Nordnet Blogi

”Hey, let’s split again!” – tai mitä spliteistä on vielä sanottava?

Tom Lindström kirjoitti muutama viikko sitten varsin hyvän peruskatsauksen osakkeiden splittaukseen eli osakkeiden pilkkomiseen jossain jakosuhteessa nimellisarvoaan pienemmiksi (tai osakkeiden yhdistelystä nimellisarvoaan suuremmiksi) osiksi. Splittihän ei käytännössä muuta millään tavoin yhtiön taloudellista asemaa, markkinatilannetta tai tulevaisuuden näkymiä, joten sen splitin seurauksen yhtiön osakkeenomistajat eivät steriilissä maailmassa ole yhtään sen paremmassa tai huonommassa asemassa kuin ennen splittiä (ceteris paribus).

Harkitsin itsekin jonkin aikaa sitten kirjoittavani vastaavanlaisen vastaavanlaisen ”avautumisen” spliteistä, mutta en kuitenkaan ehtinyt sitä tässä kaikessa tohinassa työstämään; onneksi Tom ehti väliin ja raapusti mallikkaan katsauksen splittauksen taustoihin, syihin ja seurauksiin. Splitit eivät ole mitenkään tuntematon ilmiö, vaan niistähän on kirjoitettu vuosien varrella runsaasti. Tomin muuten varsin ansiokas muutama viikko sitten julkaistu kirjoitus on tiivistettävissä muutamaan splittejä koskevaan hyvin tärkeään yleishavaintoon:

Osakkeen jakaminen tai pilkkominen ei muuta yhtiön todellista markkina-arvoa. […] [O]sakekurssi nousee usein, kun yhtiö ilmoittaa maksuttomasta osakeannista tai osakkeen jakamisesta. […] Yhtiön pääasiallinen syy osakkeen jakamiseen on, että se saa pidettyä osakkeensa yksikköarvon sijoittajien kannalta [psykologisesti] houkuttelevammalla ja helpommin hallittavalla tasolla.

Minulla ei oikeastaan ollut mitään lisättävää Tomin aiemman kirjoituksen pääkohtiin, mutta Tomin viimeisimmästä samaa asiaa koskevasta kirjoituksesta en kuitenkaan ole aivan täysin samaa mieltä. Ajattelinkin, että nyt on hyvä hetki kirjoittaa muutama sama Tomin splittejä koskevien kirjoitusten marginaaliin; huomautukseni koskevatkin siis lähinnä vain Tomin jälkimmäistä kirjoitusta, jossa väittää splittiosakkeiden ”antaneet ylituottoa muihin osakkeisiin nähden”. Todennäköisesti tämä pitää jossain määrin paikkansa, mutta tässä tapauksessa on tärkeää myös hieman laajentaa tarkastelunäkökulmaa. Tässä kirjoituksessa tekemäni huomautukset Tomin kirjoitukseen perustuvat lähes täysin nykyisin San Diegon yliopiston rahoituksen professorina työskentelevän Thomas Copelandin vuonna 1992 julkaistuun artikkellin ”The Evidence Against Stock Splits” [1], joka löytyy vuonna 1992 julkaistusta J. M. Sternin ja D. H. Chew’n toimittamasta The Revolution in Corporate Finance -teoksesta.

Copeland (1992) korostaa heti alkuun, ettei splitti yleensä ole todellinen syy tiettyjen tiettyjen osakkeiden ylituottoon eli korrelaation olemassaolo ei siis vielä sinänsä todista millään muotoa syy-seuraussuhdetta splitin ja ylituoton välillä. Copelandin sinänsä hieman vanhentuneessa artikkelissa todetaan, että valtaosa splittejä koskevasta ”todistusaineistosta” on koostunut pääasiassa mutusta (”Splitti on hyvä juttu, koska x”) tai siitä, ettei korrelaation ja kausaation välistä eroa ole pystytty vakuuttavasti osoittamaan (”Osakkeen markkinahinta nousee splitin ansiosta”). Copelandin mukaan tavallisesti splittejä suorittavat yhtiöt, joiden osakkeessa on ollut epätavallisen kovaa ”nousupainetta” (esim. yleisesti kova nousumarkkina tai yhtiö tekee markkinoista riippumatta hyvää tulosta) ja hänen mukaansa valtaosa (tuohon päivään mennessä julkaistusta) todistusaineistosta ei vakuuttavasti osoita ylituottojen johtuvan itse spliteistä. Myöskään pidemmän aikavälin tutkimukset eivät Copelandin mukaan splitit ylituottojen selityksenä -hypoteesia tue, vaan todennäköisesti yhtiö olisi tuottanut ylituottoa splitistä huolimatta.

Copelandin (emt., 12) mukaan splittien ylituotto on useimmiten selitettävissä sillä, että hyvin usein yhtiöillä on splitin jälkeen tapana kasvattaa myös ulosjaettua osinkoa (tai jollain muulla tavoin signaloida parantuneita näkymiä) ja tässä kontekstissa splitti on Brennanin ja Copelandin (1988) aiemmin kehittelemän ajatuksen mukaan yhtiön johdon markkinoille välittämä epäsuora signaali hyvistä tulevaisuuden näkymistä, kilpailuedusta ja stabiilista liiketoiminnasta. Copeland korostaakin sitä, että splitti ja sitä mahdollisesti seuraava ylituotto ovatkin oikeastaan merkki itse yhtiön hyvästä tilasta ja vakaasta (ja kasvavasta) osingosta – splitti on siis vain ”merkki”, ei syy. Copeland toteaa, ettei ylituotossa ole kyse oikeastaan ole splitistä, vaan splitin ”informaatioarvosta”: splitti on ylimmän johdon tapa ”ilmoittaa” markkinoille yhtiön toiminnan, tuloskunnon ja osingon olevan vakaalla pohjalla. Toisaalta Copelandin mukaan splitti voi olla myös yhtiön johdon tapa estää esimerkiksi yritysvaltaus ja myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet niiden voivan vaikuttaa jopa eräiden palkitsemisjärjestelmien dynamiikkaan.

Tomin aiemman kirjoituksen mukaan jokin lähde ilmoittaa ”osakkeen ihannehin[nnan] Yhdysvalloissa [olevan] 35 USD:n paikkeilla”. Tämä ajatus pitää todennäköisesti ainakin jossain mielessä paikkansa, mutta tämä ihannehintaa koskeva aihe on kuitenkin aivan liian laaja ja monimutkainen tässä purettavaksi; se vaatisi erittelemään huomattavasti laajemman tutkimusaineiston ja kehittelemään laajempaa selityskehystä spliteille. Splitti ei siis kuitenkaan sinänsä vaikuta yhtiön taloudelliseen tilaan tai tulevaisuuden näkymiin, joten Tom on mielestäni aivan oikeassa kirjoittaessaa: ”[Splitissä] [o]sakkeen tekeminen sijoittajan kannalta [näennäisesti] houkuttelevammaksi on pitkälti psykologian hyödyntämistä” – Joku tietysti saattaa luulla, että osakkeenalhaisempi nimellishinta jotenkin kääntyy jonkinasteiseksi ilmaiseksi lounaaksi, mutta useimmiten asia ei tietenkään ole näin. Copeland (1992) kuitenkin tyrmää ajatuksen osakkeen ihannehinnasta hieman huolimattomasti pelkällä olankohautuksella. Hänen mukaansa splitillä saattaa olla oikeastaan täysin ennakoimattomia sivuvaikutuksia muun muassa omistajapohjaan ja osakkeen likviditeettiin, jotka ovat oikeastaan osakkeenomistajien etujen vastaisia.

Copeland (1992) nostaa lisäksi esille Austin C. Barkerin uraauurtavan Harvard Business Review -lehdessä julkaistun tutkimuksen vuodelta 1956. Barker osoitti ensimmäisenä, että splitti toimii ainakin jossain mielessä osingonmaksun proxynä, mutta hänen tutkimuksessaan oli edelleen joitakin metodologisia puutteita ja korrelaatio-/kausaatio-ongelma jäi Copelandin mukaan edelleen auki. Vuonna 1969 julkaistu Eugene F. Faman, Lawrence Fisherin, Michael C. Jensenin ja Richard Rollin yli 600 NYSE:ssä vuosina 1927-1959 splitattua osaketta kattanut tutkimus osoitti, ettei splitti itsessään ollut oikeastaan minkään arvoinen tapahtuma, eivätkä splitatut osakkeet pärjänneet keskimääräistä paremmin. Tätä vastoin tutkimuksen mukaan itse splitin jälkeen hieman osinkoa kasvattaneet yhtiöt pärjäsivät markkinoita keskimäärin paremmin ja hieman osinkoa laskeneet (tai ennallaan pitäneet) yhtiöt pärjäsivät markkinoita keskimäärin paremmin. Kaikki yhtiöt eivät tietenkään jaa osinkoa, joten tällaisissa tapauksissa splittien ylituottoja on luontevampaa tarkastella signaaliselitystä  hieman laajentamalla ja syventämällä.

Tomin ajatus niin sanotusta ”splittisijoittamisesta” kuulostaa kuitenkin varsin mielenkiintoiselta, mutta en voisi kuvitellakaan perustavani omaa sijoitusstrategiaani splittien kaltaisten hyödyntämiseen. Splitti ei mielestäni edusta aitoa ”erikoistilannetta”, vaan splitti hinnoittuu mielestäni markkinoilla varsin tehokkaasti.

[1]: Tiedustelen jossain vaiheessa kirjan kustantaneelta Blackwelliltä lupaa siihen, että voisin skannata artikkelin ja laittaa sen julkiseen jakoon blogin kautta. Suosittelen jokaista lukemaan sen, vaikka se ei olekaan sinänsä kovinkaan nerokas; se sisältää kuitenkin joitakin järkeviltä vaikuttavia argumentteja splittejä vastaan. Päivitys: Tiedustelin tätä asiaa Wiley’lta, mutta 15.4.2013 saamani vastaus kirjakappaleen vapaaseen jakeluun oli vain ”ei, ei, ei”.

Kuvalähde: DigiDreamGrafix.com / Foter.com / CC BY

 

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.