Vesa Korpela
Viime aikoina on paljon puhuttu rakenneuudistusten tarpeellisuudesta. Sitä tarvetta on myös verotuksessa. Kiinteistöverotuksen rakenteet on tarkoitus panna uusiksi ensimmäisessä perusteellisessa uudistuksessa sitten kiinteistöveron säätämisen.
Vaikeata tuntuu rakenteiden muuttaminen olevan verotuksessakin. Lokakuussa hankkeelle otettiin aikalisä ja suunniteltu voimaantulo siirrettiin vuodesta 2020 vuoteen 2022.
Nyt valmistelussa oleva uudistus tähtää siihen, että eri kiinteistöjen verotusarvot olisivat toisiinsa samassa suhteessa kuin niiden todelliset arvot ovat. Nykyisessä järjestelmässä ongelmana on ollut arvonmuutosten hidas siirtyminen verotusarvoihin. Tavoitellussa järjestelmässä maapohjan hintakehitys ja rakennuskustannusten muutokset otettaisiin huomioon vuosittain.
Uudistuksen perustavoite on oikea. Tonttien verotusarvot eivät ole olleet enää vuosiin missään suhteessa käypiin arvoihin. Maapohjan verotusarvon ja käyvän arvon suhteellinen vastaavuus on oikeudenmukaisen verotuksen edellytys ja hanke on siten kannatettava.
Oikea arvo on markkina-arvo, mutta sen määrittäminen on vaikeaa, koska vain harvalla alueella tehdään vuosittain niin paljon tonttikauppoja, että markkina-arvo voitaisiin määritellä pelkästään niiden avulla. Valmistelussa olevan laskentatavan lopputulos näyttäisi olevan tilastoihin perustuvia keskiarvoja ja valistuneita arvauksia. Puutteineenkin se kuitenkin lienee selvästi nykyistä oikeudenmukaisempi.
Rakennusten verotusarvot perustuvat jatkossa verovuoden rakentamisnormeihin ja Tilastokeskuksen keräämiin rakennuskustannuksiin. Näin selvitetyn uuden rakennuksen arvosta tehdään kaavamainen ikäalennus. Rakennuksen ominaisuudet tai peruskorjaukset eivät ehdotuksen mukaan vaikuta rakennuksen arvoon. Rakennusten osalta muutos ei ehkä kaikilta osin lisää verotusarvon ja käyvän arvon vastaavuutta.
Lausunnolla olleen esityksen perusteella ei voinut arvioida, tuottaisiko kehitelty arvostustapa nykyistä luotettavammin oikean arvon kiinteistöille. Selvää on vain, että kasvukeskuksissa verotusarvot nousevat merkittävästi, mahdollisesti yksittäistapauksissa yli käyvän arvon.
Uudistuksen tekijätkin viittaavat monessa kohdassa laissa olevaan säännökseen, jonka mukaan verotusarvo ei saa ylittää käypää arvoa. Verotus- ja oikeuskäytäntöä tunteva tietää, että viittaus käypään arvoon verotusarvon enimmäismääränä on enemmän hurskastelua kuin realismia.
Koska lain valmistelijat eivät pystyneet vielä sanomaan varmasti, miten kiinteistöjen verotusarvot muuttuisivat, oli järkevää, että valmistelussa otettiin aikalisä. Näin tärkeä ja tarpeellinen uudistus on valmisteltava huolella, jotta päättäjät tietävät, mitä seurauksia heidän päätöksillään on.
Yksittäisen veronmaksajan oikeusturvan kannalta olisi tärkeätä, että lakiin tulee kohtuullinen jarru verojen nousulle. Rajan tulee estää liiallinen verojen nousu sekä järjestelmän muuttuessa että myös jatkossa. Kiinteistöveron voidaan nähdä olevan hyvä ja yksinkertainen vero niin kauan, kuin sen taso on matala. Toivottakaamme siis valmistelijoille malttia ja viisautta.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakiasiain johtaja.
