttia. On täysin selvää, että tulen pysymään erossa yhtiön osakkeesta nykytiedon valossa myös jatkossa. Kuriositeettina mainittakoon oikeaan osunut arvioni Nokian tämän kevään osingon suuruudesta. Arvioni Nokian osingoksi ensi keväälle on maksimissaan 0,10 euroa osaketta kohden, mikä kuvaa hyvin yhtiön uskoakseni katastrofaalisena jatkuvaa kehityskaarta. Uskollisimmat ja sitkeimmät blogini lukijat muistavat yli vuodentakaisen kirjoitukseni Nokiasta ja käänneyhtiöistä. Toistan myös tällä kertaa kyseisen kirjoituksen keskeisen sanoman:

”Nokiaa ja muita potentiaalisia käänneyhtiöitä yhdistää ainakin se, että kyseisten yhtiöiden osakekurssit ovat yleensä laskeneet historiallisista huipuistaan merkittävästi. Suuren sijoittajalauman ostoinnostus saakin tällöin alkunsa pääosin osakekurssin liikkeestä, minkä käyttäminen sijoituspäätöksen perustana johtaa sijoittajaa kohti maksumiehen roolia.

Maksajan rooliin kuuluu usein maksaa myös loppulasku, mikä konkretisoituu useimpien sijoittajien taipumuksena ostaa salkkuunsa lisää eniten laskeneita osakkeita, jolloin pystyy uskottelemaan itselleen alentaneensa salkussa olevaa keskihintaa. Valitettavasti keskihankintahinnan alentamisella on positiivista taloudellista merkitystä vain siinä tapauksessa, jos käänne joskus todella tapahtuu. Melko todennäköisenä kohtalona on myös kurssilaskun jatkuminen ja vieläpä aiempaa suuremmalla osakemäärällä, jolloin tappiotkin valitettavasti kumuloituvat.

Todellisuudessa käänneyhtiöt kääntyvät lopulta harvoin. Vai tuleeko mieleen monta esimerkkiä lähimenneisyydestä? En pysty juurikaan ymmärtämään sijoittajia, jotka ostavat vaikeuksissa kouristelevia yhtiöitä laskevaan kurssiin suurenmoisen lottovoiton toivossa. Pörssissähän on jatkuvasti tarjolla jo nykyhetkellä menestyvien yhtiöiden osakkeita. Sellaisia omistamalla tuotto-odotus muodostuu toki päävoittoa vaatimattomammaksi mutta huimasti paremmilla kertoimilla.”

Ennustin tuolloin myös, että

”Huonoimmassa tapauksessa raha liikkuukin päinvastaiseen suuntaan – omistajien taskuista Nokialle osakeannin muodossa.”

Nokian osakkeen markkinahinta oli viime vuoden toukokuussa noin 6 euroa, tänään sen hinta on hieman päälle 2 euroa. Muistan saaneeni kirjoituksen julkaisun jälkeen osakseni lukuisia nauruja ja saarnoja Nokian vahvasta kassasta. Vuoden aikana Nokian kassa on supistunut alle puoleen, yhtiö on leikannut osinkonsa puoleen ja varsinainen liiketoiminta on valahtanut tappiolliseksi. Tulosnäkymätkin ovat vuosineljännes toisensa jälkeen entistä huonommat. Maksullinen osakeanti lähestyy yhtiön kassan pohjan lähestyessä. Enää ei ole naurua kuulunut.

Kun väheksyin Nokiaa puoli vuotta sitten, totesin itse istuvani mieluummin Nordean kyydissä. Osake maksoi tuolloin 5,60 euroa ja tänään se maksaa hieman yli 6 euroa, minkä lisäksi tuottoa on realisoitunut myös osinkoina 0,26 euroa per osake. Olen myös aivan viime aikoina lisännyt Nordea-omistustani kahdesti. Pidän siis yhtiötä edelleen dramaattisesti aliarvostettuna kaikilla mittareilla.

Käännän vielä haavaa Outokumpu-sijoittajien kyljessä. Mainitsin helmikuussa Outokummun olevan sijoituskohteena epämiellyttävä järkyttävän yhtiökumppanin vuoksi. Valtio-omistajasta riippumatta osake on valunut silloisesta 1,40 euron tasosta nykyiselle 0,78 euron tasolle. Heikot kehitystrendit ovat yhtiön kohdalla edelleen ennallaan. En siis tule edes harkitsemaan sijoitusta yhtiöön (eikä vähiten siksi, että yhtiö on äärimmäisen Eurooppa-keskeinen).

On myös syytä ottaa kantaa lyhyesti vallitsevaan markkinauutisointiin. Viimeisimmät otsikot kertovat Euroopan poliittisesta takalukosta, Kreikan lähestyvästä erosta, ”Spanicin” leviämisestä talletuspaoksi ja niin edelleen. Samalla kommentaattorit ennustavat Euroopalle ”menetettyä vuosikymmentä” ja maalaavat taantumaa lähitulevaisuuteen.

Sijoittajan kannalta on kohtalokasta, jos hän luulee osakemarkkinoiden kulkevan kronologisesti käsi kädessä reaali- tai makrotalouden kanssa. Muistamme vielä hyvin esimerkiksi talven 2009: bruttokansantuote putosi useilla markkina-alueilla nopeinta vauhtia sitten 1930-luvun mutta pörssi-indeksit kääntyivät nousuun jo ”lamavuoden” maaliskuussa.

Pörssillä on siis todistettua ennakointikykyä. Tämä ilmenee käytännössä siten, että osakkeet ovat halvimmillaan silloin, kun lähitulevaisuus näyttää kaikkein synkimmältä. Sama toimii myös toisinpäin: kirjoitin kolme kuukautta sitten, että markkinat vaikuttavat mielestäni ylioptimistisilta lähitulevaisuuden suhteen. Kun markkinoilla vallitsee hetkellisesti ja kollektiivisesti vahva usko joko jatkuvaan (ja peräti ikuiseen) nousuun tai laskuun, on tulevaisuuden toteuma usein täysin päinvastainen. Esimerkiksi nyt viitatun kolmen kuukauden aikana OMX Helsinki on lasketellut yli 20 prosenttia. En laittaisi vieläkään varojani kiinni indeksiin mutta tiettyihin yksittäisiin yhtiöihin.

En ole ekonomisti. Tarkoituksenani ei siis ole kirjoittaa seuraavaksi jäätävää makroanalyysiä, sillä omat mahdollisuuteni tuottaa lisäarvoa sillä saralla ovat rajalliset. Yleisellä tasolla pyrin itse seuraamaan enemmän yhtiötason kehityskaarta (kilpailuetu ja kvantitatiiviset sijoituskriteerit) kuin arvailla makrotalouden trendejä. Yritän kuitenkin avata hieman omaa ajatteluani nykytilanteesta. Euroopalla on mielestäni edessään ”new normal”, mikä aiheuttaa sekä yritystoiminnalle että valtioille sopeutumispaineita. Uskoakseni Euroopan kohtalo seuraavien 2-3 vuoden aikana lienee jotain nollakasvun ja pitkäkestoisen (mutta todennäköisesti maltillisen) taantuman väliltä. Sen sijaan USA:n talous voi Eurooppaa paremmin mutta ei siltikään hyvin.

This time is different. Nykyhetkellä itsevarman sijoittajan mieleen hiipivä harhaluulo vuoden 2009 kaltaisesta ”kurssien comebackista” on mielestäni lähellä itsepetosta. Vallitsevassa kriisissä ei ole kyse ”syksyn 2008 kaltaisesta varastosyklistä” tai elvytyksen kautta hoidettavissa olevasta suhdannevaiheesta. Ohjauskorot ovat jo lähellä nollaa ja sekä EKP että FED ovat myrkyttäneet markkinoita jo vuosien ajan ”poikkeuksellisilla ja väliaikaisilla” rahapoliittisilla toimilla. Myös julkisen sektorin elvyttävä käsi on kipsattu vuosiksi kiinni säästötoimiin – itse asiassa nykyisen velkakriisin vaikeusaste kasvoi huomattavasti vuosien 2008-2010 aikana tehdyillä julkisilla elvytystoimilla, joilla korjattiin edellistä rahoitusmarkkinahäiriötä.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: ajattelen markkinatilanteen olevan makrotalouden osalta herkässä ja jopa heikommassa tilassa kuin neljä vuotta sitten, jolloin edellinen kriisi kärjistyi. Olen itse valmistautunut likviditeetin osalta huomattavilla puskureilla, jotka mahdollistavat paitsi salkkuyhtiöiden pääomituksen, myös mahdollisten lisäostojen suorittamisen hädän hetkellä eli silloin kun muut myyvät osakkeitaan joko pakon tai pelon sanelemana. Olemme kuitenkin vielä kaukana näistä tasoista.

Ero nykytilanteen ja edellisen finanssikriisin välillä on siis mielestäni selvä: syksyllä 2008 globaalit finanssimarkkinat ajautuivat äkilliseen ja ohimenevään shokkiin, minkä seurauksena yhtiöt alkoivat samanaikaisesti madaltaa varastotasojaan ja leikata tuotantoaan (minkä seurauksena BKT putosi jyrkästi, kunnes varastojen täyttäminen käynnisti jälleen talouskasvun elvytyksen seurauksena). Sen sijaan nyt useat Euroopan valtiot ovat eläneet yli varojensa jo hyvin pitkän aikaa. Kyse on siis ennen kaikkea rakenteellisesta kriisistä, jonka järjestelmällinen kuntoon saattaminen kestää ainakin vuosikymmenen jos ei kaksi. Eurooppalaisten osakkeiden myyntejä harkitsevan aika voi siis käydä pitkäksi. Toisin on eurooppalaisten osakkeiden ostajan laita (suora lainaus Warren E. Buffettilta):

”If you are going to be a net buyer of stock in the future, either directly with you own money or indirectly (through your ownership of a company that is repurchasing shares), you are HURT when stocks rise. You benefit when stocks swoon. Emotions, however, too often complicate the matter: Most people, including those who will be new buyers in the future, take comfort in seeing stock prices advance.”

Myös Kiinalla ja muilla Aasian nousevilla talouksilla on edessään uusi tilanne. Talouskasvu, väestön kasvu ja investointien kasvu keskittyvät nyt ja tulevaisuudessa Aasiaan, joka on mielestäni ainoa mahdollinen maailmantalouden kasvumoottori nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. En ole suunnitellut suorien osake- tai rahastosijoitusten tekemistä esimerkiksi Kiinaan, mutta on mielestäni välttämätöntä hajauttaa sijoitussalkkua kohti Aasiaa välillisesti, omalla kohdallani todennäköisesti kotimaisten konepajayhtiöiden muodossa (Kone ja Wärtsilä mielenkiintoisimpina vaihtoehtoina). Edellä mainituista tekijöistä johtuen Aasian merkitys maailmantaloudelle on huomattava. Kiinan kiinteistökuplan puhkeaminen tai vaihtoehtoisesti voimakas julkinen elvyttäminen voivat kääntää globaalin näkymän suuntaan tai toiseen. Toivon itse luonnollisesti positiivista kehitystä jo yhteiskuntarauhankin takia.

Palataan vielä Eurooppaan. Valtioiden säästötoimet laskevat toteutuessaan väistämättä julkisen sektorin kysyntää. Jos säästöt eivät syystä tai toisesta toteudu, näkyvät seuraukset vastaavasti velkakriisin syvenemisen kautta. Euroopassa myös työttömyys kasvaa, mikä laskee yksityisen sektorin kysyntää. Lisäksi pankkien rahoituskanavat ovat lähellä jäätymistä, mikä sulattaa myös yritysten investointimahdollisuudet. On siis kovin vaikeaa nähdä skenaariota, jossa Euroopalla olisi mahdollisuus samanlaiseen kasvu-uraan kuin esimerkiksi viimeisten 20 vuoden aikana on koettu. Melkoisena irtiottona vallitsevasta konsensuksesta pidän hyvin mahdollisena, että olemme vasta (pitkän, sitkeän ja maltillisen) taantuman ensi metreillä. Tämä näkemys vaatii sijoittajalta luonnollisesti aktiivista sijoitusten allokointia yhä kauemmas kotimarkkinoista, sillä erityisesti pitkällä aikavälillä yritystoiminnan (ja osakkeen arvon) kasvu on vahvasti sidoksissa alueellisen BKT:n kasvun kanssa.

Saman asian voi esittää vielä yksinkertaisemmin: jos paikallinen talous ei kasva, on yrityksellä miltei mahdotonta kasvattaa omaa myyntiään viemättä markkinaosuuksia kilpailijoilta (ja lopulta seinä tulee vastaan viimeistään sadassa prosentissa). Ilman myynnin kasvua on myös miltei mahdotonta parantaa tulosta pitkällä aikavälillä (parempi tulos olisi siis mahdollinen vain kulusäästöillä). Ja ilman tuloksen pysyvää kasvua on miltei mahdotonta jakaa osakkeenomistajille entistä suurempia osinkoja vuosi toisensa jälkeen (koska osinko on määritelmällisesti osa yhtiön vuosituloksesta). Ja lopulta, ilman osinkojen kasvua ei nouse myöskään yhtiön oman pääoman markkina-arvo (lue: osakekurssi), ainakaan pitkällä aikavälillä. Johtopäätökseni: suurella osalla OMX Helsingin yhtiöistä tulee olemaan ankea lähitulevaisuus.

Sijoittajan kannalta kotimarkkinamme kurjuus korostaa hajauttamisen tärkeyttä. Euroopan viitekehyksessä suotuisin toimintaympäristö lienee Pohjoismaissa. Globaalissa mittakaavassa luotan itse amerikkalaisiin suuryhtiöihin, jotka listataan mielestäni melko neutraalisti arvostetussa New Yorkin pörssissä. NYSE:n osakkeiden arvostustasot näyttävät tällä hetkellä osin jopa melko edullisilta, joskin on huomattava myös se, että S&P-yhtiöiden kannattavuus on juuri nyt kollektiivisesti kaikkien aikojen korkeimmalla tasollaan. Johtopäätös on siis seuraava: jos kannattavuuskehitys kääntyy edes parin vuosineljänneksen ajaksi ”kohti normalisoituja tasoja”, on myös USA:ssa olemassa kurssilaskun riski indeksitasolla. Tosin luotan FEDin toimiin ja rooliin talouden portinvartijana moninkertaisesti suhteessa EKP:n vastaavaan track recordiin. Kuten totesin Berkshire Hathawayn oston yhteydessä, pidän kiinni näkemyksestäni EUR/USD -vaihtosuhteen kehityksestä kohti pariteettia. Huhtikuussa kyseinen suhde oli tasolla 1,32 ja tänään se on noin 1,25. Uskon trendin jatkuvan samansuuntaisena, minkä vuoksi näen globaalissa mittakaavassa hienoista suojaa USA-osakkeiden ostamisessa (jättäen valuuttaposition suojaamatta).

Perinteiset länsimaiset taloudet ovat siis vaikeuksissa, toiset enemmän ja toiset hieman vähemmän. En uskalla vielä maalata taivaanrantaan USA:n velkakriisiä, joka saattaa olla elinaikanamme edessä. Sekä Euroopan että USA:n elintasojen on sopeuduttava laskevaan talouskasvun tasoon, mikä aiheuttaa luonnollisesti vaikutuksia myös yhtiöiden kasvumahdollisuuksiin kotimarkkinoilla. Näin ollen rationaalinen sijoittaja katsoo mielestäni myös BRIC-maihin (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina). Tässä suhteessa ei tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan: OMX Helsingissä käydään kauppaa kenties maailman parhaalla ”länsimaisella Venäjä-yhtiöllä”, Nokian Renkailla. Vastaavasti esimerkiksi Kone tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden osallistua Aasian markkinakasvuun. Henkilökohtaisesti pidän molemmat yhtiöt ostolistallani, jos arvostukset laskevat jonkin verran nykyisiltä tasoilta (NRE on tällä hetkellä lähempänä ostohintoja).

Kokonaisuutena uskallan väittää, että ”keskimääräinen nykypäivän sijoittaja” on tottunut aivan liian lyhyisiin laskukausiin. Ääriesimerkkinä tarjoiltakoon Japanin Nikkei-indeksin kehitys: indeksin pistelukema on tänään 23 vuoden pohjalukemissa ja maassa, joka muuten on maailman viidenneksi suurin kansantalous, kurssit ovat kyntäneet alamäkeen noin 75 prosentin verran historiallisista huipuista. Nousua tarvitaan siten noin 300 prosenttia, jotta uudet indeksihuiput saavutettaisiin. Otan myös esimerkkejä lähempää: 1960-luvun puolivälissä Helsingin pörssi laski yhtäjaksoisesti 3 vuotta ja 9 kuukautta, 1970-luvun puolivälissä lasku kesti 4 vuotta ja yhden kuukauden, 1980-luvun lopussa alkanut lasku saavutti pohjakosketuksensa vasta kolmen vuoden ja viiden kuukauden kuluttua edellisistä huipuista ja 2000-luvun vaihteessa IT-kuplan alkuun saattama lasku jatkui lähes 5 vuotta. Julkiseen keskusteluun tarvitaan siis mielestäni hieman lisää realismia, ainakin mitä tulee käänteen ennustamiseen ja sen nopeaan odottamiseen.

Säästin lopuksi kenties kiinnostavimman: pitääkö nyt siis ostaa vai myydä? Vastaukseni riippuu pitkälti yhtiökohtaisista tekijöistä, mitä kuvasin muutama viikko sitten Kreikan luhistumista käsittelevässä blogimerkinnässä. Tällä hetkellä näen kotimaisista osakkeista vain harvassa hyvän ostotilaisuuden, siinä missä myisin useimpia yhtiöitä edelleen näillä hintatasoilla. Omista seurantayhtiöistäni ostotasoja lähestyvät seuraavaksi Sampo, UPM, Stora Enso, Nokian Renkaat ja Oriola-KD (ensiksi mainittu lähimpänä ostotoimeksiantoa). Jos kurssilasku kiihtyy, nousevat harkitsemisen arvoisiksi sijoituskohteiksi myös Kone, Outotec, Wärtsilä, Tikkurila ja Olvi.

Potentiaalisten ostokohteiden listalla on myös kaksi pienempää kotimaista yhtiötä, joista kirjoitan lisää myöhemmin. Jos lukija on hämmentynyt edellä mainittujen yhtiöiden valikoimasta, ovat yhtiövalintojani koskevat kriteerit mm. seuraavanlaiset.

1. Onko yhtiön tuotteilla ja palveluilla kysyntää riippumatta yksittäisten valtioiden kohtaloista?
2. Ovatko yhtiön asiakkaat yksityishenkilöitä vai yrityksiä?
3. Ovatko yhtiön liiketoiminta ja kannattavuus suhdanteille alttiita?
4. Ovatko yhtiön toimiva johto ja pääomistajat samassa veneessä piensijoittajan kanssa?
5. Millaisella riskitasolla yhtiö toimii ja ovatko riskitekijät (sijoittajan tai itse yhtiön) hallittavissa?
6. Mikä on osakkeen arvostustaso suhteessa yhtiön pitkän aikavälin oman pääoman tuottoon? (ratkaiseva)

Näihin kysymyksiin vastaamalla uskon, että myös nykyisessä markkinatilanteessa on löydettävissä hyviä sijoituskohteita. Vähimmillään sijoittaja tulee lisänneeksi ymmärrystään omistamistaan sijoituskohteista, mikä kenties auttaa välttämään pahimpia paniikkiratkaisuja tulevaisuudessa. Tulen kirjoittamaan mieluisista ulkomaisista ostokohteista enemmän loppukesän aikana. Juuri nyt seuraan erityisellä mielenkiinnolla H&M:n ja Inditexin laskevaa kurssikehitystä, sillä itse yhtiöt täyttävät vaativat sijoituskriteerini erinomaisesti.

Kirjoittaja omistaa kirjoitushetkellä mainituista yhtiöistä Sampoa ja Nordeaa, joista jälkimmäisen osuus salkusta on merkittävä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Kärtsy6 Kesäkuu, 2012Erinomainen kirjoitus pirun ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta. Itse olen kaivannut nimenomaan tällaista sijoittajan näkökulmasta kriisiä lähestyvää pohdiskelua. Osakemarkkinoiden uskon kautta linjan putoavan vielä jonkun verran, korjaavan sitten laatuyhtiöiden osalta takaisin ja jatkavan sitten hermostunutta heiluntaa milloin turhien, milloin aiheellisten uutisten mukaan. Maltilliselle osakkeenpoimijalle tarjoutunee paikkoja hyviin ostoihin pitkään salkkuun.

Itselläni on pari pohjoismaista laatuyhtiötä tiukassa seurannassa, ja pienenkin laskun seurauksena otan poistan varmistimen ostonapilta ja poimin ensimmäisen erän salkkuun. Pitäisi malttaa odottaa, mutta on hankala luottaa siihen, että joku myy hyvää tavaraa halvalla. Tai huomenna halvemmalla.

Innolla odotan seuraavaa kirjoitustasi, nimenomaan yhtiövalintoja koskevat tekstisi ovat todella mielenkiintoisia ja avartavia, ennen kaikkea sijoitus- ja arviointiperiaatteidesi osalta, vaikka analyysit itseä kiinnostavista yhtiöistä ovat toki myös herkkua.

laakari6 Kesäkuu, 2012Jotta täyskäsi voisi joskus toteutua, niin otetaan Putin-Niinistö-Sarkozy -linjalle jatkoveikkaus: Syriza vai Uusi demokratia? :) Mukava bloggaus kaiken kaikkiaan, varsinkin kun satuit käsittelemään paljon asioita, joita itsekin olen miettinyt viime aikojen myllerryksessä.

Oletko miettinyt omalle kohdallesi Jukka ETF:iä allokoidessa esim. BRIC-maiden suuntaan, vai aiotko jatkaa osakepoiminnalla? Näinä aikoina hokema “Bulls make money, bears make money but pigs get slaughtered” käy jälleen toteen :D

TT6 Kesäkuu, 2012Olen periaatteessa samaa mieltä monista asioista, mutta omistaisin itse mieluummin Sampoa kuin Nordeaa enkä omistaisi molempia. johtuen Sampon Nordea-potista. Nokian Renkaat ja Kone ovat omalla ostolistallani hyvin korkealla, mutta näyttää siltä ettei niitä saa kovin helpolla sopivaan hintaan. Itsekään en luota tippaakaan Eurooppaan ja sen tuloskasvuun, mutta jenkkilä saattaa yllättää seuraavien vuosien aikana, sillä siellä ihniset ovat valmiita muuttamaan työn perässä hyvinkin kauas. Itse en tosin luota FED:iin sen enempää kuin EKP:hen. Jokaisella on kuitenkin omat mahdollisuutensa hyödyntää tuleva katastrofi ja velattomat yksilöt tulevat varmasti pärjäämään hyvin.

Juha6 Kesäkuu, 2012Hei! Pakko vähän kommentoida twiittaustasi täällä. Tänäänhän tuli uutinen, että PKC:n hallituksen VARApj. Suutari olisi myynyt osakkeitaan, mutta myynnin kohteena oli pkc1vew109 eli optio, ei osake. Eikä firman nettisivujenkaan mukaan omistus ole vähentynyt toukokuun aikana, vaikka uutinen niin väittääkin, vaan on pysynyt 301 660 kappaleessa (1,4 % firman osakkeista). Toki kevään aikana hän on myynyt n. 25 % omistuksestaan mutta suurin osa on kuitenkin jäljellä, minkä takia en itse olisi varuillani. Omistautuneisuus vaikuttaa viime vuodet olleen tasolla, johon taitaa harva Suomen pörssifirmoissapampuista päästä – pientä listausta:

6 / 2008 0,56 %
12 / 2008 0,87 %
6 / 2009 1,31 %
12 / 2009 1,61 %
6 / 2010 1,61 %
12 / 2010 1,47 %
6 / 2011 2,00 %
12 / 2011 1,95 %
5 / 2012 1,40 %

Mielenkiinnolla odotellaan tulevaa kirjoitustasi potentiaalisista pienemmistä yhtiöistä.

Aleksandra6 Kesäkuu, 2012Loistavaa tekstiä!

mr_olympia7 Kesäkuu, 2012itse koen turvallisemmaksi omistaa hyviä yhtiöitä kuten Sampoa, kuin €-kuitteja tilillä. en luota poliitikkoihin tai valtioihin ja luulen, että kaltaisiani on kasvava määrä.

Euroshopper7 Kesäkuu, 2012Erinomaista pohdintaa Jukka! Voiko käydä niin, että koko maailmantaloudella on edessään vähintäänkin pitkä hitaamman kasvun vaihe? Itse pitäisin tätä mahdollisena skenaariona. En usko, että BRIC-maiden kotimarkkinat pystyvät ottamaan isoa vastuuta maailman bkt:n kasvusta, jos Eurooppa ajautuu pitkään taantumaan ja USA kituuttelee matalalla kasvulla. Tällöin BRIC- maiden vientimarkkinat tyrehtyvät ja se vaikuttaa kotimarkkinoiden kasvuun. Lisäksi näiden maiden kotimarkkinat voivat olla äärimmäisen herkkiä erityyppisille rahoitusshokeille, esim jos Kiinassa suuri pankki kaatuu tai paljastuu laajoja väärinkäytöksiä kirjanpidossa yms. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

laakari7 Kesäkuu, 2012@Euroshopper: tiedäthän, että BRIC-maat käsittävät noin 33% maailman ihmisistä, pinta-alasta puhumattakaan… ja olkoonkin, että ne luetaan kehittyviin maihin, niin oma näkemykseni silti on, että ko. mailla on valtava potentiaali ottaa maailman talousveturin paikka. Toki silti kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin kuin sanotkin.

Euroalueella liikuttaneen pitkään vielä sivuttaisliikkeessä, jolloin maantieteellinen allokointi nousee korkeaan arvoon. Ja miten olisi esimerkiksi defensiiviset firmat sekä alat.. :) Onko Orionista turvasatamaksi suomalaisille rahoille, jotka etsivät sivuttaisliikkeenkin aikana tuottoa?

Matadori7 Kesäkuu, 2012Kerrassaan kiitettävää analyysiä. Tällaisia haluaisi lukea tietysti enemmänkin.

herrasmies7 Kesäkuu, 2012Jos nyt ei mahdollisia lakisyytteitä pelkää, niin olisi ainakin jo hyvien tapojen mukaista se, ettei julkisessa blogissa kehuskele panoillaan. Eli pysy vaan niissä sijoituskommenteissa.

Late7 Kesäkuu, 2012Mielenkiintoista luettavaa taas kerran, kiitokset.

Saako udella mitä mieltä olet Fortumista, jolla toiminta on pääosin täällä tutussa ympäristössä, mutta myös Venäjällä on kasvumahdollisuuksia. Kurssi on tällä hetkellä alhaisella tasolla (historiaan ja odotettuun osinkoon nähden) ja tänään tuli aika kriittistä tekstiä UBS:lta. Voisitko kuvitella omistavasi, vai onko sinulla vaatimuksena aina kasvu myös tulevaisuudessa?

Entä Nokian renkaat, millä hinnalla olet kiinnostunut ostamaan?

Sofia7 Kesäkuu, 2012Kiitos todella avartavasta katsauksesta.

Myös aikaisemmat arviosi eri yhtiöistä ja markkinatilanteesta näyttävät kestävän päivänvalon, mikä ei ole sijoitusmaailmassa lainkaan itsestään selvä asia.

Oletko muuten koskaan pohtinut salkkuusi Vaisalaa?
Yhtiö taitaa kuulua viittaamiisi pienempiin yhtiöihin, joilla on ainakin joskus ollut kilpailuetu puolellaan.

Jukka Oksaharju7 Kesäkuu, 2012Laakari: Jatkan edelleen puhtaasti osakepoiminnalla ja tiukan seulan yhtiövalinnoilla. Uskon myös Syrizan nousevan suurimmaksi puolueeksi. En olisi kuitenkaan silti täysin varma, että Kreikka jättää euroa ainakaan välittömästi vaalituloksen jälkeen.

Jukka Oksaharju7 Kesäkuu, 2012Euroshopper: Uskon, että maailmantaloudella voi olla edessään jonkin verran aikaisempaa maltillisempi talouden kasvutrendi. Sen sijaan perinteisillä kehittyneillä markkinoilla trendikasvu laskee mielestäni selvästi “deleveragingin” johdosta.

Jukka Oksaharju7 Kesäkuu, 2012Herrasmies: Valitettavasti tekstini on johtanut tältä osin selvään väärinymmärrykseen. Olen ollut mainitun (mutta nimeltä mainitsemattoman) henkilön kanssa ystävyyteen perustuvassa suhteessa jo vuosien ajan. Tarkoituksenani ei ollut esitellä sen enempää omiani kuin muidenkaan eroottisia kokemuksia tai yksityiselämää. Tässä blogimerkinnässä oleva viittaukseni liittyi siihen, että sain palautetta alkuvuoden Outokumpu-kirjoitukseni yhteydessä “kun en ollut tutustunut yhtiöön pintaa syvemmältä”. Tämä oli siis tarkoitettu keveäksi vastaukseksi kritiikkiin siltä osin, että tunnen henkilökohtaisesti yhtiön lähipiiriä (tosin kertomatta jää, onko kyseessä yhtiön nykyinen vai entinen lähipiiri). Tässä kommentissa toki pahoittelen ja oikaisen syntynyttä väärinkäsitystä.

Jukka Oksaharju8 Kesäkuu, 2012Late: Mielenkiintoista, että kysyt kahdesta kenties selkeimmin Venäjä-orientoituneesta yhtiöstä kotipörssissämme. Fortum on mielestäni kohtuullisen hyvä yhtiö, jonka arvo nojaa pitkälti nykyisen osinkotasoon, ei niinkään osinkosumman lähitulevaisuuden kasvattamiseen. Vierastan yhtiössä kolmea asiaa: byrokratiaa, valtio-omistajaa ja Venäjää. Byrokratialla tarkoitan sitä, että yhtiössä voisi olla edelleen tehostamisen varaa. Valtio-omistaja on järkyttävä yhtiökumppani monestakin syystä, joista päällimmäisiä ovat poliittisten päämäärien ajaminen yhtiön kautta ja toisaalta valtion enemmistöomistuksen tuomat rajoitteet yhtiön epäorgaanisiin M&A-mahdollisuuksiin (jotka ovat todella tärkeitä juuri nyt, kun orgaaninen kasvunäkymä Euroopassa jää heikoksi). Rajoitteilla tarkoitan esimerkiksi lakia valtionyhtiöistä, joka säätää yritysjärjestelyt eduskunnan hyväksynnästä riippuvaisiksi. Lopulta Venäjä muodostaa Fortumille mielestäni suuremman riskin kuin mahdollisuuden, sillä yhtiö toimii maassa väärällä toimialalla (energia on herkkä asia itänaapurillemme).

Voisin kuitenkin ostaa Fortumia noin P/BV 1,3 tasolta eli nykyhetkellä hieman päälle 13 euron osakekurssilla. Nokian Renkaiden ostot aloitan viimeistään P/BV 2 tasolta, mikä tarkoittaa juuri nyt noin 20 euron osakekurssia. Yhtiön osalta täytyy kuitenkin huomata, että oma pääoma kasvaa lähes 30 prosentin vuosivauhtia (ennen osingonjakoa), joten ostojen aloitushinta nousee jatkuvasti yhtiön osakekohtaisen BV:n kasvaessa. Yksityiskohtana mainittakoon, että Nokian Renkaita voi saada kriisitilanteissa myös kaavailemaani arvostustasoa halvemmalla – esimerkiksi loppuvuoden 2008 kurssilaskun pohjalla yhtiötä noteerattiin P/BV 1,3 tasolla.

Jukka Oksaharju8 Kesäkuu, 2012Sofia: Olen joskus harkinnut Vaisalaa vahvan taseen, ymmärrettävän ja pitkällä aikavälillä tarpeellisen ydinliiketoiminnan sekä globaalin hajautuksen näkökulmista. Olen kuitenkin luopunut ostoaikeista siksi, että yhtiön jo melko pitkään jatkunut heikko kannattavuus viestii kilpailuedun rapistumisesta. Toisaalta on myös selvää, että koko toimiala tulee olemaan lähivuosina vaikeuksissa. Yhtiön suurimmat asiakkaathan ovat julkisen sektorin toimijoita, joiden pitäisi nyt säästää kaikin mahdollisin tavoin. Kysyntä ei siten juurikaan kasva mutta kilpailu lisääntyy. Se ei ole osakkeen nykyisellä arvostustasolla mielestäni lainkaan hyvä yhdistelmä (ROE lienee yksinumeroinen).

Monialajohtaja8 Kesäkuu, 2012“Kokonaisuutena uskallan väittää, että “keskimääräinen nykypäivän sijoittaja” on tottunut aivan liian lyhyisiin laskukausiin.”

Emmekö ole kuitenkin ihan selkeästi vielä vuonna 2000 alkaneessa karhumarkkinassa? Ks.
http://advisorperspectives.com/dshort/updates/Real-Mega-Bears.php?mega-bear-2000-extended ja
http://advisorperspectives.com/dshort/updates/PE-Ratios-and-Market-Valuation.php

Tämä karhuhan voi kestää vielä vaikka 10-15 vuotta…

Jukka Oksaharju8 Kesäkuu, 2012Monialajohtaja: Hyvä havainto, sillä indeksitasolla uudet huiput jäivät tekemättä 2003-2004 alkaneessa nousussa. Ajattelin itse, että usean vuoden yhtäjaksoinen nousu olisi tavallaan tulkittavissa “nousukaudeksi” mutta ilman uutta ATH tasoa – useat yksittäiset yhtiöthän tekivät tuolloin Nokiasta puhdistettuna kaikkien aikojen korkeimmat noteerauksensa vuosina 2007-2008. Esittämäsi väite yli kymmenen vuoden karhumarkkinasta pitää kyllä täysin paikkansa indeksitasolla, jolloin muutamat hyvät vuodet 2000-luvun aikana ovat niin sanottuja bear market ralleja. Joka tapauksessa havaintosi taitaa vain vahvistaa olettamustani siitä, että laskukauden venymiseen on syytä varautua vakavasti.

Investor8 Kesäkuu, 20121. “NR oma pääoma kasvaa lähes 30 prosentin vuosivauhtia (ennen osingonjakoa), joten ostojen aloitushinta nousee jatkuvasti yhtiön osakekohtaisen BV:n kasvaessa.”

Voisiko olla niin että joka vuosi ollaan vuotta lähempänä hetkeä, jolloin Nokian Renkaiden kasvu saturoituu tai ainakin maltillistuu nykytasolta? Eli jossain vaiheessa Renkaiden valitsemat markkinasegmentit tulevat “täyteen myydyiksi”, jolloin nykyisen kaltainen kasvu on vaikeampaa.

2. Secular Bear markkinan kesto (S&P 500 ) on ollut historiassa 14 – 20 vuotta. Jos historia toistaa itseään, vuodesta 2000 laskien karhumarkkinaa voisi olla vielä muutama vuosi edessä.
http://www.multpl.com/shiller-pe/

Jukka Oksaharju8 Kesäkuu, 2012Investor: Ilman muuta kasvu saturoituu aikanaan. Kun suhteutat asettamani P/BV kahden ja 30% ROE:n keskenään, huomaat minun laskeneen merkittävän turvamarginaalin juuri kyseistä suhteellisen kannattavuuden laskua varten. Nykyisiä NRE:n kasvulukemia tarkasteltaessa täytyy ymmärtää se, että Venäjällä kysyntä on volatiilia molempiin suuntiin. Näin ollen yhtiön kasvu syklin yli ei ole liikevaihdon osalta lähelläkään 40 prosenttia vuodessa. Pidemmän päälle edes kaksinumeroinen tuloskasvu vuositasolla over the cycle olisi erinomainen suoritus, myös sijoituksena mainitsemallani ostotasolla.

Sampo8 Kesäkuu, 2012Ei paljoa kannata taloussivuja lukeakaan, kun Jukka kertoo kaiken olennaisen :)

Itse ihmettelen hieman sijoittajia, jotka ovat “tienneet” tiettyjen firmojen ankean kohtalon, kuten nyt esimerkiksi Nokian, mutta eivät ole shortanneet näitä? Monessa yhtiössä on ollut aivan uskomattomia shorttaus mahdollisuuksia viime vuosina. Mahtaako sitten kuulua sijoitusfilosofiaan, että shorttaus ei sovi. Ei nyt tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja-ukko, että tuolta 3kk takaa olisi shortannut markkinoita. Laajalti oli tiedossa kurssinousun takana olevan LTRO rahoitusoperaatio, eikä mitään todellista parannusta euroopan velkakriisiin.
Esimerkiksi Talvivaara on lasketellut 3kk:ssa 4.5 eurosta 1.6 euroon LTRO:n jälkeen. Nokiaakin olisi kelvannut shortata tulosvaroituspäivänä, jolloin kurssi laski noin 3.2 euroon, josta on pari kuukautta lasketeltu jopa 2.1 euroon. Lähes riskitön tilaisuus tehdä rahaa siis – tiedon julkistuksen jälkeen.

Näyttää olevan kovin vaikea löytää nousijoita näinä päivinä, mutta kovin helppo löytää laskijoita, joten siitä voi vetää johtopäätökset mitä kannattaisi tehdä. Ainakin kannattaa pysyä poissa markkinoilta, jos shorttaus tuntuu olevan moraalisesti jotenkin itselle arveluttavaa. Minulle se ei sitä ole. Paperi kuin paperi. Käytän niitä mahdollisuuksia joita markkinatoimijat minulle antaa. Ei tarvitse edes shortata “oikeasti”, kun on lukuisia vaihtoehtoja short-näkemyksen ottamiseen ostamalla ja myymällä instrumenttia aivan normaalilla tavalla. Sijoittaminen on aina näkemyksen ottamista ja riskin hallintaa. En näe syytä rajata näkemys vain long-puolelle. Oli näkemys sitten short tai long, voitto tulee aina toisilta sijoittajilta, niiltä jotka eivät tienneet asioista yhtä hyvin ja ostivat sinun paperisi väärällä hetkellä. Long-näkemys ei siis mielestäni ole sen moraalisempaa. Tyylejä on monia, mutta kaikki sijoittaminen on lopulta peliä.

Seuraavaa piristys-ruisketta odotellessa.

SH8 Kesäkuu, 2012Itse jopa vähensin sijoituksiani ns. kehittyviin talouksiin. Pidän ongelmana petoksien jatkuvaa kasvua (esim. Kiinassa) sekä ylipäätään erittäin huonoa omaisuuden suojaa. Jatkossa pyrin itsekin ottamaan kehittyvät taloudet haltuun siellä merkittävissä määrin toimivien länsiyhtiöiden kautta.

Itse en ennustaisi Euroopalle ihan niin kurjaa tulevaisuutta, jos samalla ennustaisin dollarin ja euron pariteettia. Luulisi euron heikkenemisen pariteettiin, tai jopa alle, merkitsevän huomattavaa parannusta ulkoiseen kilpailukykyyn.

Joppe9 Kesäkuu, 2012Puhut BRIC-maista mutta uskot osakepoimintaan, oletko kuitenkaan harkinnut BRIC-etf:ää(ticker BKF) ?

Ilmeisesti sinulla on myös melko vahva long-näkemys Nordeaan ja UPM:ään, oletko harkinnut näiden vivuttamista esim. minifutuureilla vai onko se huono idea jostain syystä?

Jukka Oksaharju9 Kesäkuu, 2012Joppe: Henkilökohtaisesti sijoitan BRIC-maihin mieluiten välillisesti. Toisin sanoen uskon saavani suoralla osakesijoituksella…

a) …parempaa informaatiota (lainsäädännölliset tiedonantovelvollisuudet)
b) …luotettavampaa yritystoiminnan hallinnon järjestämistä (länsimaiset corporate governance -standardit)
c) …ja osin myös laadukkaampaa liiketoimintaa (proven business models)

Sijoitan siis “länsimaisiin yhtiöihin, jotka laajentavat toimintaansa BRIC-maihin”.

Palautetaan mieleen viime maaliskuun kirjoitukseni kenties maailman parhaasta kuluttajatuoteyhtiöstä, The Coca-Cola Companysta.

http://nordnetblogi.fi/uusi-mahdollinen-ostokohde/

Otan tähän yllä mainitun kirjoituksen BRIC-maita koskevan katkelman:

“Vielä on syytä selventää hieman sitä potentiaalia, minkä yrityksessä näen. Suuressa mittakaavassa Coca-Colan markkinat ovat siellä, missä on paljon ihmisiä ja korkean standardin elintasoa. Tämän osalta on nähtävissä mielestäni selvä kasvumahdollisuus: kehittyvät markkina-alueet, ml. Kiina, Intia, Venäjä ja Etelä-Amerikka ovat Coca-Colan tuotteille lähes ”korkkaamattomia markkina-alueita”. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yhä useammat kehittyvien markkinoiden ihmiset muuttavat kaupunkiin, nostavat elintasoaan, muuttavat kulutustottumuksiaan ja ryhtyvät valitsemaan tuotteita myös tavaramerkkiä suosimalla. Tehdään siis lyhyt yhteenveto siitä, mitkä tekijät ajavat mielestäni Coca-Colan kasvua – ja mikä parasta – (lähes) suhdanteesta riippumatta.

1. Väestön valtava määrä kehittyvillä alueilla, jossa juomien kulutus on toistaiseksi murto-osan tasolla suhteessa länsimaihin ja kehittyneiden maiden standardiin.

2. Väestön määrän nopea kasvu edellä mainituilla markkina-alueilla.

3. Kaupungistuminen globaalina ilmiönä; ihmisten elintavat ja kulutustottumukset muuttuvat, mikä suosii ”ylellisyyshyödykkeiden” menekkiä.

4. Kannattavaan kasvuun luotu ja todisteellisesti toimiva liiketoimintamalli, jonka monistaminen tuo yrityksen tuloslaskelmaan skaalaetuja. Jokainen myyty pullo tai tölkki on edellistä kannattavampaa liiketoimintaa.”

Olen siis mieluummin longina yrityksissä, joiden liiketoimintamalli on osoittautunut jo menestystarinaksi läntisissä teollisuusmaissa. Tulevina vuosina näiden yhtiöiden on yksinkertaistetusti vain kopioitava todistetusti toimivaa liiketoimintamalliaan BRIC-markkinoille.

Vilkaisin myös nopeasti mainitsemasi etf:n sisältöä.
Siinä painotukset BRIC-maiden kesken ovat seuraavat:

Kiina 40%
Brasilia 30%
Intia 15%
Venäjä 15%

Henkilökohtaisesti valitsisin mieluummin BRIC-etf:n, jossa markkinakohtaiset painotukset rahaston allokaatiosta ovat käänteisessä järjestyksessä tai edes paremmassa balanssissa.

Vielä lyhyesti Nordeasta, jota olen käsittellyt viime aikoina (ainakin) seuraavissa kirjoituksissani.

http://nordnetblogi.fi/tunnelmia-sampo-oyjn-yhtiokokouksesta/
http://nordnetblogi.fi/ostoja-jatkettu/
http://nordnetblogi.fi/ostot-aloitettu-nordea/
http://nordnetblogi.fi/omxhn-parhaat-yhtiot-osa-2/

Edellä viitattuihin kirjoituksiin ei ole tällä hetkellä juurikaan lisättävää.
Nykyinen markkinahinnoittelu kuvastaa mielestäni Nordean osalta liiallista riskiä taseen happanemisesta (pitkäkestoinen ja syvä taantuma Pohjoismaissa, asuntomarkkinoiden romahtaminen, työttömyyden kasvu Pohjoismaissa). Toisaalta myös pankin jatkuvan liiketoiminnan osalta markkinoiden konsensus lienee turhan pessimistinen, sillä luottotappiot eivät tule omissa laskelmissani räjähtämään käsiin, vaikka talous kituuttaisi lähellä nollakasvua pidemmänkin aikaa (kuten tässä blogimerkinnässä otaksun). Kun verrataan nykyistä matalasuhdannetta käytännössä katsoen jokaiseen aikaisempaan, on pankkitoiminnan kannalta havaittavissa eräs keskeinen ero: korkotaso ja siten lainanottajien korkokustannukset ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla. Näin ollen käteisen eli likviditeetin loppuminen ei tule kohtaamaan lähimainkaan yhtä montaa Nordean asiakasta kuin talouden aikaisemmissa laskusuhdanteissa. Uskon siis pelättyä parempaan luottotappiokehitykseen. Toisaalta viittaamani alhainen korkotaso syö tällä hetkellä Nordean top linea eli korkokatetta. Näin ollen aikanaan normalisoituva (aikaisintaan 2014 alkaen?) korkotaso tulee valumaan lähes suoraan Nordean tulokseen noin 20-30% tulosparannuksena. Normalisoiduilla 25 basis pointsin luottotappioilla Nordea tekee tuolloin noin 1,20 euron EPSin. Kun sen suhteuttaa tämän päivän osakekurssiin, on Pohjoismaiden suurimman pankin P/E-luku laskettavissa yhden käden sormilla. Olen siis ehdottomasti longina yhtiössä.

Johdannaisten käyttäminen ei sovellu omaan sijoitusstrategiaani. Jos harkitsisin esimerkiksi minifutuuria, käyttäisin sitä mieluummin UPM:n tapauksessa, sillä Nordean tasehan muistuttaa jo valmiiksi leveroitua johdannaista pankkitoiminnalle ominaisesti (rahoitusteorian näkökulmasta on sijoitustuottojen osalta samantekevää, vivuttaako yhtiö vai sijoittaja itse taseensa ns. home made -leveragella).

Asiasta kiinnostuneet löytävät kuitenkin kyseisiä tuotteita esimerkiksi täältä.

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/kurslista/warranter.html?flerSokfalt=1&selectedtab=Overview&sortcolumn=shortname&sortorder=ascending&instrument=15921445&currency=EUR&

https://www.nordnet.fi/mux/web/marknaden/kurslista/warranter.html?flerSokfalt=1&selectedtab=Overview&sortcolumn=shortname&sortorder=ascending&instrument=15921638&currency=EUR&

En tule sijoittamaan näihin itse johtuen puhtaasti omasta sijoitusfilosofiastani. Luonnollisesti jokaisen tulee harkita asiaa suhteessa omiin preferensseihinsä.

Jukka Oksaharju9 Kesäkuu, 2012SH: Entä jos QE3 näkee päivänvalon Amerikassa? Käynnistyykö silloin 2010-luvun “valuuttasota” länsimaiden välillä, kun sekä FED että EKP pyrkivät elvyttämään kituliaasti kasvavia talouksiaan valuutan kautta? Ehkä EUR/USD -pariteettia koskevaan keskusteluun voisi lisätä vielä sen, että EKP tulee nähdäkseni laskemaan ohjauskorkoa lähitulevaisuudessa 0,25%-prosenttiyksiköllä. Tämä tulee luultavasti osaltaan valuttamaan euron arvoa.

J. Sormunen13 Kesäkuu, 2012Olisiko kommenttia seuraavista, hyvin kilpailukykyisistä, hyvin kannattavista, suhteellisen ei-suhdanneherkistä yhtöistä?
Kurssit ovat laskeneet näillä hurjasti ja ovat hyvin kannattavia myös taantumissa:

Vaisala, Fortum, F-secure (L&T, jota jo aikaisemmin kommentoitkin).

J. Sormunen13 Kesäkuu, 2012(luin vasta nyt koko ketjun, pahoittelen päällekkäisiä kysymyksiä)
Nähtävästi useampikin lukija on kiinnostunut nyt vaisalasta ja Fortumista laskeneiden arvostustasojen vuoksi.

Jukka Oksaharju13 Kesäkuu, 2012J. Sormunen: Kysyä saa toki aina. Kirjoitan todennäköisesti Fortumista lähitulevaisuudessa enemmän, sillä osake lähestyy minunkin mielestäni kiinnostavia tasoja kohta. Vaadin kuitenkin – kenties ainakin muihin sijoittajiin verrattuna – huomattavan turvamarginaalin yhtiön valtio-omistajasta johtuen.

F-secureen olen ajatellut tutustua tarkemmin juuri laskeneen arvostustason vuoksi. Aiemmin olen tietoisesti vältellyt yhtiötä P/BV 5-6 arvostuksen vuoksi, sillä en ole lainkaan “alan miehiä” arvioimaan yhtiön todellista kilpailukykyä. Saati sitten kannattavuuden normaalia tasoa tai kasvuedellytyksiä. Yhtiöstä siis mahdollisesti lisää myöhemmin. Todettakoon kuitenkin jo nyt, että mikäli F-securen historiallinen ROE saadaan pysymään, näyttää yhtiö nyt edulliselta minun silmissäni.

L&T on toinen keskisuurista yhtiöistä, joihin tämän blogimerkinnän lopussa viittasin. Seuraan yhtiön kehitystä (ja uuden toimitusjohtajan ensimmäisiä otteita) sekä osakekurssin matelemista mielenkiinnolla. Ostoajankohta ei kuitenkaan ole aivan vielä – ainakaan minun kohdallani. Kirjoitan mielelläni myös tästä yhtiöstä ajantasaisen katsauksen mutta vasta sitten, kun olen lyömässä lukkoon mahdollisesti omia sijoitusperusteitani yhtiön suhteen. Lyhyesti sanottuna yhtiö on edullinen tällä hetkellä mutta siinä tapauksessa, jos rönsyistä päästään järkevään hintaan eroon ja ydinliiketoiminnan ROE-kehitys palaa selvästi kaksinumeroiseksi. Yhtiön osalta kiinnittäisin huomiota myös nettovelan määrään, mikä nostaa L&T:n yritysarvoa (tarkoitan tällä sitä, että osaketta tulee saada nykyhintaa halvemmalla, koska yhtiön koko hintaan tulee laskea mielestäni myös nettovelat). Sen sijaan F-secure taitaa olla (ulkomuistista) taseeltaan jopa lievästi nettokassan puolella, joten näemme yritysarvon käytännössä suoraan osakekannan markkina-arvosta.

Odottavan aika käy usein pitkäksi, kuten monet blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä huomanneet. Esimerkiksi Nokian Renkaita olen seurannut hyvin pitkään, jotta pääsisin yhtiön osakkaaksi silloin, kun näkymä heikkenee hetkellisesti. Vielä pitää hetken aikaa malttaa, jotta arvostus tulee minua vastaan tasolle P/BV 2 (eli noin 20 euroa per osake yhtiön nykyisellä osakemäärällä).

Oman salkun välitilinpäätös | Nordnet Blogi2 Heinäkuu, 2012[…] En lähde tässä yhteydessä keksimään pyörää uudelleen, vaan toistan itseäni aikaisemmasta kirjoituksestani seuraavasti: ”Todellisuudessa käänneyhtiöt kääntyvät lopulta harvoin. Vai tuleeko mieleen […]

Velkakriisin kurssipohja on ohitettu | Nordnet Blogi14 Syyskuu, 2012[…] Oriola-KD Nordean lisäostot Tikkurila Stockmann (tässä pitäisi olla kysymysmerkki yritysjohdon track recordin vuoksi) […]

Ensi kevään osinko-osakkeet | Nordnet Blogi23 Marraskuu, 2012[…] on osinkoyhtiö, joka löytyy myös potentiaalisten ostokohteideni listalta. Toistaiseksi vain vaisto ja käteisen puute ovat estäneet minua aloittamasta maltillisia ostoja […]

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.