Miksi en omista kulta-etf:iä

Fyysisen kullan omistaminen on eri asia kuin kulta-etf:ien tai muun ns. paperikullan omistaminen. Kulta-etf:t ja fyysinen kulta ovat valtavirtamediassa mielestäni usein väärin esitetty ikään kuin toistensa synonyymeiksi. On kuitenkin erittäin tärkeä tehdä ero etf:ien ja fyysisen kullan välille, sillä nämä kaksi palvelevat eri tarkoitusperiä. Varsinkin niille, joiden motiivina on omistaa kultaa turvasatamana kriisien varalle, suosittelisin vain ja ainoastaan fyysisen kullan omistamista. Etf:t voivat sopivat alhaisempien transaktiokustannustensa ansiosta taas paremmin niille, jotka käyvät kauppaa aktiivisesti.

Alussa todettakoon, että puhuessani kulta-etf:istä, viittaan suurimpiin ja tunnetuimpiin kulta-etf:iin, ennen kaikkea SPDR Gold Shares-etf:ään (Kaupankäyntitunnus: GLD), joka on suurin ns. fyysiseen kultaan sidottu etf. Markkinoilla löytyy lukuisia erilaisia kulta-etf:iä (tai muita vastaavankaltaisia tuotteita), joihin tässä kirjoituksessa viittaamani seikat eivät välttämättä kaikilta osin päde.

Mielestäni kullan omistamisen kohdalla on väärin käyttää termiä “sijoittaminen”, sillä kullan omistamisen tarkoituksena on lähinnä ostovoiman säilyttäminen, ei sen kasvattaminen. Tästä syystä fyysisen kullan omistamista ei tulisikaan aina verrata osakkeisiin tai muihin “sijoituksiin”. Vaikka kulta ei tänä päivänä olekaan likvidi vaihdon väline, täyttää se silti kenties rahan tärkeimmän ominaisuuden – “arvon säilyttäjä” – paremmin kuin seteliraha. Kulta on ainoa “raha”, joka ei ole samanaikaisesti jonkun toisen velka. Itse pidän kultaa ennen kaikkea vakuutuksena harvinaisia, mutta vaikutuksiltaan tuhoisia valuuttakriisejä vastaan. Aiheesta olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Kulta-ETF ei auta, jos veri virtaa kadulla

Keskustellessani kulta-etf:iin sijoittamisesta ja lukiessani mielipidekirjoituksia aiheesta törmään usein siihen, että sijoittajien motiivina on ostaa näitä etf:iä turvasatamaksi pahan päivän varalle – samoin perustein kuin fyysistä kultaa yleensä ostetaan. Uskallan kuitenkin väittää, että tämä peruste on väärä, sillä jos “veri alkaa virtaamaan kaduilla”, ei paperikulta voi korvata käden ulottuvilla olevaa fyysistä kultaa. Itse asiassa fyysisen kullan kysynnän räjähdysmäinen nousu (esim. paniikin seurauksena) saattaa olla huonoin mahdollinen skenaario kulta-etf:ien omistajien kannalta, vaikka kullan hinta samanaikaisesti nousisikin pilviin. Toisin sanoen todellisen kriisin sattuessa kulta-etf:ien ja fyysisen kullan hinnat voivat lähteä liikkumaan eri suuntiin. Pahimmassa tapauksessa kulta-etf:t voivat menettää arvonsa kokonaan, vaikka kullan hinta nousisikin räjähdysmäisesti. Tämän asian ymmärtämiseksi on hyvä käydä läpi tiettyjä perusongelmia, joita suurimpiin kulta etf:iin liittyy.

Ensinnäkään tavallisella piensijoittajalla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä käsiksi fyysiseen kultaan, jota etf:t ilmoittavat omistavansa. Tilanne on ikään kuin sama, jos tietäisit pankkitililläsi olevan rahaa tallessa, mutta sinulla ei olisi koskaan mahdollisuutta käyttää sitä. Kun etf-osuuksilla käydään kauppaa markkinoilla ei tällä ole mitään vaikutusta oikean fyysisen kullan kysyntään ja tarjontaan. Oikea kulta ei liiku mihinkään etf-osuuksien kaupankäynnissä. Kulta-etf:ien yhteys fyysiseen kultaan on varsin monimutkainen. Tästä syystä etf-sijoittajan ei tulisi olla harhaluulossa siitä, että hän omistaisi fyysistä kultaa. Etf-sijoittaja omistaa sijoitusinstrumenttia, jonka on tarkoitus seurata kullan markkinahintaa. Periaatteessa mikään ei kuitenkaan takaa, että näin tulisi aina olemaan.

Tavallisesta piensijoittajasta poiketen etf-rahastoilla on joukko ns. auktorisoituja omistajia (engl. termi “authorized participants”), jotka ovat etuoikeutetussa asemassa tavallisiin etf:ien pienosakkaisiin nähden. Auktorisoidut omistajat ovat ainoita tahoja, joilla on oikeus myydä tai lainata rahaston hallussa olevaa kultaa haluamallaan tavalla ja parhaaksi katsomanaan ajankohtana – kysymättä lupaa vähemmistöosakkailta. He voivat ikään kuin käyttää etf:ien omistamaa kultaa omana kultavarastonaan ja sitä kautta käymään kauppaa tällä kullalla, olettaen, että tämä kulta jonain päivänä palautetaan takaisin etf-rahaston haltuun. Nämä etuoikeutetut omistajat esimerkiksi GLD:n kohdalla ovat mm. Barclays, Goldman Sachs, Deutsche Bank, JPMorgan ja HSBC. Kulta etf:ien etuoikeutetut omistajat ovat pääasiassa samoja pankkeja, jotka toimivat myös kullan välittäjinä (engl. termi “bullion banks”) merkittävimmissä pörsseissä, joissa kullalla käydään kauppaa – COMEX:ssa ja LBMA:ssa.

Mielestäni vuotta 2013 tulisi pitää varoittavana esimerkkinä siitä, mitä kulta-etf:ien hallussa olevalle kullalle käy, jos markkinoilla on niukkuutta fyysisestä kullasta. Kullan kysyntä viime vuonna oli poikkeuksellisen voimakasta ja markkinoilla pelättiin, että tarjonta ei riitä kattamaan kysyntää. Tämä olisi voinut johtaa kullan hinnan voimakkaaseen nousukiitoon, mikä puolestaan olisi lietsonut paniikkia esim. osake- ja bondimarkkinoilla. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kulta-etf:ien auktorisoidut omistajat dumppasivat markkinoille kaikenkaikkiaan lähes 900 tonnia etf-rahastojen omistamaa kultaa, minkä ansiosta kullan hinta saatiin romahtamaan (aiheesta lisää aikaisemmassa kirjoituksessani). Fyysiseen kultaan sidottujen kulta-etf:ien varastot siis hupenivat merkittävästi viime vuonna. Etf:t eivät vieläkään ole ostaneet takaisin tuota vajaata 900 tonnia kultaa, mikä myytiin markkinoille viime vuonna. On olennaista muistaa, että isojen pankkien intresseissä on aina pitää kullan hinta mahdollisimman alhaalla, sillä kullan nousu on yleensä epäluottamuslause muille suuremmille markkinoille.

Mielestäni johtopäätöksenä voidaan todeta, että kullan kysynnän noustessa, esimerkiksi laajan markkinapaniikin seurauksena, suurimpien etf:ien kultavarannot tullaan todennäköisesti auktorisoitujen omistajien taholta dumppaamaan markkinoille. Etf-rahastojen holvit voivat tällaisessa skenaariossa tyhjentyä hyvin nopeasti. Nähtäväksi jää, miten etf-sijoittajat suhtautuvat siihen, jos nimenomaan fyysiseen kultaan sidottujen etf-rahastojen kultaharkot eivät ikinä palaakaan takaisin rahastojen haltuun.

Toinen merkittävä seikka, mikä erottaa fyysisen kullan ja etf-rahastot toisistaan on etf:iin liittyvä vastapuoliriski. Etf:ien kulta on yleensä jonkin 3. osapuolen säilytyksessä. Aina ei tule ajatelleeksi, että tämän 3. osapuolen vaikeudet voivat heijastua myös etf-rahastojen omistajiin.

Esimerkiksi GLD-etf:n kultavarannot ovat HSBC-pankin hallussa. GLD:n rahastoesitteestä sivulla 11 kerrotaan seuraavaa (suora lainaus, tekstin lihavointi lisätty kirjoittajan toimesta):

“Gold held in the Trust’s unallocated gold account and any Authorized Participant’s unallocated gold account will not be segregated from the Custodian’s assets. If the Custodian becomes insolvent, its assets may not be adequate to satisfy a claim by the Trust or any Authorized Participant. In addition, in the event of the Custodian’s insolvency, there may be a delay and costs incurred in identifying the gold bars held in the Trust’s allocated gold account.”

HSBC on siis tässä tapauksessa kullan säilyttäjä (“custodian”). Rahastoesitteessä sanotaan siis varsin suoraan, että GLD-etf:n kultavarannot eivät ole eroteltu HSBC:n muusta varallisuudesta ja HSBC:n mahdollisen maksukyvyttömyyden seurauksena Etf-rahaston kultaa ei välttämättä pystytä koskaan palauttamaan takaisin.

Edellä mainituista syistä, sekä lukuisista muistakin syistä johtuen (esim. etf:ien kultaa ei välttämättä ole vakuutettu eikä kullan laadusta ole takeita), on hyvin tärkeä ymmärtää ero kulta-etf:ien ja fyysisten kultaharkkojen omistuksen välillä.

Itse en ole kovin kiinnostunut kulta-etf:istä, sillä kullan hinnan mahdollisesta noususta pääsee hyötymään mielestäni paljon paremmin ostamalla ns. streaming- ja rojaltiyhtiöiden osakkeita. Näiden yhtiöiden riskit ovat selvästi pienempiä kuin kaivosyhtiöiden osakkeissa. Lisäksi nämä osakkeet ovat päihittäneet kulta-etf:ien kurssikehityksen selvästi. Uskon että näin tulee käymään myös tulevaisuudessa.

Kultarojaltiyhtiöitä ovat mm. Royal Gold (RGLD), Franco Nevada (FNV) ja Sandstorm Gold (SSL). Mikäli tämä erittäin tuottoisa liiketoimintamalli ei ole vielä tuttua, niin siihen kannattaa perehtyä. Esimerkiksi Royal Goldin internet-sivuilla on hienosti avattu, mistä heidän liiketoimintamallissaan on kyse.

Kun näihin streaming- ja rojaltiyhtiöihin perehtyy, niin on vaikea keksiä syytä miksi enää palata kulta-etf:iin.

*******************************************************

Kirjoittaja ei itse omista kirjoitushetkellä tekstissä mainittuja sijoitusinstrumentteja, mutta saattaa saattaa sijoittaa niihin lähitulevaisuudessa.

Seuraa Twitterissä: @TimoTikkala

Vieraile kotisivuillani: timotikkala.com

Lue lisää kultaan sijoittamisesta ETF:ien ja pörssilistattujen tuotteiden kautta.

Tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.