Nordnet Blogi

Kannattaako rakentelusta maksaa?

Indeksilaina. Sektorilaina. Korkoputki. Autocall. Mihin nämä käsitteet liittyvät ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat? Mitä on pääomaturvattu sijoittaminen ja mitä pääomaturvatut sijoitustuotteet todellisuudessa ovat? Suomalainen lukija pääsee tutustumaan pääomaturvattujen ja pääomaturvaamattomien rakennettujen eli strukturoitujen sijoitustuotteiden maailmaan yhteensä yli kolmekymmentä vuotta rahoitusalalla työskennelleiden KTT Sami Järvisen ja KTM Antti Parviaisen siivellä. Heidän kirjoittamansa kirja, Pääomaturvattu sijoittaminen (2011), on kattava johdantoteos sekä pääomaturvattuun sijoitusstrategiaan että strukturoituihin sijoitustuotteisiin. [*]


Sami Järvinen & Antti Parviainen (2011). ”Pääomaturvattu sijoittaminen”. Helsinki: Talentum

”Strukturoitujen tuotteiden monipuolisuus ja tarjonnan nopeus suhteessa muuttuviin markkinatilanteisiin tekevät niistä hyvin houkuttelevia kaikissa olosuhteissa. On tuotteiden tarjoajista kiinni, että tarjolla on sopivat tuotteet aina ja kaikissa olosuhteissa.”
Sami Järvinen & Antti Parviainen

Kirja on harvinaisen mielenkiintoinen ja varsin laadukas johdantoteos pääomaturvattuun sijoittamiseen ja sen käytännöllisiin taustoihin. Se toimii hyvin heti yhdeltä istumalta luettuna, mutta myös käsikirjana erilaisiin aihetta läheltä liippaaviin teemoihin kuten esimerkiksi optiohinnoitteluun ja erilaisiin strukturoituihin sijoitustuotteisiin. Kirja on valitettavasti kirjoitettu hieman (kuivaan) puoliakateemiseen sävyyn, mutta kirjoittajat ovat yhdessä saaneet tekstiin myös hyviä kaskuja ja sopivaa särmää. Sisältö jakautuu sopivan kokoisiin lukuihin, joista jokaisessa on varsin selkeä käsitelty teema ja luvut nivoutuvat varsin jouhevasti toisiinsa, vaikka esimerkiksi optiohinnoittelu tai strukturoitujen sijoitustuotteiden riskienhallinnan sijaan kirjoittajat olisivat voineet käsitellä esimerkiksi edes lyhyesti pääomaturvattujen ja -turvaamattomien sijoitustuotteiden verotuskysymyksiä. Olisin lisäksi kaivannut enemmän kritiikkiä varsinkin indeksilainojen villiä myyntiä ja mainontaa kohtaan, koska ainakin tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että jotkut mädät omenat ovat pilanneet koko sadon.

Kirja käynnistyy Barclays’n palveluksessa työskentelevän KTT Antti Suhosen vauhdikkaalla ja hyvällä esipuheella, joka nopeasti avaa strukturoinnin maailman asiaa tuntemattomalle. Esipuhe sisältää oikeastaan suurimman osan kirjan olennaisesta sisällöstä sulatellussa muodossa, sillä pääomaturvattujen ja -turvaamattomien strukturoitujen sijoitustuotteiden perusfilosofia on varsin yksinkertainen: ”It’s a financial product with a possibly huge upside and a limited downside.”  – suomeksi: rajattu riski ja mahdollinen arvonnousu samassa paketissa. Suhosen mukaan strukturoidut tuotteet näyttävät useimmiten kalliilta, mutta jos huomioidaan poikkeukset ja poikkeuksen poikkeukset täydellisten markkinoiden olettamaan (ks. Fama 1965; Fama 1970), joten oikeastaan strukturoitu tuote saattaa olla hyvä valinta helppoutensa ja edullisuutensa vuoksi. Strukturoitu sijoitustuote voi Suhosen mukaan olla yksilölle myös tunnetason ’suojauskeino’ markkinamyrskyjä vastaan, vaikka yhtä ainoaa oikeaa sijoitusvaihtoehtoa ei ole; strukturoitujen tuotevalikoima on lähes loputon, kohde-etuuksia on tarjolla valtavasti ja markkinaolosuhteet luovat omat mahdollisuutensa rakentaa tuotteita.

Suhosen esipuheen jälkeen kirjoittajakaksikko esittelee riittävän laajasti strukturoitujen sijoitustuotteiden maailmaa. Pääomaturvattujen sijoitustuotteiden määrä ja merkitys on kasvanut merkittävästi niin Suomessa kuin maailmalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, koska lisääntyneen kilpailun myötä liikkeeseenlaskuja on tuon tuosta ja  kohde-etuusvalikoima laajenee jatkuvasti. Valitettavasti strukturoidut tuotteet ovat jääneet ainakin Suomessa jossain määrin osake- ja rahastomarkkinoiden jalkoihin, mutta onneksi lukuisat pienemmät sijoituspalveluita tarjoavat toimijat edistävät kilpailua toimialalla ja tuotekehitystä tehdään eri puolilla runsaasti.

Ainakin osa sijoittajista on aiheestakin pelästynyt strukturoituihin sijoitustuotteisiin sisältyvistä ’yllättävistä’ riskeistä, jotka ilmenevät tavallisesti vasta tuotteeseen sijoittamisen jälkeen. Valitettavasti Järvinen ja Parviainen eivät näihin sijoittajien kaikkein tavallisimpiin pelkoihin ota kovinkaan väkevästi kantaa (tai puolusta strukturoituja tuotteita riittävästi kritiikkiä vastaan), koska strukturoidut tuotteet voivat ilmiselvästi olla tietyissä tilanteissa äärimmäisen vaikeatajuisia, hyödyttömiä ja jopa ’vaarallisia’. Toisaalta kyse on selvästi siitä, että joissakin tilanteissa näiden tuotteiden myyntiprosessi on yksinkertaisesti epäonnistunut. Jotkut ovat jopa väittäneet indeksilainojen olevan yksinkertaisesti pankkien luomia nerokkaita rahasampoja (vuonna 2011 strukturoituja sijoitustuotteita myytiin meillä arviolta yli 2,55 miljardin euron arvosta), joiden todelliset hyödyt jäävät sijoittajien kannalta vähäisiksi – myös Finanssivalvonta ja (kilpailun aikaansaama) itsesääntely ovat puuttuneet ainakin joihinkin räikeisiin epäkohtiin. Olen sikäli strukturoituihin tuotteisiin kohdistuneesta kritiikistä samaa mieltä: valitettavan usein ihmisille ei yksinkertaisesti kerrota, mitä hän on todellisuudessa tekemässä ja mihin hän on rahansa sijoittamassa, mutta toisaalta hyvin strukturoitu tuote voi olla merkittävä ja suhteellisen turvallinen lisä sijoittajan salkkuun. Kyse on kuitenkin lopulta pankkien oman asiakasymmärryksen kehittämisestä ja parantamisesta. Suhonen huomauttaa esipuheessa uomalaisten sijoittajien keskimäärin olevan varsin vanhoillisia ja järkiperäisiä, sillä yleensä suomalainen pyrkii hakemaan yksinkertaista ratkaisua ja selvää sijoitusideaa, jonka voi olettaa toimivan.

Suurin osa strukturoituihin tuotteisiin liittyvistä peloista liittyy useimmiten siihen, että strukturoinnin edut ja haitat menevät sekaisin, kun sijoittajalla ei ole perusymmärrystä asiasta. Kirjassaan Järvinen ja Parviainen esittelevät strukturoitujen sijoitustuotteiden varsin laajan typologian, mutta loppujen lopuksi näiden tuotteiden perusfilosofia on sama. Kirjoittajat myös muistuttavat, että pääomaturvalla on yleiseen korkotasoon sidottu hintansa (> optimitilanne on korkea korkotaso ja matala volatiliteetti): sijoittajien odotukset ratkaisevat lopulta sen, että kaivataanko rakentelua vai ei (laskumarkkinassa sitä halutaan, mutta nousussa sitä ei kaivata). Toisaalta on tärkeää myös kirjoittajien mukaan muistaa, että strukturoidut sijoitustuotteet ovat hyvin usein osta ja pidä -sijoituksia: sijoituksen arvonmuodostuksen selvittäminen kesken juoksuajan on vaikeaa (!), kulurakenteet voivat olla hyvin epäselviä ja pääomaturvaominaisuus on lähtökohtaisesti voimassa vain ja ainoastaan eräpäivänä.

Järvinen ja Parviainen ovat kirjoittaneet yhdessä erittäin hyvän johdannon, joka on täynnä lukemattomia hyviä havaintoja. Teos lupaa jo heti alusta alkaen paljon hyvää, koska mukana on sekä itse tuotevalikoiman esittely että teoreettisempaa pyörittelyä. Järvinen ja Parviainen selvästi uskovat siihen mitä he saarnaavat, sillä heidän mukaansa suurin osa sijoittajista olisi tyytyväisempiä, jos he harrastaisivat enemmän pääomaturvattuja tuotteita. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni totta, koska kaikki eivät välttämättä pääomaturvaa kaipaa ja haluavat harjoittaa jotain selvää sijoitusstrategiaa, jonka uskovat tuottavat ylituottoja pitkällä aikavälillä – esimerkiksi arvosijoittamista. Kirjoittajat perustavat väitteensä pääomaturvattujen sijoitustuotteiden ylivoimaisuudesta sijoittajapsykologiaan, mutta todellisuudessa pääomaturvattua sijoittamista voi harrastaa myös ihan kotikonstein rakentamalla ajan kanssa itselleen indeksilainan. Toisaalta valmiiksi strukturoitu tuote ratkaisee kerralla kolme Järvisen ja Parviaisen mukaan tärkeää seikkaa: (1) riskit voidaan rajata varsin kätevällä tavalla, (2) ns. sijoitushorisontin ongelma ratkeaa ja (3) suotuisa markkinakehitys voi näkyä moninkertaisesti taskun pohjalla. Lopulta on sitten sijoittajasta itsestään kiinni, haluaako hän valmiiksi strukturoidun tuotteen vai harrastaako hän pääomaturvattua sijoittamista jollain muulla keinolla.

Kirjassa viitataan lisäksi ex-Helsingin kauppakorkeakoulun työpaperina julkaistuun Järvisen ja Saarikon (2000) tutkimukseen, jonka mukaan useimmat sijoittajat priorisoivat pientä inflaation ylittävää tuottoa ja pääomaturvaa (ks. myös Saarikko 2011, josta löytyy samansuuntaisia havaintoja). Järvinen ja Parviainen puhuvat paljon myös pääomaturvatusta sijoittamisesta laajemassa kontekstissa, joka kattaa ison joukon vähäriskisiä ja pääomaturvattuja ja -turvaamattomia sijoituskohteita.

Kirjassa käsitellään runsaasti myös teoriaa, koska kirjassa kuvaillaan varsin kattavasti pääomaturvattujen sijoitustuotteiden rakennetta sekä avataan myös tuotteiden valintakriteerejä: mikä tuote voi olla järkevää valita eri markkinatilanteissa ja miksi. Kirjassa käsitellään myös riittävän kattavasti tuotehinnoittelua (mukaan lukien korko- ja tuottokomponentin hinnanmuodostus [1]) ja ’kvanttien’ hoitamaa riskienhallintaa [2].

— — — — — —

Kirjan ensimmäisessä luvussa pyöritellään strukturoinnin kehitystä meillä ja muualla, mutta siis pääosin Suomessa. Markkinaympäristö on muuttunut meillä monella tapaa, mutta samaan aikaan Järvinen ja Parviainen korostavat tuotekehityksen olleen sekä nopeaa että joustavaa. Strukturoitujen tuotteiden ympärillä toimii kolme tärkeää toimijaa: liikkeeseenlaskija, järjestäjä eli strukturoija ja tuotteen myyjä. Järvinen ja Parviainen kiinnittävät jonkin verran huomioita myös alan vertikaaliseen integraatioon, vaikka myös erilaisia jakeluketjumalleja esiintyy.

Osansa saa myös surullisen kuuluisa Lehman Brothers -investointipankin konkurssitarina. Järvinen ja Parviainen ymmärtävät hyvin, mistä surullisen kuuluisassa tapauksessa on kyse, mutta eivät kuitenkaan mielestäni riittävän tarkasti analysoi Lehman Brothersin kaatumisen todellisia taustatekijöitä; vahvan taseen puuttuminen, investointipankin korkea kustannustaso, kova velkavipu ja strukturoidut CDO-lainat ovat kuitenkin vain proksimaalisia syitä sille, miksi maailmanpalo oli enemmän kuin lähellä vuonna 2008. Järvinen ja Parviainen kuitenkin keskittyvät pääasiassa erilaisten Lehmanin kaatumisessa realisoituneiden strukturoitujen tuotteiden kannalta olennaisten riskien analysointiin, joten globaalin finanssikriisin ultimaalisen syyn – ennen kaikkea superlöysän rahapolitiikan – analyysi jääköön muiden tehtäväksi . Huomio kiinnittyy luottoriskistä mainitsemisen tarkkuuteen, koska liikkeeseenlaskijan luottoriskipreemiolla on suora yhteys pääomaturvaan. Tässä Järvinen ja Parviainen osuvat mielestäni pitkän kokemuksen ”mutulla” naulan kantaan: useimmiten sijoittajat ovat indeksilainoissa kiinnostuneita vain tuotto-ominaisuudesta, eivät liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuteen ja/tai maksukykyyn. Miksi ihmeessä sijoittajat eivät kiinnitä muihin asioihin huomiota?!

Järvinen ja Parviainen siis käsittelevät strukturoituja tuotteita, mutta he kuvaavat pääomaturvattua sijoittamista erääksi sijoitustyyliksi, jonka ensimmäinen ja tärkein imperatiivi on turvata pääoma ja vasta sen jälkeen hankkia tuottoa. Pääomaturvattua sijoittamista harjoittava kiinnittää erityistä huomiota riskeihin, jotka liittyvät pääoman menettämiseen, joten pääomaturvaa haetaan muun muassa määräaikaistalletuksilla, lyhyen koron rahastoilla ja pääomaturvatuin sijoitustuottein. Kyse on ”rullailevasta” sijoituksesta, jossa ajoitukseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota, vaan tietyillä sijoitusmuodoilla haetaan takuutuottoa inflaatiota vastaan ja pääomaturvatuin tuottein pyritään hankkimaan lisätuottoa erilaisilta halutuilta kohde-etuusmarkkinoilta.

Miksi Järvinen ja Parviainen uskovat strukturoituihin sijoitustuotteisiin ja ennen kaikkea pääomaturvattuun sijoittamiseen? Heidän järkeilynsä lähtee liikkeelle hyvin yksinkertaisesta havainnosta: harvoja ihmisiä kiinnostaa sijoittaminen, mutta se on välttämätöntä inflaatiopeikon, markkinoinnin ja haaveiden vuoksi. Toisaalta hajautetulla sijoitussalkullakaan ei saavuta optimaalista tilannetta, jos tunnustetaan korrelaatioiden ja autokorrelaatioiden olemassaolo niin omaisuusluokkien välillä kuin niiden sisällä. Romahduksessa pääomaturva realisoituu ja you might take it back (ei herkkähermoisille!), joten pääomaturvattu strukturoitu sijoitustuote voi olla keino säilyttää ainakin nimellispääoma (olettaen liikkeeseenlaskijan olevan maksukykyinen maksupäivänä). Järvinen ja Parviainen myöntävät kyllä, että jos sijoittajalla on riittävästi kärsivällisyyttä ja ajoitus jossain määrin toimii, niin ”pääomaturvatun” indeksilainan voi lähtökohtaisesti rakentaa myös kotikonstein (ks. Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogissakin mainitun Seligsonin toimitusjohtajan Ari Kaaron kommentit). Samalla kannattaa muistaa tällaisen sijoitustyylin sopivan hyvin sellaiselle, joka on riittävän kärsivällinen ja omaa riittävän määrän tietotaitoa:  yksinkertainen ja hyvä pääomaturvattu sijoitustuote voi yksinkertaisesti olla useimmille sijoittajille helpompi vaihtoehto.

Pääomaturvattu sijoittaminen voi siis olla myös hyvin toimiva sijoitustyyli, jonka voi toteuttaa joko valmiilla tuotteilla tai itse omatoimisesti haluamaansa pääomaturvaa rakentelemalla; peruslähtökohta on kuitenkin aina säilyttää vähintään nimellispääoma. Järvisen ja Parviaisen mukaan kaiken lähtökohta on riskitason asteittainen säätäminen, jossa tuoton ja riskin välinen suhde on haettava omatoimisesti. Tätä riskitason itsereflektiota seuraa ’rakenteluvaihe’, jossa erilaisia sijoitustuotteita hankitaan itselle sopivia määriä kuitenkin hieman ajallisesti ja maturiteeteittain hajauttaen. Kun itselleen sopiva paketti on saatu kasaan, sijoittajan tehtävä on Järvisen ja Parviaisen mukaan vain odottaa ja tarvittaessa tehdä hienosäätöjä. Psykologisesti tämä kuulostaa varsin stressittömältä vaihtoehtolta, jossa samaa kaksivaiheista sijoituspäätöstä iteroidaan loputtomasti uudelleen oma likviditeettihalu ja budjettirajoite huomioiden [2].

Järvinen ja Parviainen antavat myös strukturoituja tuotteita harkitsevalle sijoittajalle käytännön ohjeita hyvän tuotteen löytämiseksi ja itsetuntemuksen parantamiseksi. He myös esittelevät tiiviisti perinteisen indeksilainan toimintaperiaatteet, arvonlaskennan periaatteista ja tuottokertoimen määräytymisestä. Tuotteiden hinnoittelusta on myös kirjoitettu oma lukunsa, jossa käsitellään nollakuponkisen korkosijoituksen ja kohde-etuusindeksin osto-option käyttäytymistä. Pääomaturvaosuuden hinnoittelussa kirjoittajat pyörittävät yksinkertaisia kaavoja, jotka tuottavat matemaattisesti jo aiemmin auki kirjoitetut lopputulokset eli mitä pidempiaikainen laina ja korkeampi korkotaso, sitä edullisempi pääomaturva on ja optio-osuutta voidaan lisätä (optiohinnoittelusta on myös oma lukunsa, joka kannattaa lukaista kertauksen vuoksi). Olin myönteisesti yllättynyt siitä, että kirjoittajakaksikko uhrasi mustetta myös luottoriskin arviointiin, koska liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus vaikuttaa suoraan pääomaturvan hintaan ja kykyyn hoitaa pääomaturvattujen tuotteiden tapauksessa velvoitteensa.

Kustannus- ja lainaehtovertailun vaikeuksien käsittelyyn olisin kuitenkin kaivannut huomattavasti enemmän mustetta ja ajatusta, koska näiden ongelmien ohittaminen pelkällä olan kohautuksella, toisin sanoen vetoamalla vaihteleviin laskentaperiaatteisiin, jakeluketjujen pituuteen tai suhteelliseen etuun, ei yksinkertaisesti tyydytä kriittistä strukturoituihin sijoitustuotteisiin tutustuvaa sijoittajaa. Indeksilainojen etuja ja haittoja käsittelevät luvut viisi ja kuusi olivat mielestäni varsin sekavia, mutta tästä huolimatta tuote-esitteitä ja lainaehtoja selaillessa pitää tietää, miten eri riskit voivat realisoitua, millaisissa olosuhteissa eri ehdot pysyvät voimassa ja millaisia tuoton laskentaperiaatteita sovelletaan eri tapauksissa. Riskienhallintaa kirjoittajat käsittelevät lähinnä kursorisella tasolla, mutta toisaalta sitä on käsitelty useamman sivun verran muun muassa luottoriskejä selvennettäessä.

Kirjaan on ujutettu myös hieman epäintuitiiviselta vaikuttava luku todennäköisyyslaskennasta, serausten vaikutuksista ja odotusarvosta. Sen yhteydessä käsitellään ’vakuutusajattelua’ usean sivun verran ja erittäin hyvä niin, koska eri ilmiöt ja niiden seuraukset strukturoidun tuotteen osalta on hyvä jollain tasolla ymmärtää. Tuottojakaumat ja riskimittarit esitellään myös, mutta tässä kannattaa tietysti huomioida, että näihin sisältyy merkittäviä rajoitteita epävarmuustekijöiden (ja vaikeasti ymmärrettävien tuotonlaskentakaavojen) vuoksi. Sijoittajapsykologiaa ja käyttäytymistaloustiedettä on käsitelty viimeaikoina suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa kiitettävän paljon, mutta vihdoin ja viimein pari korulausetta harhoista ja tyhmyydestä muuttuvat tärkeäksi käytännön havainnoksi (ja hyvin tunnetuksi teoreettiseksi oivallukseksi): voitettu/hävitty euro synnyttää eri ihmisille erilaista mielihyvää/mielipahaa ja koska vertailemme riskejä yksilöllisesti, niin (1) tunnetasolla vallitsee konfliktimainen epäsymmetria ja (2) emme voi vertailla ’mielihyviämme’ yksin tai keskenämme. Tai ainakin näin minä tätä hieman itävaltalaisesti luin. [3]

Järvisen ja Parviaisen käsityksen mukaan pääomaturvattu sijoittaminen (sijoitustyyli) ja pääomaturvatut sijoitustuotteet perustuvat perinteisestä uusklassisesta taloustieteestä eroavaan näkemykseen rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Heidän mukaansa tehokkaat markkinat, rationaaliset sijoittajat ja lineaariset hyötyfunktiot ovat virheellisiä olettamia, jotka perustuvat virheelliseen näkemykseen markkinoiden ja ihmisten toiminnasta. Strukturoidut tuotteet – pääomaturvalla tai ilman – ovat tietysti aina jossain määrin riskikkäitä sijoituksia, mutta samalla kannattaa muistaa, ettei esimerkiksi luottoriski välttämättä ole vain paha asia. Strukturoidut tuotteet sopivat kirjoittajien mukaan passiivisella sijoittajalle, joka ei ole kiinnostunut muuta kuin rullailemaan sijoituksiaain aina silloin tällöin. Piensijoittaja ei välttämättä pääse aivan kaikkeen käsiksi, joten joskus pääomaturvattu sijoitustuote voi tarjota varsin mielenkiintoisen täydennyksen suhteellisen turvallista tuottoa hakevaan salkkuun.

Kirjan lopusta löytyy vielä erilaisia tuote-esimerkkejä tuottoprofiilein ja tärkeimmät asiasanat, mutta valitettavasti lukukokemusta huomattavasti parantanut hakemisto oli valitettavasti jäänyt uupumaan.

Kirja oli minulle kaiken kaikkiaan varsin miellyttävä lukukokemus, koska se tarjosi minusta riittävän määrän tietoa riittävän lyhyessä tilassa strukturoitujen tuotteiden perusominaisuuksien ymmärtämiseksi ja käsitteellistämiseksi.

Ostaisinko itse pääomaturvatun sijoitustuotteen, ts. maksaisinko muille rakentelusta? Ehkä, mutta buffetologian sääntöjä pitäisi aikalailla venyttää.

Hyvää

+ Tiivis paketti teoriaa ja käytäntöä
+ Pääomaturvattu sijoittaminen voi olla oma itsenäinen sijoitustyylinsä
+ Ei välttele epämiellyttäviä faktoja, mutta itsekritiikille olisi ollut tarpeen
+ Sijoittajapsykologiaa ei eristetä omaksi osakokonaisuudekseen, vaan se ankkuroidaan käytäntöön
+ Termit selviksi, tuote-esimerkkejä runsaasti
+ Hyviä, havainnollisia kuvaajia ja ne on kytketty hyvin tekstiin
+ Teoriakertausta on tarjolla riittävästi

Neutraalia

+/- ”Kaavojen ja lukijoiden suhde on käänteisesti verrannollinen” -Tuntematon

Huonoa

– Lähteet sekavasti ilmaistuja, alaviitettä ja tekstin sisäistä viittaustekniikkaa
– Oikoluku puuttuu, koska outoja ilmauksia ja termejä on siellä täällä
– Kirja ei ole kansantajuinen, vaikka väittää olevansa
– EMH:n kritiikki olisi voinut olla terävämpää ja voimakkaammin perusteltua
– Ei hakemistoa, muistiinpanot kohta on aivan turha (kirjassa tarpeeksi marginaalia omia merkintöjä varten)
– Loppuun olisi voinut koota tarkemmin näkemystä eri tuotteiden ominaisuuksista, esim. table-muotoon
– Kirjassa ei kerrottu pääomaturvattujen sijoitustuotteiden verokohtelusta tai sijoitustyylin verotehokkuudesta

Arvosana: 8+/10

Muut arvostelut/näkemykset:

– Investori: Pääomaturvattu sijoittaminen
– Petre Pomell: Pääomaturvattua sijoittamista? (Nordnetblogi.fi)
– Antti Parviainen: Viisi tapaa säilyttää pääoma (AP-Kumppaniblogi)
– Investopedia: An Introduction to Structured Products
– Akateeminen talousblogi: UB:n kuponkiblogiaatio

[*]: Strukturoidut sijoitustuotteet on yleistermi, joka kattaa monenlaisia sijoitustuotteita. Usein puhutaan yksinkertaisuuden vuoksi vain pääomaturvatusta tai -turvaamattomasta indeksilainasta, mutta kaikki strukturoidut tuotteet eivät ole indeksilainoja. Tavanomainen indeksilaina koostuu yksinkertaisesti tuotto-osasta ja korko-osasta.  ”Indeksilainoja on monenlaisia, ja oikeastaan jokainen on ominaisuuksiltaan ja ehdoiltaan yksilöllinen. Lainat eroavat toisistaan esimerkiksi tuoton laskennan, kohde-etuuden ja laina-ajan suhteen.” (Lähde: Fiva) Tartun joissakin tulevissa kirjoituksissa tarkemmin indeksilainoihin ja niihin sisältyviin etuihin/haittoihin.

[1]: Omatoimisen lukijan kannattaa kaivaa esille Fischer Blackin ja Myron Scholesin klassikko vuodelta 1973, ”The Pricing of Options and Corporate Liabilities”. Tai sitten asiasta voi lukea Wikipedian englanninkielisestä artikkelista.

[2]: Sijoittajan kannattaa tietysti huomioida, että markkinatilanteella on suuri vaikutus strukturoitujen sijoitustuotteiden tarjontaan, tuottoprofiiliin, kohdeindeksiin jne.

[3]: Ostin pari-kolme päivää sitten Daniel Kahnemanin uuden kirjan, Thinking, Fast and Slow (2012). En ole ehtinyt vielä tarttua siihen, mutta kirjoitan siitä joskus tulevaisuudessa jotain hieman ytimekkäämpää.

Tämäkin kirja saatavilla Bookplus-kirjakaupasta

 

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.

 

/Thomas Brand

 

Kommentit vanhasta blogista:

Toinen tenttiin lukeva1 Lokakuu, 2012

Hyvä arvostelu. Kirjavalinnoista päätellen taidat lukea syksyn APV -tenttiin? :)

Thomas Brand2 Lokakuu, 2012Kävin APV1:n rykäisemässä hieman yli viikko sitten perjantaina. Jossain vaiheessa voi tarkastella APV2:sta, mutta ei kuitenkaan ehkä nyt heti.

Puttonen-Repo ja Järvinen-Parviainen ovat oikeastaan valikoituneet lukulistalle suoraan APV1:n peruslukemistosta. Jossain vaiheessa tarkastelen vielä läpi todennäköisesti yhdessä arvostelussa ainakin OMXH:n tuottamat Opi osakkeet- ja Opi optiot -läystäkkeet ja jossain vaiheessa laitan jotain lyhyttä vero-oppaista (Pörssisäätiön läystäkkeen vierteen Vesa Korpelan punakantinen).

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.