Nordnet Blogi

HS-vastine: Yritysjohdon ansioiden tulisi seurata omistaja-arvon kehitystä

Helsingin Sanomat kertoi talouden taantuman leikanneen toimitusjohtajien ansioita (1.7.2013 A26–27). Osakkeenomistajana jäin ihmettelemään artikkelin näkökulmaa, josta paistoi läpi kauhistus pörssiyhtiöiden johdon ja tavanomaisen palkansaajan välisten tuloerojen vuoksi. Kuvaan tässä merkinnässä omaa suhtautumistani palkitsemiseen pörssilistatuissa yhtiöissä. Käsittelin edellisen kerran yritysjohdon palkitsemista teorian tasolla viime helmikuussa.

Olen antanut viime aikoina palautetta usean kotimaisen pörssiyhtiön johdon suuntaan, toki omasta mielestäni aivan aiheesta. Viimeisimpänä esimerkkinä muistamme Sanoman, joka painii laadullisesti omassa sarjassaan tässä suhteessa. Myös muilla suurilla kotimaisilla on ongelmia: Outokummussa konkurssisuuntaa yrittää kääntää hallituksen puheenjohtajaksi värvätty visionääri Jorma Ollila, ja toisaalta vesisateiden yllättämässä Talvivaarassa näimme muutama kuukausi sitten toimitusjohtaja Pekka Perän paluun, jonka tarkoituksena on niin ikään luotsata yhtiö ohi potentiaalisen konkurssin karikon.

Esitetyn valossa uskon yleisellä tasolla, että tavanomaisten pörssiyhtiöstä sekä sen osakkeesta kertovien tunnuslukujen ohella sijoittajan on välttämätöntä analysoida myös yritysjohdon laatua. Tämä johtuu siitä, että pitkäjänteiselle osakkeenomistajalle yritysjohto on kaiken a ja o: yritystoiminnasta generoitavat voittovarat joko investoidaan yhtiön sisällä järkeviin kohteisiin tai jaetaan osinkoina, pääomanpalautuksina tai omien osakkeiden takaisinostoina yhtiön omistajille.

Järkevän ja kurinalaisen pääomapolitiikan noudattaminen sekä yritystoiminnan johtaminen omistaja-arvon kannalta järkevällä tavalla vaativat yritysjohdolta muutakin kuin meklarin tai kauppatieteen maisterin koulutusta. Siksi erinomaisista yritysjohtajista on jatkuvaa pulaa, ja parhaita täytyy sitouttaa erilaisin tulossidonnaisin bonuksin. Se on nimenomaan osakkeenomistajien etu, koska kilpailu osaajista on kovaa.

Mutta siihen Helsingin Sanomien artikkeliin. Toimittaja Tuomo Pietiläinen kirjoittaa heti artikkelin pääotsikon alla, että ”Björn Wahlroosin avokätinen palkitseminen alkoi näkyä, kun Sammon Kari Stadigh nousi palkkakuninkaana Nokian Stephen Elopin edelle”. Otsikointi herättää kysymyksen: Jos palkitsemista nimitetään avokätiseksi, niin mihin suhteessa se on sellaista?

Henkilökohtaisesti haluan lähteä yritysjohdon palkitsemisessa liikkeelle siitä, kuinka paljon johtamisen kohteena oleva pörssiyhtiö kykenee luomaan osakkeenomistajilleen tilikaudessa uutta varallisuutta. Omassa sijoitustoiminnassani otan huomioon myös sen, millaisella riskitasolla tämä tuotto on aikaansaatu. Jätetään viimeksi mainittu ulottuvuus kuitenkin huomioimatta tässä yhteydessä, koska se sisältää huomattavan määrän subjektiivisia olettamia.

Vertaan siis objektiivisia lukuja: täydellä tilikaudella 2012 Sampo-konserni ansaitse 1617 miljoonaa euroa liikevoittoa. Vastaavalla ajanjaksolla Nokian liikevoitto oli -2303 miljoonaa euroa. Stadighin johtama Sampo-konserni peittosi Stephen Elopin johtaman Nokian puhtaasti voittomittarilla tarkasteltuna lähes neljällä miljardilla eurolla.

Myös Sampo-konsernin tulosmuutoksen suunta kertoo paljon: vuonna 2012 finanssikonserni onnistui kasvattamaan liikevoittokertymäänsä +31,5 prosentilla verrattuna edelliseen, tilikaudella 2011 ansaittuun 1230 miljoonan euron liikevoittoon. Mielestäni toimitusjohtajan muuttuvan kompensaation noin 815 000 euron lisäys on kohtuullinen, kun samalla ajanjaksolla yhtiön omistajille luotu liikevoitto kasvoi noin 387 miljoonaa euroa. Toimitusjohtajan muuttuvan kompensaation muutos edustaa suhteessa liikevoiton muutokseen vain 0,21 prosenttia. Stadighin kokonaiskompensaatio kaikkine eläkemaksuineen ja bonuksineen edustaa sekin vain 0,27 prosenttia Sampo-konsernin tilikauden 2012 liikevoitosta. Jokainen saa tahollaan laskea itse, kuinka paljon Elopin 4,2 miljoonan euron kokonaispalkkio muodostaa Nokian edellä mainitusta ”liikevoitosta”. Kummalle johtajalle siis kannattaa maksaa, jos olet osakkeenomistaja?

Helsingin Sanomien linjan mukaan Stadighin kompensaatio edustaa kuitenkin ”avokätistä palkitsemista”. En pysty ymmärtämään, millä mittarilla luonnehdinta on saatu aikaan. Pörssiyhtiön keskeisenä tavoitteena on tuottaa omistajilleen taloudellista lisäarvoa – ei esimerkiksi työllistää maksimaalista määrää ihmisiä tai toimia sosiaaliavustusten sivukonttorina. Pitkällä aikavälillä on mielestäni selvää, että yksityisellä sektorilla, kuten pörssiyhtiöiden keskuudessa, markkinatalous huolehtii siitä, että vain taloudellisesti vahvat toimijat kykenevät ylipäätään työllistämään kestävällä tavalla. Siksi voittojen tarkastelu on uskoakseni yritysjohdon palkitsemisessa keskeisintä, ja myös pörssiyhtiön työntekijöiden kannattaisi se sisäistää.

Artikkelin mukaan viime vuonna kotimaisten suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat olivat samalla tasolla kuin vuonna 2007, edellisen nousukauden aikaan. Toimittajalta kuitenkin unohtuu tässä yhteydessä mainita, että kyse on nimellisistä palkoista. Tosiasiassa pörssiyhtiöiden ylimmän johdon kompensaatiotaso on laskenut viime vuosina reaalisella tasolla. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että pörssiyhtiön johdon ostovoima ja kulutusmahdollisuudet ovat keskimäärin laskeneet. Tosin tämä on edellä esitettyyn tulospohjaiseen tarkasteluun viitaten perusteltuakin, sillä merkittävä osa Helsingin pörssin suurista kansanosakkeen ja valtionyhtiön statuksen omaavista liiketoiminnoista on ajautunut kamppailemaan elämän ja kuoleman välimaastossa.

En voi välttää ajatusta, että toimittaja hyödyntää Nokiaa mielikuvana suuren kokoluokan pörssiyhtiöstä, jonka johdon tulisi edustaa palkkakuninkuuden hyväksyttävää mittaria. Tämä lähtökohta edustaa kuitenkin populismia, koska Nokian suuri työllistävä vaikutus, aiemmin merkittävä veronmaksajan status sekä globaalisti laaja tunnettuus ja liiketoiminnan maallikon silmin massiivinen kokoluokka eivät vielä takaa yritystoiminnan voitollisuutta, jonka tulisi olla kaiken palkitsemisen vertailukohtana.

Oma näkökulmani lienee ymmärrettävä myös osakesijoittajan perspektiivistä: vain osakekohtaisia voittoja ja sitä kautta osinkoja kasvattavat yhtiöt loistavat pörssissä suhdanteiden yli. Esimerkiksi pörssiyhtiön itseisarvoisesti kasvavat työllistämispyrkimykset eivät lohduta osakkeenomistajaa, koska työntekijöitä on mahdotonta jakaa keväisin osinkoina. Tietysti minäkin kannatan yleisesti ihmisten välistä tasa-arvoa kaikilla mittareilla, mutta koska uskon viime kädessä osakkeenomistajien maksavan pörssiyhtiön johdon palkitsemisen, olen vankkumatta sitä mieltä, että rivityöntekijää merkittävällä tavalla suuremman vastuun liiketoiminnan menestyksestä kantavaa johtajaa tulee palkita merkittävällä tavalla yhtiön muita työntekijöitä paremmin.

Artikkelissa oli jopa huvittavaa lukea havainto siitä, että ”Sammon ja Nordean hallitusten puheenjohtajana toimivan Björn Wahlroosin harjoittama johtajien avokätinen palkitsemislinja on siis alkanut näkyä”. Niin, ainakin pörssin puolella kehitys on ollut suorastaan ilahduttavaa: Nordea on noussut Helsingin pörssin markkina-arvoltaan suurimmaksi yhtiöksi, ja vastaavasti finanssikonserni Sampo on loikannut markkina-arvoltaan kolmanneksi suurimmaksi kaikista kotimaisista listayhtiöistä.

Sen sijaan toimittajan ihannoima ”takavuosien kännykkäihme” ja vuosikausia Helsingin pörssin arvokkaimman yhtiön titteliä hallinnut Nokia on valahtanut vasta kuudennelle sijalle. Joko alamme ymmärtää, miksi Wahlroosin johtamien yhtiöiden palkkiokäytännöt ovat hyväksyttäviä? Toimittaja on siltä osin oikeassa, että osakkeenomistajalla on aihetta riemuita tasajalkaa pomppimalla, koska Wahlroosin valitsema palkitsemislinja kantaa hedelmää kuvatulla tavalla.

Koska lehtiartikkelissa tarkasteltiin yritysjohdon palkitsemiskäytäntöjä useamman vuoden aikajänteellä, on myös syytä havainnollistaa kohteena olevien yhtiöiden osakkeiden kehityskaaria, tässä tapauksessa esimerkiksi kolmen vuoden aikajänteellä: Sammon osake on noussut ilman osinkoja +78,1 prosenttia ja Nordean osake on noussut ilman osinkoja +29,8 prosenttia. Wahlroosin johtamien pörssiyhtiöiden kurssinousutkin ovat siis olleet ”avokätisiä”. Sen sijaan Nokian osake on valahtanut samalla ajanjaksolla -53,4 prosenttia, ilman osinkoja, joita se ei kykene edes tällä hetkellä maksamaan.

Näin ollen kaikki omistaja-arvon näkökulmasta olennaiset tekijät puoltavat Wahlroosin harjoittamaa palkitsemislinjaa: liiketoiminnan tuloksellisuus, sen kehitystrendi ja osakekurssin muutossuunta puoltavat ”avokätistä palkitsemista”. Näinkin suppean tarkastelun pohjalta on mahdollista esittää, että yritysjohdolle asetettujen omistaja-arvon kasvuun sidottujen muuttuvien kompensaatioiden tuntuva määrä on erinomainen asia osakkeenomistajan näkökulmasta. Toimittajallekin niistä on hyötyä populististen lehtiotsikoiden siemeninä.

Kokonaisuutena tarkastellen artikkelin populistinen sävy kulminoituu viimeisen kappaleen alkusanoihin: ”Pörssiyritysten johtajien peruspalkat eivät siis jousta huonoina aikoina”. Kysynkin lukijalta, joustaako sinun työsopimuksesi mukainen peruskuukausipalkkasi silloin, kun työnantajasi liikevoitto on laskusuunnassa edelliseen tilikauteen nähden? Jos ei, niin miksi yhtiön johdon peruspalkan pitäisi laskea?

Monien kannatettavien puoliensa kruununa näen pörssin myös tasa-arvon tyyssijana. Pörssissä kaupankäynti on yleensä kasvotonta, rodutonta, sukupuoletonta, ikäluokatonta ja uskonnotonta (muutamaa yhtiökohtaista poikkeusta lukuun ottamatta), eivätkä pörssierät tai kaupankäyntipalkkiot aseta enää korkeita minimivaatimuksia osakeostojen suorittamiselle. Myös osakeyhtiölain ensimmäisessä luvussa listatut periaatteet takaavat, että käytännössä kuka tahansa voi ryhtyä pörssiyhtiön osakkeenomistajaksi, ja vastaavasti jokaisella on oikeus luovuttaa pörssiosakkeensa edelleen seuraavalle omistajalle. Jos erinomaisesti menestyvien pörssiyhtiöiden johtajien palkkiot kauhistuttavat, on jokaisella mahdollisuus aloittaa saman menestyksen nauttiminen arvopaperipörssin kautta. Sama mahdollisuus on myös viher-vasemmistolaisesti kirjoittavalla toimittajalla, vaikka Wahlroosin juna salonkivaunuineen olisikin ajanut jo kertaalleen aseman ohi.

Ehkä toimittajan omat intressit ja mieltymykset ovat sekoittuneet tässä merkinnässä referoituun lehtijuttuun? Toimittaja Pietiläinen nimittäin julkaisee tulevana syksynä aateveljien ja –siskojen kanssa yhteisesti laaditun ”Wahlroosin epävirallisen elämäkerran”. Jotenkin tuntuu siltä, että käsillä olevan lehtiartikkelin datasta on poimittu sopivat ainekset valmiiksi valittuja johtopäätöksiä tukemaan. Se on toki kaupallisessa mediassa ymmärrettävää, koska ”Wahlroosin ahneudella ei ole rajoja” –tyyliset jutut myyvät oletettavasti hyvin. En kuitenkaan kutsuisi itseäni ”kenties Suomen tunnetuimmaksi tutkivaksi journalistiksi”, jos kirjoitusotteeni on pikemminkin valikoivasti hutkiva. Joka tapauksessa tiedämme viimeistään nyt, mitä syksyllä julkistettavalta ”paljastuskirjalta” on lupa odottaa.

Sammon osakkeenomistajana en luopuisi Kari Stadighista, vaikka hänen palkitsemisensa olisi ollut viime vuonna miljoonan tai pari korkeampikin. Toimitusjohtajan palkkioissa säästäminen parilla miljoonalla eurolla vuodessa voi maksaa yhtiön osakkeenomistajille kollektiivisesti miljardeja euroja omistaja-arvossa, kuten olemme viime aikoina huomanneet. Kahta en vaihtaisi, ja Kari on toinen heistä.

Kirjoittajan toisen sijoituskirjan Hajauta tai hajoa (311 s.) ennakkomyynti on alkanut!

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Sampon ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kuvamateriaalin lähde kauppakamari.fi.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

12
Jätä kommentti

avatar
uusin vanhin tykätyin
Nimetön
Nimetön
Samoilla linjoilla olen itsekin. Johdolle maksettava 2 miljoonan palkkio on hyväksyttävää, jos firman liikevoitto nousee esim. 200 miljoonaa. Loppujen lopuksi kyse on osakkeenomistajien varallisuuden lisäämisestä.
Nimetön
Nimetön

Niin niin… mutta minun on erittäin vaikea hyväksyä PALKKAtyöntekijälle oli hän sitten toimitusjohtaja tai muu ylempi johtaja poikkeuksellisen suurta korvausta. Palkka ja palkkio ovat aina kustannus. On selvää, että hyvää työtä tekevä henkilä tekee hyvää työtä myös peruspalkallakin. Kaikki tuo mitä Wahöroos kernaasti jakaa hyvälle johdolle perusteenaan se, että nämä tekevät työnsä pahemmin munaamatta omistajan pääomia, on perusteetonta. Se on omistajan varallisuutta ja merkki yhtiön heikosta omistajan edun valvonnasta. Rengit syövät kuormasta, kuten aikoinaan Nokiassa ja lukuissassa joukossa muita suuresti tilapäisesti hyvin johdettuja yrityksiä, joissa sitten on hukattu omistajien pääomat. Koskaan ei ole sellaista palkkajohtajan suoritusta Suomessa nähty, että siitä… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Kiitos, taas loistava kirjoitus. Positiivisia esimerkkejä hyvistä johdon suorituksista arvon kasvattajina löytyy lisäksi myös Raisiosta, Tikkurilasta, Nokian Renkaista ja useista suomalaisista konepajoista. Finnairissakin Vehviläinen kyllä palkkansa (ja asuntoetunsa) ansaitsi. Muutaman yhtiön, esimerkiksi Rautaruukin, ylimmälle johdolle yhtiöiden hallitukset voisivat sen sijaan keksiä jotain vähemmän vahingollista puuhastelua. Tamminen väläytteli juuri mahdollisia yritysjärjestelyjä ja ”Taivas varjele, mitä sieltä tulee….”
Nimetön
Nimetön
”Kysynkin lukijalta, joustaako sinun työsopimuksesi mukainen peruskuukausipalkkasi silloin, kun työnantajasi liikevoitto on laskusuunnassa edelliseen tilikauteen nähden?” Ei jousta, mutta se ei myöskään nouse vuosittain, tai viidennesvuosittain kolminumeroisia prosenttilukuja. Toimitusjohtajilla sensijaan nostot ovat yleensä prosentuaalisesti paljon isompia, joten laskuvaraakin on reilusti enemmän. Kannatan siis erittäin pientä peruspalkkaa, ja hyvinä vuosina sitten isoja boonuksia. Jos tulos laskee, niin boonukset pois, ja TJ saa tyytyä merkittävästi pienempään palkkaan. Tätä ”Tyhjästä palkitsemista” on nähty jo aivan tarpeeksi varsinkin pankki-alalla. Kurssit laskee ja TJ:n palkka nousee, (Samaa ei kannata soveltaa normityöntekijään, sillä he saavat potkut kun tulos laskee. Niin se pitää mennäkin.)
Nimetön
Nimetön
Olkoot sitten peruspalkkaa tai bonuksia, mutta tarvitseeko kenenkään palkan olla useita satojatuhansua tai jopa miljoonia vuodessa? Voiko yhden henkilön työpanos olla niin moninkertainen tavalliseen ihmiseen nähden? Omasta mielestäni vastaus on ei.
Nimetön
Nimetön
Luin itsekin tuon jutun, mutta en nähnyt siinä erikoisempaa arvolatautuneisuutta. Jos mainitaan, että ”Sammon ja Nordean hallitusten puheenjohtajana toimivan Björn Wahlroosin harjoittama johtajien avokätinen palkitsemislinja on siis alkanut näkyä”, niin sehän on oikein mainittu. Eikä tuossa ole mitään tunnelatausta mukana toisin kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. On ihan luonnollista yleisen laskusuhdanteen aikana esittää kysymys, tulisiko kenellekään maksaa määräänsä enempää korvauksia. Käsittääkseni johdon ylenpalttinen palkitseminen ei johda parempiin tuloksiin. Noilla palkoilla tulisi antaa kaikkensa, vaikkei huippubonuksia saisikaan.
Nimetön
Nimetön
Erinomainen blogikirjoitus, joka kertoo paljon tämän toimittaja Pietiläisen ymmärryksen tasosta. Hän ei ilmiselvästi ymmärrä sijoittamisesta ja arvonkehityksestä juuri mitään, vaan pyrkii kiihottamaan kansaa. Helsingin Sanomien taloustoimituksen tasosta kertoo paljon se, että tuollaista yksipuolista ja asenteellista roskaa edes julkaistaa, ja vielä mainostetaan ”HS-selvityksenä”. Olisiko ollut liikaa pyydetty, jos HS olisi pyrkinyt hieman selittämään palkkioiden kasvua sen sijaan, että taantuu vain kauhistelemaan ja moralisoimaan – puutteellisilla tiedoilla. Onko tämä tosiasiaan riippumatonta journalismia? Vastaus: ei ole. Kyse on halvasta populismista, jolla voi saada lukijoita, kun pimitetään osa tosiasioista, käyteään arvolautatuneta käsitteitä eikä edes yritetä ymmärtää asiaa kokonaisuutena.
Nimetön
Nimetön
Olen pitkään ihmetellyt, miksi Pietiläisen juttuja ylipäätään julkaistaan Helsingin Sanomissa. Talouden perusasiat ymmärtäville pitäisi olla selvää, että jutut ovat täynnä asiavirheitä, väärinkäsityksiä ja äärimmäisen suppeasta näkökulmasta kirjoitettuja oletuksia. Vuosia jatkuneiden sekoilujuttujen takia lopetin lehden tilauksen. Toki lehdessä on monia muitakin sekoilijoita, jotka pyrkivät hinnalla millä hyvänsä tekemään uutisia aiheista, joissa uutisia ei kerta kaikkiaan ole.
Nimetön
Nimetön

kansankokonaisuuden etu on ette4 yhteiskunta ensi sijssaa palvelee lapsiperheite4Itsekeskeinen sosiaalipummi iskee je4lleen. Jos he4vie4t e4e4nestyksen niin ei se site4 tarkoita, etteikf6 demokratia toimisi. Vesa Varhee ja Bjf6rn Wahlroos ve4itte4ve4t, ette4 jos he eive4t voita niin demokratia ei toimi. Pite4isikf6 e4e4nioikeus ottaa pois itsekeskeisilte4 narsisteilta? Tai ihmisilte4, jotka tekeve4t lapsia, mutta eive4t halua ele4tte4e4 niite4 itse?Minulta on jotenkin jaanyt ymmartamatta, etta miksi elakelaiset eivat saisi aanestaa?Ajatus on, ette4 vain Jukka saa e4e4neste4e4. Kunhan Jukka vanhenee, niin he4nen mieleste4e4n vain ele4kele4iset saavat e4e4neste4e4.Ongelma te4sse4 on se, ette4 Jukalla on mielipiteite4, muttei yhte4e4n kykye4 ajatella loogisesti. He4n on kuitenkin sen verran narsisti, ettei… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Toimitusjohtajalle toki kunnon palkka, mutta miksi liioitella? Eikö 500 000 euroa vuodessa peruspalkkaa riitä, onko ihan pakko maksaa 1 miljoona? Onko toimari alle miljoonan liksalla muka epämotivoitunut ja ei anna täyttä työpanostaan? Ihminen voi antaa vain 100% työpanoksen, ei se siitä nouse vaikka palkkaa nostettaisiin äärettömiin. Monessa firmassahan ökypalkat ovat johtaneet siihen, että motivaatio tehdä työtä loppuu kun pankkitilillä on enemmän rahaa kuin pystyy elinaikanaan käyttämään. Sitten voikin alkaa toimari downsiftaamaan duunissa, miljonääriä ei enää haittaa vaikka tulisi potkut.
Nimetön
Nimetön
Vai riittäisikö sille toimarille jopa 400 000 euroa? Kenelle haluaisit antaa valtuudet määritellä sen, mikä on riittävä ja kohtuullinen palkka esim. pörssiyhtiön toimarille? Olisiko joku poliitikoista koostuva komitea hyvä? Tai kansanäänestys? Vai olisiko sittenkin parasta jättää asia yhtiön omistajien ja heidän valitsemansa hallituksen päätettäväksi?
Nimetön
Nimetön
Hyvä kirjoitus, koska kerroit perusasiat. Toimittelija Pietiläinen salaa kiistattomat perusasiat, koska ne eivät häntä kiinnosta eikä hän niitä ymmärrä. Lopputuloksena on politikointia muistuttavia ”uutisia”, joissa ei ole mItään uutta.

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.