Nordnet Blogi

Euron rajattu elinikä, halpa raha ja paljon muuta (vappu)luettavaa

Tällä hetkellä minulla on useita lyhyempiä kirjoituksia työstettävänäni, mutta aika ei tunnu riittävän kaiken työstämiseen. Olen lisäksi lyhyessä ajassa sattunut lukemaan toinen toistaan mielenkiintoisempia artikkeleita ja muita juttuja. Aikaa on kuitenkin valitettavasti rajoitettu määrä käytössä kaikkien pakollisten ja turhien asioiden jälkeen, joten kirjoitusten työstäminen ei ota aina onnistuakseen. Olenkin päättänyt, että kesällä paneudun taas urakalla lukijoita erityisesti kiinnostaviin aiheisiin; ehkä joku uusi veroaihe (siis joku aivan muu kuin tässäkin blogissa jo laajasti käsitelty hallituksen kehysriihen alkuperäinen ja korjattu osinkoveropäätös) sattuu taas tulemaan mieleen tässä kevään aikana.

Tällä kertaa en siis kirjoita mistään oikeasta asiasta, vaan jaan ja kommentoin lyhyesti joitakin eteeni sattuneita linkkejä, artikkeleita ja ajatuksia blogin lukijoiden kanssa.

The Telegraph: ”Euro may only last five years, says senior German government advisor” (24.4.2013), Taloussanomat

Professori Kai A. Konrad työskentelee Max Planck -tutkimuslaitosverkoston vero-oikeuden ja julkisen talouden tutkimuskeskuksessa. Hän on saksalaisen talouspolitiikan taustavaikuttaja, joka on jo aiemmin julkisesti kritisoinut Euroopan union kriisimaiden pelastusoperaatioiden järjestelyjä ja väittänyt ettei kaavailtu velka- ja rahansiirtounioni ole taloudellisesti (tai poliittisesti) kestävä ratkaisu. Konrad totesi alun perin saksalaiselle Welt am Sonntag -lehdelle antamassaan haastattelussa, etteivät valtiot voi elää loputtomasti velaksi, vaan jossain vaiheessa ”pakkosyötetyt” zombit kaatuvat (”B-suunnitelma”). Tälaista vyönkiristyspolitiikan puolustusta voi joidenkin vaikea uskoa varsinkin AusterityGaten jälkeen, mutta käytännössä talouskuri ei kai ole koskaan tarkoittanut julkisen velan ja kestävyysvajeen korjaamista ja leikkaamista. Talouskuri on pikemminkin yleisnimitys suurelle joukolle erilaisia talous- ja teollisuuspoliittisia toimenpiteitä, joiden viimekätinen tarkoitus on leikata valtion menoja ja pienentää julkista sektoria.

Harvardin Rogoff & Reinhart -parivaljakon tuloksiltaan virheelliseksi ja metodologisesti puutteelliseksi osoitettua tutkimusta ruoditaan varmasti vielä vuosikausia akateemisissa ja poliittisissa piireissä. Tapaus herättää useita tärkeitä kysymyksiä ja huomioita makrotaloustieteen merkityksestä julkisessa keskustelussa ja politiikkasuosituksissa. Lisäksi kannattaa pohtia kahta muuta kysymystä:

(1) Miten, milloin, mitä ja mihin ekonometrisiä tutkimusmenetelmiä käytetään, mitä niillä saavutetaan ja mitä johtopäätöksiä tuloksien perusteella voidaan vetää ja kuinka ”varmoina” ja luotettavina näitä tuloksia voidaan pitää (kausaliteetti vs. korrelaatio) reaalimaailmassa (ja millä aikavälillä)?; ja

(2) Mihin lähtökohtiin ja tutkimuksiin tietynlaiset politiikkasuositukset tulisi perustaa, kun mutuilu ja kokemusperäinen tieto ovat poissuljetut?

Keskustelu ei varmasti jätä ketään talouspolitiikasta kiinnostunutta kylmäksi. Tätä(kään) tapausta yksinkertaisesti voi tulkita vain yhdestä – ”Koska RR:n julkaisema tutkimus oli virheellinen, talouskurissa ei ole pointtia” – näkövinkkelistä. Toisaalta vyönkiristyksillä ja talouskurilla voidaan käytännössä tarkoittaa lähes aivan mitä tahansa, joten sen määrittelyssä pitää olla tarkkana ja huomio pitää keskittää huomattavasti nykyhetkeä laajempaan kokonaiskuvaan.

Nykyisen keskuspankki- ja valtiovetoisen fiat-rahajärjestelmän (valtion rahamonopoli ja verotusoikeus) oloissa itsenäinen valtio, omalla keskuspankilla varustettuna, voi ainakin teoriassa painaa rahaa juuri niin paljon kuin haluaa. Tällaisessa maailmassa esimerkiksi kysymys kestävyysvajeesta on ratkaistavissa poliittisesti. Inflaatio ja muut rahapoliittisten interventioiden aiheuttamat vaarat jäävät kuitenkin huomaamatta, sillä ne eivät ole välittömästi ja suoraan nähtävissä – ne seuraavat vasta jollain viiveellä perässä (mm. Cantillon-vaikutukset). Tällä hetkellä velkavuoret sen kun vaan kasvavat ja kasvavat, mutta ennennäkemättömien velkojen ja valtioiden kulutuksen pitkän aikavälin seurauksista ei kenelläkään ole tietoa. Velka tulee kuitenkin aina lopulta jonkun maksettavaksi tai kuitattavaksi.

Raha ja talous -blogi on jo vuosia pyrkinyt tuomaan suomalaiseen julkiseen keskusteluun erästä järjestelmällisesti, erityisesti Yhdysvalloissa, kehitettyä jälkikeynesiläisen talousajattelun kokonaisvaltaista suuntausta, jossa yhdistyvät varsin omaperäinen Keynes-luenta (”keynesiläiseksi” leimaamista tulisi välttää ilman tarkempaa kontekstia, koska se ei sinänsä tarkoita mitään; esim. Geogg Tily’n mukaan Keynes oli huomattavasti kiinnostuneempi rahapolitiikasta kuin finanssipolitiikasta), Abba Lernerin kehittämä funktionaalinen rahoitus ja Hyman Minsky’n kuvaus finanssitalouden toiminnasta.

Raha ja talous -blogissa laajasti käsitelty uuschartalistinen näkemys nykyaikaisesta raha- ja talousjärjestelmästä on minusta karkea, joskin oikeansuuntainen, kuvaus eräistä nykyisen valtion lupauksiin ja monopoliasemaan perustuvan fiat-rahajärjestelmän toimintalogiikan ja -dynamiikan piirteistä. Tämä näkemys lisäksi selittää uskottavasti sen, miten koko rahoitus- ja pankkijärjestelmän perusinfrastruktuuri rakentuu käytännössä valtion verotusoikeuden (verot maksetaan määritellyssä valuutassa) ja keskuspankkien rahamonopolin varaan.

Kysymys siitä, että pitäisikö rahajärjestelmän toimia näin kuvatulla tavalla on jo aivan eri keskustelu.

Market Monetarist: ”Eurocrisis on a napkin” (29.4.2013)

Markkinamonetaristin näkemys eurokriisin syistä ja kehityksestä. Christensenin mukaan seuraavaksi vuorossa ovat Alankomaat ja Ranska.

Open Europe Blog: ”EXCLUSIVE: Internal documents reveal countries’ concerns with FTT proposal (or when ideology meets economic reality)” (23.4.2013) & ”When ideology meets economic reality (Part II): Bundesbank says EU financial transaction tax could make banks more reliant on cheap ECB money” (24.4.2013)

Euroopan syvenevä integraatio toisen maailmansodan jälkeen kohti jonkinlaista liittovaltiojärjestelyä on ollut pitkälti Ranskan vetämä ja ohjaama poliittinen kokeilu (rauha, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus), jonka maksumieheksi ovat joutuneet pääasiassa Saksa, Hollanti ja näiden maiden jäyhät liittolaiset. Projekti Euroopasta on vallinnut kaksi toisilleen vastakkaista näkemystä. [*]

EMU:n valuviat ja sisäiset ristiriidat olivat kaikkien tiedossa jo varhain, mutta pelkoon ei kuulemma ollut aihetta; euron myötä mannaa sataisi taivaan täydeltä ja kaikki eri euromaiden rakenteelliset ongelmat tulisivat tuosta vaan ratkaistuiksi. Kukaan ei kuitenkaan huomioinut euron perusluonnetta yhteismaana, euroalueen jäsenvaltioiden tuotantorakenteiden erilaisuutta ja rahapolitiikan irrallisuutta finanssipolitiikasta nykymallisessa valuuttaunionissa.

Euroopan unionissa on tällä hetkellä käynnissä kaksi suoraan finanssisektoriin vaikuttavaa verohanketta, joista merkittävimpänä pidetään osake-, valuutta, velkakirja- ja johdannaiskaupankäynnistä perittävää finanssi- eli rahoitusmarkkinaveroa. Jotkut näkevät rahoitusmarkkinaveron eräänä keinona suitsiä finanssisektorin liian riskialttiiksi koettua toimintaa, mutta kaikki eivät kuitenkaan tätä näkemystä jaa.

[*]: Ajatus kahdesta toisilleeen vastakkaisesta Eurooppa-visiosta on varmasti joillekin lukijoille jo entuudestaan tuttu. Ja jos se ei ole, niin Tero Luoma on kirjoittanut hyvän yhteenvedon Philipp Baguksen euron syntyä ja kehitystä käsittelevästä kirjasta Euro eksyksissä: Yhteisvaluutta nykymuodossaan onitsetuhoinen järjestelmä. Baguksen mukaan yhteisvaluuttajärjestelmän tarkoituksen, rakenteen, toiminnan ja kehityksen syvällinen poliittis-taloudellinen ymmärtäminen on täysin välttämätöntä Euroopan tulevaisuuden vuoksi. Baguksen mukaan nämä aiemmin mainitut kaksi toisilleen vastakkaista näkökantaa Eurooppan kehitykseen ja integraatioon (karkeasti: klassinen liberaali vs. statistis-sosialistinen visio) selittävät myös sen, miksi Eurooppa on siinä jamassa, missä se nyt on.

Revalvaatio: ”Talous, instituutiot ja kulttuuri – Philip Mirowskin haastattelu

Professori Philip Mirowski kuuluu mielestäni itseoikeutetusti parhaiden taloustieteen filosofien ja metodologien joukkoon.

Mirowskin laajamittainen kirjallinen tuotanto on todella vakuuttava, sillä hän on tutkinut niin taloustieteen tieteenhistoriaa kuin myös taloustieteen teorianmuodostusta yli koulukuntarajojen ja -kiistojen. Mirowski ei ole minkään tietyn näkemyksen vanki, vaan pystyy ymmärtämään niin tietyn näkemyksen puolustajia kuin myös sen vastustajia; hänellä on ilmiömäinen kyky olla suopea niitä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä hänen kanssaan.

Mirowskin haastattelu paljastaa lukuisia erittäin mielenkiintoisia kohtia sekä hänen omasta tutkimusmatkastaan taloustieteeseen että laajemmin taloustieteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Suosittelen lukemaan koko Visa Heinosen haastattelun (erityisesti loppuosan, josta käy ilmi myös Mirowskin antropologisella otteella varustettu uusinstitutionalistinen tutkimusohjelma).

Olen koonnut alle joitakin lyhyitä, mutta hyvin informatiivisia, pätkiä taloustieteilijöiden ”fysiikkakateudesta” Mirowskin haastattelusta:

Yhtenä päivänä minulle vain valkeni, että [uusklassiset taloustieteilijät] yrittivät jäljitellä fysiikkaa. Se tapahtui noin vain. Aluksi ajattelin, että tein jonkinlaisen virheen ja että tieteiden välillä saattoi olla vain pintapuolisia samankaltaisuuksia. Kun syvennyin enemmän asiaan, huomasin, että kysymys ei ollut pelkästään samankaltaisuudesta vaan omaksumisesta.

Hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien uusklassikot olisivat halunneet jäljitellä sitä, mitä he ajattelivat empirismin olevan luonnontieteissä ja erikoisesti fysiikassa. Hyvin varhaisessa vaiheessa he myös joutuivat myöntämään,etteivät he kykene siihen. He totesivat esimerkiksi: ’Me emme voi tehdä kontrolIoituja kokeita’. Se ei täysin pidä paikkaansa. Tosiasiassa he tarkoittivat seuraavaa: ’Me emme voi/halua jäljitellä heidän empiirisiä käytäntöjään’.

Mielestäni useimmat kysymykset liittyvät invarianssin ja muutoksen käsitteisiin. Kaikki formalisointiyritykset ovat yrityksiä selvittää juuri niitä. Mitä asioita käsitellään invarianttina? Mikä takaa sellaisen vakauden, että voimme puhua muutoksesta. Taloustieteen pitäisi ottaa oppia fysiikasta yrittämättä jäljittelemättä sitä. Yksi asia, jossa fysiikasta voidaan oppia jäljittelemättä sen formalismia, on sen havaitseminen, että suuri osa matematiikasta liittyy symmetrioihin. Kun oletamme symmetrioiden olemassaolon, oletamme invarianssien olemassaolon: kyse on samasta asiasta. Kun oletamme muutoksen, oletamme antisymmetrian tai asymmetrian. Uskon, että käsityksemme esimerkiksi vaihdosta voisi muuttua täydellisesti, jos näkisimme maailman tällä tavalla. Käsittelisimmekö vaihtoon osallistuvia ihmisiä symmetrisesti? Jos tekisimme niin, kyseessä olisi arvoon liittyvä invarianssi: miten ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan? Entä, jos he ovat asymmetrisiä? Se tarkoittaisi sitä, että mitään invarianssia ei voitaisi havaita.

[Uusklassiset taloustieteilijät] etsisivät perimmäisiä luonnollisia määrääviä tekijöitä ja perusasioita, koska on olemassa luontoperäinen teoria, joka perustelee sen, miksi jokin numero muuttui. Minä olisin kiinnostuneempi kieliyhteisöjen välisten valuuttakurssien peräkkäisen sarjan toiminnasta. Jokaisen kieliyhteisön sisällä ymmärretään, mitä raha merkitsee, mutta ongelmat ilmenevät yhteisöjen välillä. Kysymys on jonkin verran antropologisesta lähestymistavasta. Suuri osa yhdysvaltalaisesta talousantropologiasta on nykyään uusklassista. Se osoittaa, että kulttuurissamme on yksi vallitseva ja ainoa tieteellinen käsitys siitä, millainen taloudellinen selitys on luonteeltaan. Tällaisessa maailmassa me elämme. Se on hyvin vaikea maailma.

Mirowskin kirjassaan Machine Dreams: Economics Becomes a Cyborg Science (2002) esittämä revisionistinen tulkinta uusklassisen taloustieteen syntyvaiheista on erityistä nannaa niille, jotka ovat kiinnostuneita tieteensosiologiasta. Todellinen hunajapurkki niille, jotka jaksavat lukea tieteenhistoriaa.

Suosittelen tutustumaan myös Visa Heinosen haastattelussa mainittuun Mirowskin aiempaan teokseen More Heat than Light: Economics as Social Physics, Physics as Nature’s Economics (1989). More Heat than Light siis selittää fysiikkakateuden synnyn syyt ja seuraukset (kielikuvat ja sokea halu matkia 1800-luvun fysiikkaa), kun taas Machine Dreams on suuri kertomus taloustieteessä tapahtuneesta ajattelutavan (tarjolla oli toisen maailmansodan jälkeen uusia ”hassuja” työkaluja käytettäväksi) muutoksesta.

Erik S. Reinert (2012): ”Mechanisms of Financial Crises in Growth and Collapse: Hammurabi, Schumpeter, Perez, and Minsky

Norjalainen Erik S. Reinert oli ennen vapaaksi (kehitys)taloustieteilijäksi ryhtymistään hyvin menestyvä liikemies. Nyt hän tekee taloustieteen ja talouspolitiikantieteenhistoriaa todella leveällä pensselillä, jonka vuoksi hän on varsin kiistanalainen hahmo hyvin erikoisten näkemystensä (ja kirjoitustensa) vuoksi.

Reinert on lisäksi perustanut lahjoitusvaroin The Other Canon -nimisen tutkimusjärjestön, jonka tavoitteena on herättää uudelleen henkiin valtavirralle vaihtoehtoinen näkemys taloustieteestä. Reinert esittää tässä artikkelissaan hyvin erikoisen näkemyksestä Hammurabista (”korkoa korolle”), Schumpeteristä (”innovaatioklusterit ja pääomateoria”), Perezistä (”teknis-taloudelliset vallankumoukset ja teknosyklit”) ja Minsky’stä (finansialisaatio ja finanssimarkkinoiden epävakaus ja hauraus). Mitä tekemistä näillä on keskenään? Jätän oivaltamisen ilon kiinnostuneelle lukijalle itselleen. Reinert kirjoittaa varsin raskaalla ja vaativalla tyylillä finanssikriisien synnystä ja ratkaisukeinoista. Lukukokemuksena kuitenkin varsin palkitseva katsaus ”kriisitaloustieteeseen”.

Tuomas Saarenheimo: ”Säästääkö Eurooppa itsensä hengiltä?” (14.3.2013)

Suomen Pankin osastopäällikkö lausuu painavia totuuksia eurokriisistä ja tarkastelee erilaisia politiikkavaihtoehtoja  ilman ylimääräisiä itkupotkuraivareita ja typeriä ”hyönteisjuttuja”. Saarenheimo kuuluu niihin taloustieteilijöihin, joka selvästi ymmärtää erilaisten politiikkavaihtoehtojen paikallis-ajallisen ulottuvuuden eli sen mikä ehkä toimi eilen ei välttämättä toimi tänään ja se mikä näytti vielä eilen hyvältä ei välttämättä näytä siltä enää. Saarenheimo kirjoittaa todella napakasti, vaikka teksti on aiheen monimutkaisuuden vuoksi ehkä hieman turhan pitkä ja lavea – kyse on kuitenkin erinomaisesta kirjoituksesta, jonka toivoisin myös tämän blogin seuraajien lukevan.

Lyhyt vastaus: Ei, mutta koska muun muassa politiikkarajoitteet, niin ”hirtä itsesi vyönkirisykseen vs. lisää rasvaa ’talouden rattaisiin’” -kriisitilanne on kuviteltua monimutkaisempi.

Pitkä vastaus (à la Saarenheimo): ”[Eurokriisin hoidon] keinovalikoimaa ovat kutistaneet monenlaiset taloudelliset, institutionaaliset, juridiset ja demokraattiseen päätöksentekoon liittyvät rajoitteet. Eräät sellaiset politiikkavaihtoehdot, jotka olisivat olleet mahdollisia ja suositeltaviakin kiinteän liittovaltion oloissa, eivät yksinkertaisesti ole käytettävissä EU:n euroalueen valtiosopimuksiin perustuvassa institutionaalisessa kehikossa.”

Missä ovat väitettyjen vyönkiristysten tulokset?

Marko Terviö: ”Pankkiirien uudet vaatteet” (26.4.2013)

Höh. Taas yksi ilmeisen mielenkiintoinen kirja luettavaksi, mutta aikarajoitteen vuoksi kaikki tuntuu nykyisin jäävän lukematta. Onneksi Terviö tiivistää Anat Admatin ja Martin Hellwigin vastikään julkaistun kirjan sisällön muutamaan A4:een. Pankkien oman pääoman vaatimusten kiristämisessä ei per se ole mitään väärää, mutta mitä siitä seuraa ja milloin? Mitä pankkien luotonannolle tapahtuu kiristyneiden pääomavaatimusten vuoksi ja millaisia vaikutuksia tällä on laajemmassa mittakaavassa? Kukaan ei tarkalleen ottaen kai tiedä, sillä riskin pienentämisellä on vaikutusta myös pankkien osakkeenomistajiin ja näiden tuottovaatimukseen ja tällä voi olla sitten muita ennakoimattomia ja haitallisia sivuseurauksia.

Lyhyen luennan perusteella näyttäisi siis siltä, että Admati ja Hellwig ovat selvästi oikealla tiellä (tai ainakin Terviö on tulkitessaan heitä), koska pankkien pääomarakenteen karkea sääntely on todennäköisesti tehokkain (ja yksinkertaisin?) mekanismi estää ylivivutuksen aiheuttamat pankkikriisit, vahvistaa pankkien vakavakavaraisuutta ja parantaa koko pankkijärjestelmän vakautta.

Kysymys kuuluu: Kuinka paljon pankeilla sitten pitäisi olla omaa pääomaa? 25-30 %?

Terviö tiivistää koko keskustelun pankkien vakavaraisuuden tärkeydestä yhteen lauseeseen:

”Pankkitoiminnassa on siten komponentti kruunu-minä-voitan klaava-veronmaksajat-häviävät tyyppistä uhkapeliä”

Laitan tämän(kin) mielenkiintoisen kirjan loputtomalle lukulistalleni siinä toivossa, että saan sen joskus luettua, mutta tuskin ehdin (tai osaan) siitä koskaan mitään fiksua kirjoittaa.

Economic Reason: ”Top Economic Documentaries” ja ”Top 15 Economic Documentaries

Olen aiemmin kerännyt noin parikymmentä ei-niin-vakavaa talousaiheista Youtube-pätkää, mutta Economic Reason -blogiin on koottu varsin kattava lista mielenkiintoisista talousaiheisista dokumenteista.

Jos sinulla on aikaa, suosittelen tsekkaamaan ainakin Fraud – Why the Great Recession ja Overdose – The Next Financial Crisis. Näiden talousdokumenttien joukosta puuttuu mielestäni useita hyviä pätkiä, joista haluan nostaa esille erityisesti viime vuonna näkemäni When Bubbles Burst -nimisen norjalaisdokumentin (traileri, IMDb).

Päivi Heikkinen: ”Rahaa, virtuaalirahaa ja vaihtokauppaa” (26.4.2013)

Todellinen pettymys. Ei kannata soutaa selvästi sinulle täysin tuntemattomilla vesillä, Päivi. Tutustu ensin teoriaan, tutki käytäntöä todellisuudessa ja kirjoita vasta sen jälkeen jotain (järkevää?) itse asiasta. Älä kirjoita sellaisista asioita, joista et selvästi ainakaan tällä hetkellä kovinkaan paljon ymmärrä. Mututuntumalla heitetyt ”fiilistelyt” eivät enää nykyaikana yksinkertaisesti riitä mihinkään, kun mahdollisuuksia ja riippumatonta tietoa on yksinkertaisesti niin paljon tarjolla. Valitettavasti myöskään suuresti arvostamani Jouko Marttila ei aivan täysin näytä ymmärtävän virtuaalivaluuttojen vallankumouksellista luonnetta.

Minulla olisi runsaasti suositeltavaa luettavaa Päiville muun muassa pankki- ja valuuttakilpailusta, mutta tuskin siitä on vankkumatonta ja muuttumatonta ”totuutta” haastamaan. Onneksi perustellumpia, selkeämpiä ja kiihkottomampia näkemyksiä bitcoineista ja laajemmin virtuaalivaluutoista on tarjolla. Bitcoinit eivät ole vain vaihdon väline, vaan ne edustavat – sanalla sanoen – laajempaa ja huomattavasti kauaskantoisempaa vallankumousta rahateoreettisessa keskustelussa. Bitcoin on vakava haaste juuri sille ajattelumaailmalle, jota Päivi yrittää kirjoituksessaan puolustaa – ja hyvä niin!

George Selgin tiivistää virtuaalivaluuttoja koskevan keskustelun napakasti:

Paradoxically, the very innovations that may eventually doom bitcoin also explain why it deserves to be regarded as one of the most promising developments in the history of money since the invention of ordinary coins. For, as I explain in my paper on ’Synthetic Commodity Money,’its otherwise modest achievement proves that, with the help of the right software, one might design an ”ideal” money commodity, with a supply function guaranteed to achieve whatever criterion of macro-economic stability one likes–be it a constant nominal money stock growth rate, a stable general price level, or a stable level or growth rate of nominal GDP. No muss, no fuss, and, best of all, no FOMC. Admittedly, it’s only a possibility. But what a possibility!

Muutama lisälähde aiheesta enemmän kiinnostuneille:

Peter Šurda: Economics of Bitcoin: is Bitcoin an alternative to fiat currencies and gold? (maisterin tutkielma)
John Matonis: ”How Cryptocurrencies Could Upend Banks’ Monetary Role” (Šurdan haastattelu, 15.3.2013)
Friedrich A. Hayek (1976): Denationalisation of Money
Murray N. Rothbard (2009 [1963]): Fiat-raha ja kultaongelma ja Fiat-raha ja Greshamin laki (teoksessa Mitä valtio on tehnyt rahallemme?)

Businessweek: ”Meet ISDAfix, the Libor Scandal’s Sequel” (18.4.2013)

Onko kyseessä LIBOR-skandaali v. 2.0?

Suosittelen lisäksi tutustumaan brittiläisen IEA-tutkimuslaitoksen julkaisemaan LIBOR-lukemistoon.

Heitän tänne blogiin taas toukokuun aikana jotain kiinnostavia löydöksiäni sekalaisin kommentein varustettuna.

Hauskaa vappua kaikille Nordnet blogin lukijoille!

PS. Mikä kirja minun pitäisi tuosta työpöydälläni olevasta pinkasta seuraavaksi lukea? Ideoita?

 

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.