Kiinnostaisiko uraaniin sijoittaminen?

Olen kiinnostunut raaka-ainemarkkinoista pääasiassa kahdesta syystä: 1) ilman niitä talouskasvu, siinä muodossa kuin sen ymmärrämme,  ei olisi mahdollista ja 2) monet raaka-aineiden hinnat ovat erittäin syklisiä ja siksi tarjoavat mahdollisuuksia suuriin tuottoihin, jos onnistuu ajoittamaan syklit oikein. Syklisyydestä johtuen ajoitus on kaikki kaikessa. Kukaan ei varmasti onnistu ajoittamaan huippuja ja pohjia täysin oikein, mutta asioihin huolellisesti perehtymällä pidempiaikaisia syklejä voi oppia ymmärtämään. Itse asiassa kaikki pohjautuu yksinkertaiseen kysynnän ja tarjonnan analysointiin. Syklisyydestään johtuen raaka-aineet ovat jännittäviä sijoitusmuotoja jo sellaisenaan, joten lisäjännitystä tuskin enää tarvitse hakea velkavipua käyttämällä. Raaka-aineet tulisi mieltää osaksi hajautettua sijoitussallkua, jonka pääpaino on muualla kuin raaka-aineissa.

Yksittäisen raaka-aineen kohdalla hintasyklin pohja on lähellä yleensä silloin, kun kyseisen raaka-aineen markkinahinta ei riitä kattamaan kaivosyhtiöiden pääoman kustannuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että hintataso korjautuisi välittömästi, mutta pidemmällä aikavälillä hinnan on noustava, jotta kaivostoiminta ylipäätänsä säilyy elinkelpoisena. Joissain tapauksissa markkinahinnat voivat pysytellä “liian alhaisella” tasolla pitkän aikaa. Yleensä on kuitenkin tapana käydä niin, että rajua ja pitkäaikaista laskusuhdannetta seuraa vähintään yhtä voimakas noususuhdanne. Raaka-ainesijoituksista on pystyttävä irtautumaan kun sijoittajien optismi nousee huippuunsa, joten raaka-ainesijoitukset eivät välttämättä ole “osta ja unohda” sijoituksia.

Mielestäni ainakin seuraavat raaka-aineet tuntuvat olevan tällä hetkellä “pohjamudissa” ja odotan, että näiden kohdalla hinta tulee nousemaan pidemmällä aikavälillä merkittävästi nykytasolta: kulta, hopea, platina, palladium ja uraani. Lisäksi kivihiili ja maakaasu (USA:n Henry Hub-hinta) vaikuttaisivat olevan alakanttiin. En osaa, enkä edes yritä ennustaa näiden hintakehitystä lyhyellä aikavälillä, mutta kysyntä-tarjonta fundamentit puhuvat hinnan nousun puolesta pidemmällä aikavälillä.

Tässä blogikirjoituksessa tarkoituksenani on analysoida uraanin hintaa ja sitä, miksi uskon siinä olevan nousupotentiaalia. Uraaniin sijoittamiseen on tarjolla vähemmän erilaisia sijoitusinstrumentteja kuin monen muun  tunnetumman raaka-aineen kohdalla. En ole varma, onko markkinoilta saatavilla pelkästään uraanin hintaa seuraavia ETF:iä. Mikäli näitä on, niin kuulisin niistä mielelläni lisää.

Mielestäni kätevin tapa sijoittaa uraaniin on ostaa Toronton pörssiin listatun Uranium Participation Corporationin (UPC) osakkeita. UPC on yhtiö, jonka ainoana tarkoituksena on pitää hallussaan uraania, jotta yhtiön omistajat pääsisivät ottamaan näkemystä uraanin hinnan muutoksista. Yhtiö siis keskittyy vain uraanin omistamiseen, eikä harjoita varsinaista liiketoimintaa. Uraaniin voi sijoittaa myös ostamalla kaivosyhtiöiden osakkeita. Suurin listattu uraanikaivosyhtiö on kanadalainen Cameco, mutta myös moni muukin suurista kaivosyhtiöistä tuottaa uraania. Pienemmistä uraanikaivosyhtiöistä mieleeni tulee ainakin yhdysvaltalainen Uranium Energy Corp.

Alla olevassa kuvassa näkyy uraanin reaalihinnan kehitys aina  vuodesta 1929 tähän päivään. Hinnat perustuvat osittain omiin laskelmiini, eivätkä ne siksi ole välttämättä täysin tarkkoja. Tästä syystä informaatio tulisi mieltää lähinnä suuntaa-antavana.

Tässä uraanin hintakehityksen historia pähkinän kuoressa:

1943-1955: USA:n ydinaseohjelman seurauksena uraanin kysyntää kasvoi merkittävästi. Uraanin tuotanto ei riittänyt kattamaan kasvanutta kysyntää, joten USA:n hallitus otti käyttöön tukiohjelman, joka takasi minimihinnan uraanin tuottajille. 1950-luvun puolivälissä tukiohjelma lopetettiin, minkä seurauksena uraanin hinta romahti.

1973-1979: Uraanin hinta pysytteli alhaalla koko 1960-luvun. Tästä seurasi se, että investoinnit kaivostoimintaan olivat melko vähäisiä. 1970-luvun öljykriisi ja ydinvoiman suosion kasvu siivittivät uraanin hinnan voimakkaaseen nousuun. Merkittävä osa länsimaiden nykyisestä ydinvoimakapasiteetista on rakennettu 70-luvun aikana. Three Mile Islandin ydinonnettomuus vuonna 1979 romahdutti uraanin hinnan, vaikkei uraanin globaali kysyntä merkittävästi laskenutkaan.

1986: Uraanin hinnan uskottiin yleisesti olevan pohjalukemissa, mutta kohtalo puuttui peliin Tshernobylin ydinonnettomuuden muodossa, minkä seurauksena uraanin hinta laski entisestään.

2001-2008: Uudelle vuosituhannelle tultaessa uraanin hinta oli niin pitkään ollut alhaisella tasolla, että hinta lähti räjähdysmäisesti ylös. Yhtenä syynä hinnan nousulle oli spekulaatiot USA:n ja Venäjän välisen Megatons to Megawatts -ohjelman loppumisesta ja sen seurauksista. Ydinvoimaa alettiin myös pitää yhtenä merkittävistä keinoista taistella ilmastonmuutosta vastaan. Lisäksi spekulatiivisten sijoittajien, kuten hedge fundien yleistyminen oli osaltaan vaikuttamassa uraanin hinnan nousuun. Lehmann Brothersin kaatuminen muutti tilanteen ja uraanin hinta lähti voimakkaaseen laskuun (Lehmann Brothersin konkurssipesän omistuksessa oli muuten merkittävä määrä uraania).

2011: Uraanin hinta oli jo alkanut toipumaan voimakkaasta laskusta, mutta Fukushiman onnettomuus käänsi kelkan takaisin alaspäin. Laskuun vaikutti merkittävästi se, että kaikki Japanin ydinvoimalat suljettiin väliaikaisesti. Japanin ydinvoimalat ovat olleet merkittäviä uraanin loppukäyttäjiä, mutta Fukushiman seurauksena Japanin ydinvoimalat alkoivat ostamisen sijaan dumppaamaan polttoainevarastojaan markkinoille, mikä voimisti laskupainetta uraanin hinnassa.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Kaikesta negatiivisesta uutisoinnista huolimatta ydinvoimaloita rakennetaan edelleen nopeampaa tahtia kuin sitä poistuu käytöstä. Tällä hetkellä maailmassa on 435 käytössä olevaa reaktoria ja 71 rakennettavana. Yksistään Kiina rakentaa tällä hetkellä 28:aa reaktoria. Lisäksi suunnittelun alla on useampia lisäreaktoreita. Myös Intialla ja Lähi-Idän mailla on suuria suunnitelmia ydinvoiman suhteen. Uskon, että kehittyvien markkinoiden kysyntä tulee olemaan uraanin hintaa ohjaavana draiverina tulevaisuudessa. Joidenkin länsimaiden suunnitelmat luopua ydinvoimasta ovat vaikutuksiltaan pieniä kehittyvien maiden kysyntään suhteutettuna. Esimerkiksi Saksan 17 ydinreaktoria, jotka on tarkoitus sulkea vuoteen 2022 mennessä, on pieni määrä pelkästään Kiinan ydinvoimainvestointeihin verrattuna. Itse pidän mahdollisena myös sitä, ettei Saksalla ole lopulta varaa sulkea kaikkia ydinvoimaloitaan. Saksan suuri energiauudistus, eli “Energiewende”, on kallista puuhaa, joten nähtäväksi jää ovatko saksalaiset valmiita maksamaan siitä aiheutuvan laskun.

Japanin päätös sulkea väliaikaisesti lähes 50 reaktoriaan on ollut viime vuosina suurin yksittäinen tekijä, joka on vaikuttanut uraanin hinnan laskuun. Uskon, että sentimentti uraanimarkkinoilla muuttuu selvästi jos Japani päättää käynnistää ydinvoimalansa uudelleen. Vakaa uskoni on, että on vain ajan kysymys milloin tämä tulee tapahtumaan. Todellisuus on se, että ydinvoimaloiden sulkeminen on johtanut Japanissa fossiilisten polttoaineiden tuonnin kasvuun. Japani maksaa jo ennestään maailman korkeinta hintaa nesteytetystä maakaasusta. Lisäksi Japanissa on jouduttu ottamaan käyttöön ikivanhoja öljynpolttolaitoksia korvaamaan ydinvoimaa. Tämä ei käsitykseni mukaan ole ainakaan kasvihuonepäästöjä vähentävää toimintaa. Ehkä ratkaisevin tekijä on kuitenkin se, että Japani on rahapoliittisilla toimillaan aktiivisesti pyrkinyt laskemaan jenin kurssia, mikä tietysti tarkoittaa kalliimpaa tuontienergiaa. Tuontienergialla on todella suuri vaikutus Japanin vaihtotaseeseen.

Nykyinen alle 30 $/lb uraanin spot-hinta ei käsitykseni mukaan riitä edes kattamaan uraanikaivosten tuotantokustannuksia. Eli nykyisellä spot-hinnalla kaivokset tekevät tappiota jokaista paunaa kohden, mitä ne louhivat maasta. Todellisuudessa kaivokset myyvät tuotantonsa pääasiassa pitkäaikaisilla kiinteähintaisilla sopimuksilla, joten spot-hinta ei kerro koko totuutta. Alhainen spot-hinta on kuitenkin tärkeä referenssi uusille kaivoshankkeille. Kaivoshankkeita onkin lykätty viime aikoina alhaisen hinnan takia (esim. tässä).

Mielestäni kysyntä-tarjonta fundamentit puhuvat uraanin nousun puolesta. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, ettei hinta voisi vielä laskea nykytasolta, mutta uskon suunnan olevan pidemmällä aikavälillä (n. 5 vuotta) merkittävästi ylöspäin. Uraanin hinnalla on varaa nousta siitäkin syystä, että ydinvoimaloiden polttoainekustannukset muodostavat vain pienen osan laitosten kokonaiskustannuksista (alkuinvestointi muodostaa ylivoimaisesti suurimman kustannuserän). Tästä syystä kalliimpi uraani ei vaikuta juurikaan tulevien investointihankkeiden arviointiin, eikä olemassaolevien laitosten polttoaineen kysyntään.

***************************************

Kirjoittaja ei kirjoitushetkellä omista osakkeita missään tekstissä mainitussa yhtiössä.

Kuvan lähde: Wikipedia

Seuraa twitterissä: @timotikkala

Vieraile kotisivuillani: timotikkala.com