Fyysinen ja synteettinen rahasto – mitä eroa näillä kahdella on?

Moni on ihmetellyt, mitä eroa fyysisen ja synteettisen rahaston välillä on. Lähden tässä vertailussa siitä, että molemmat seuraavat täsmälleen samaa indeksiä ja pyrkivät siten täsmälleen samaan tuottoon. Finanssikriisin jälkeen useimmista synteettisistä rahastoista tehtiin fyysisiä. Viime aikoina kehitys on ainakin osittain mennyt toiseen suuntaan.

Fyysinen osakerahasto

Fyysinen osakerahasto sijoittaa rahaston merkitsijöiltä saamansa rahat osakkeisiin. Osakkeet säilytetään rahaston säilytysyhteisön (custodian) ja tämän mahdollisten alihankkijoiden (sub-custodian) toimesta erillään pankkien ja näiden muiden asiakkaiden varoista.

Niin kauan kuin rahasto ei ryhdy lainauttamaan omistamiaan osakkeita, rahaston varat ovat niin hyvässä turvassa kuin ylipäätään on mahdollista. Osakelainauksesta saatava vuosittainen hyöty on hehtaariluvultaan ja markkinoista riippuen noin 10 – 30 bps (1 bps = 0,01 %).

Mikäli fyysinen rahasto lainauttaa omistamiaan osakkeita, vastapuoliriskiä pyritään hallinnoimaan vakuuksilla. Mikäli vastapuoli ei palauta lainaamiansa osakkeita, vakuuksilla tulee sillä hetkellä pystyä ostamaan lainatut osakkeet takaisin markkinoilta.

Synteettinen osakerahasto

Synteettinen rahasto sijoittaa osuudenomistajilta saadut rahat esimerkiksi korkosijoituksiin, mutta joskus myös osakkeisiin. Swap-sopimuksen puitteissa sitten vaihdetaan tämän omaisuusmassan tuotto rahaston vertailuindeksin tuottoon.

Rahastolle vastapuoliriskiä syntyy silloin, kun swap-vastapuoli on velkaa rahastolle. Tätä riskiä minimoidaan vakuuksilla. Vastapuoliriskin suuruus riippuu myös siitä, miten usein swap-sopimuksen mukaiset arvonvaihtelut kuitataan (esimerkiksi päivittäin vai kuukausittain).

Vakuutena pidetään yleensä vähäriskisiä arvopapereita. UCITS-rahaston vaakuusmassan pitää myös itsessään täyttää UCITS-säännöt esimerkiksi hajautuksen tai likviditeetin osalta. Swap-sopimuksen arvoa ja vakuusmassaa laskee ja hallinnoi kolmas osapuoli.

Hyödyt ja haitat

Fyysisen ja synteettisen rahastojen käytännön eroavuudet syntyvät niiden kyvystä seurata vertailuindeksiään ja muista operatiivisista riskeistä, verokohtelusta sekä rakenteiden kestävyydestä kriisitilanteissa.

Operatiiviset riskit

Synteettisen osakerahaston ongelma on rakenteen monimutkaisuus. Rahastolla on tavainomaisten vastapuolien lisäksi paitsi swap-vastapuoli, swap-arvon laskija (calculation agent), vakuuden hallitsija (depositary), sekä joskus rahaston omaisuusmassan (funding investments) salkunhoitaja.

Monimutkaisesta rakenteessa on useampia virheiden mahdollisuuksia, eivätkä monet työvaiheet ole läpinäkyviä. Virheitä ei pysty “ulkopuolelta” havaitsemaan, eikä synteettisen rahaston tietyn ajankohdan arvoa pysty todentamaan. Läpinäkyvyys ei siten synteettisissä ole sama kuin fyysisissä.

Fyysisen rahaston operatiiviset riskit liittyvät kykyyn seurata vertailuindeksiä täsmällisesti. Kun indeksin koostumus muuttuu, indeksistä poistuvaa osaketta myydään laajasti, samalla kun toista ostetaan. Voi syntyä epäoptimaalista kaupankäyntiä, jonka tosin voi ulkoistaa markkinatakaajalle.

Synteettisessä rahastossa tätä haastetta ei ylipäätään ole, koska rahasto seuraa indeksiä sopimuspohjaisesti.

Fyysisten ja synteettisten rahastojen verotus

Lähtökohtaisesti sijoitusrahastot eivät maksa veroa, vaan verotus toteutetaan osuudenomistajan tasolla. Poikkeuksena on kohdemaan lähdevero, joka veloitetaan tuotonmaksujen (osinko, korko) yhteydessä lähteellä. Lähdeveron määrä ja poikkeukset vaihtelevat maittain.

Esimerkiksi Suomen tai Irlannin (useimpien Euroopassa myytävien rahastojen kotimaa) ja Yhdysvaltojen verosopimukset pienentävät lähdevero-olettamaa 30 prosentista 15 prosenttiin. Ainakaan tällä hetkellä fyysiset osakerahastot eivät voi välttyä tältä 15 prosentin lähdeverosta.

Synteettisissä rahastoissa swap-vastapuolena voi olla taho (niin sanottu qualified derivatives dealer, QDD), joka 871(m)-veroregulaation puitteissa pystyy minimoimaan lähdeveron ja jakamaan hyödyn rahaston kanssa. Tästä seuraava vuotuinen hyöty on noin 5–10 bps, osinkotuotosta riippuen.

Kriiseissä

Fyysinen osakerahasto, jonka varat säilytetään erillään muiden varoista ja joka ei lainauta osakkeitaan lisätuoton saavuttamiseksi on finanssikriisin varmin vaihtoehto. Jaetulla toisella paikalla tulee osakkeitaan lainaava fyysinen rahasto ja synteettinen rahasto.

Osakkeitaan lainaava osakerahasto lainauttaa tyypillisesti noin 30 prosenttia rahaston varallisuudesta. Tästä syntyvä vastapuoliriski on nimellisesti usein merkittävästi isompi kuin synteettisissä rahastoissa. Varsinkin jos jälkimmäisen swap-velvoitteet netotetaan päivittäin.

Yhteenveto – fyysinen ja synteettinen rahasto

Fyysisissä ja synteettisissä rahastoissa on molemmissa puolensa. Entisen swap-pohjaisen hedgerahaston salkunhoitajana en näe, että synteettisen indeksirahaston edut riittäisivät hyvittämään synteettisyyden mukana seuraavia haittoja. Läpinäkyvyys ja yksinkertaisuus ovat pitkäjänteisessä säästämisessä sen verran tärkeitä ominaisuuksia.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292.