Nordnet Blogi
Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi

Osinkoja velkavivulla?

Nordnetin suomalaisasiakkaiden lainasijoittaminen on alkuvuonna kivunnut uusiin ennätyksiin. Nyt sijoittajat ottavat lainaa hankkiakseen erityisesti osinkoyhtiöiden osakkeita. Päätellen siitä, että yhtiövalinnat ovat keskimäärin voitollisuutta, vahvaa markkina-asemaa ja osingonmaksukykyä painottavia, ovat suomalaiset piensijoittajat lähtökohtaisesti valmiita kantamaan riskiä markkinaturbulenssista, pelaten kuitenkin yhtiökohtaisesti pahimmat riskikeskittymät pois osakevalinnoilla. Tarkastelen tässä merkinnässä yleisellä tasolla velkasijoittamista Suomessa.

Seuraavassa esitetään Nordnetin koko Suomen kattavasta asiakaskannasta otetut anonyymit yhteenvedot velkaominaisuudella nykyhetkellä sijoittavista salkuista. Listaus vastaa tilannetta helmikuun 2016 puolivälissä.

Nordnetin suomalaisasiakkaiden TOP 10 euromääräisesti mitattuna suurimmat omistukset velkasalkuissa (eli salkuissa, joissa on luottosopimus olemassa):

1. Nokia
2. Fortum
3. Sampo
4. Nordea
5. Kone
6. Revenio Group
7. TeliaSonera
8. UPM-Kymmene
9. Outokumpu
10. Neste

Yleisesti tarkastellen velalla vivuttaminen tarkoittaa sijoitusstrategiaa, jossa omalla rahalla ostettuja osakkeita vakuutena käyttämällä sijoittaja voi hankkia lisäosakkeita velkarahoituksella. Tällöin lähtökohtana on se, että sijoittaja uskoo saavansa velalla tehdyille sijoituksille velan korkoa korkeamman kokonaistuoton (ja järkevän korvauksen tästä riskinotosta, että skenaario voi kulkea myös väärään suuntaan).

Toisin sanoen onnistuessaan velan kanssa suunnitellulla tavalla sijoittaja pystyy huolehtimaan velkarahalla tehtyjen sijoitusten tuotoilla ainakin velan juoksevista koroista ja optimitilanteessa nämä tuotot riittävät myös velan lyhentämiseen (tai muihin uusiin sijoituksiin).

Velkavivuttaminen ei sinänsä ole mitään ainutlaatuista tai uutta toimintaa. Myös itse pörssiyhtiöt hyödyntävät lähtökohtaisesti liiketoimintansa pyörittämisessä sekä osakkeenomistajien sijoittamaa omaa pääomaa että lainattua vierasta pääomaa. Tämä eroaa sijoittajan vivuttamisessa keskeisesti siltä osin, että korot ja lyhennykset menevät yhtiön, ei omistajan tililtä.

Kaikkiaan vipuvaikutus on kuitenkin pitkällä aikavälillä melko tarkkaan yhteneväinen lopputulokseltaan riippumatta siitä, onko velka yhtiön vai sen omistajan nimissä. Toki esimerkiksi verotus ja vakuusarvojen tarkastelu voivat käytännössä muuttaa riskiasetelmaa suuntaan tai toiseen, mutta lähtökohta on havainnollistava: pitkällä tähtäimellä omistajan tuotot vivuttuvat siis monessa kerroksessa, niin yhtiön operatiivisessa toiminnassa, yhtiön rahoituksessa kuin myös omistajan tekemän sijoituksen rahoituksessa.

Esimerkki omistajan tekemän sijoituksen velkavivusta

Jos sijoittaja ostaa osakkeita aamupäivällä 20 000 eurolla ja myy ne iltapäivällä 22 000 eurolla, on tuotto 10 prosenttia. Jos aamupäivällä hankituista osakkeista kuitenkin 90 prosenttia (eli 18 000 euroa) on hankittu lainarahalla (ja 10 prosenttia eli 2 000 euroa on ollut omalla rahalla hankittuja), vastaa 2 000 euron arvonnousu 100 prosentin tuottoa sijoittajan omalle pääomalle. ”Normaalitilanteessa” ilman velkavipua kyseinen 10 prosentin nousu sijoitukselle vastaisi 10 prosentin oman pääoman tuottoa.

Tässä karkeassa esimerkissä positio avataan (ostetaan) ja suljetaan (myydään) saman päivän aikana, jolloin velan korkokustannuksia ei ole vähennetty lainkaan tuotoista. Useamman päivän, viikon tai kuukauden tähtäimellä velkavivutuksen tuottoa heikentää korkokustannus, joka tosin on nyt historiallisen alhainen.

Esimerkki kuvastaa sitä, miten osakkeen identtinen (tai ehkä parempi sanoa vakioitu) kurssinousu vaikuttaa sijoittajan oman pääoman tuottokehitykseen erilaisilla salkun rahoitusrakenteilla. Kun velkaa on suhteellisesti enemmän ja sen korko on nykytavalla huomattavan matala, kasvaa oman pääoman tuottoaste selvästi nousutrendissä. Luonnollisesti velkavipu toimii myös toiseen suuntaan omistaja-arvoa tuhoavalla tavalla, koska muutoin kohoavan tuotto-odotuksen vastinparina ei olisi lainkaan kohoavaa riskiä ja kyseessä olisi sijoittajan ilmainen lounas. Näinhän ei siis suinkaan ole.

Edellä kuvatussa esimerkissä velkavipu toimii nimenomaan sijoittajan oman pääoman tuoton vivuttajana positiivisessa mielessä. Tosin esimerkkitapauksessa vipu on erittäin suuri ja kuvatussa tilanteessa myös sijoittajan oman pääoman menettämisen riski on suorastaan käsinkosketeltava (jos osakkeet on pakko myydä iltapäivällä 10 prosenttia alhaisempaan 18 000 euron hintaan, on sijoittajalla jäljellä enää vain velkaa).

Yliluototustilannetta hahmotellessa on syytä sisäistää, että roimassa pörssilaskussa salkun markkina-arvoilla laskettu omavaraisuus putoaa varsin nopeasti, kun sekä omalla rahalla että lainarahalla ostetut osakkeet putoavat, mutta velkasumma pysyy ennallaan. Koin tämän kiirastulen konkreettisesti syksyllä 2008, kun finanssikriisi räjähti kasvoille. Tässä tullaan velkasijoittamisen keskeiseen riskiin, vakuusarvojen riittävyyteen, jotta omistuksia ei tarvitse pakon edessä realisoida kurssikäyrän pohjalukemissa. Velan järkevä käyttäminen on siis mielestäni ensisijaisesti riskien hallintaa ja vasta toissijaisesti tuottojen maksimointia.

Riskinottohalukkaassa mutta esimerkkiin verrattuna selvästi konservatiivisemmassa salkussa sijoittaja voi kurssinousun sijaan hakea velkavipua osinkotuotoille. Näin Nordnetin kautta velkavipua hyödyntävät ovat etupäässä tehneetkin: omistetuimpien kärjestä löytyvät Fortum, Nokia, Nordea, UPM-Kymmene, Sampo ja TeliaSonera. Näiden keskiosinkotuotto liikkuu nyt 6–7 prosentin välimaastossa.

Esimerkki osinkosijoittajan velkavivusta

Tämä tilanne on täysin mielikuvituksellinen. Sijoittaja ostaa 100 kappaletta Fortumin osakkeita omalla rahalla yhteishintaan 1 180 euroa. Hän ostaa toiset 100 kappaletta Fortumin osakkeita velkarahalla asettaessaan edeltävässä vaiheessa omalla rahalla ostetut osakkeet lainan vakuudeksi. Lainaa hän tarvitsee 1 180 euroa ja sen juokseva vuosikorko on pyöristettynä prosentin eli vuositason kustannuksena 11,80 euroa.

Fortum esittää maksettavaksi 1,10 euron osakekohtaista osinkoa tulevana keväänä. Sijoittaja saa velkarahalla ostetuille 100 osakkeelle yhteensä 110 euron brutto-osingon ennen veroja. Kun tästä vähentää 11,80 euron korkokustannuksen, jää sijoittajalle 98,20 euroa ”ylimääräisiä vivutettuja osinkoja”, joita vähentää vielä brutto-osingosta laskettava osinkovero (määrä riippuu sijoittajakohtaisesta statuksesta; esimerkkitilanteessa piensijoittajan osinkoverot ovat 28,05 euroa). Koronmaksun ja veronmaksun jälkeen sijoittajalle jää esimerkissä lainan lyhentämiseen 70,15 euroa. Se voidaan ohjata myös uusiin sijoituksiin vaihtoehtona lainan lyhentämiselle, mikäli pankki on vakuustilanteeseen tyytyväinen.

Toki edellä lasketun velalla ostetun sadan osakkeen osinkosumman ohella sijoittaja saa myös omalla rahalla ostamilleen sadalle osakkeelle osingot, joista hän maksaa ”vain” osinkoverot, ei lainkaan korkoja (koska ne osakkeet olivat omarahoitteisia).

Luonnollisestikin tässä yhteydessä on huomioitava se, että todennäköisesti Fortumin osakeomistuksen markkina-arvo laskee pörssissä osingonjaon irtoamisen jälkeen noin osingon verran. Siten velkavivuttajan on katsottava kokonaistuottoa ja omaa sijoitushorisonttiaan, eli jääkö osingot ja oletettu tuleva kurssikehitys huomioiden riittävän marginaalin verran tuotto-odotusta ottaen huomioon korkokustannukset, osinkoverot ja velkavivun myötä kohoava riskiprofiili.

Velkavipu yleensä leventää eri skenaarioiden vaihteluväliä

Optimitilanteessa sijoittaja saa edellä kuvatulla tavalla merkittävän lisäosinkotuoton korkojen ja osinkoverojen jälkeen. Samassa optimitilanteessa myös kohdeyhtiön osake toipuu osinkodipistä ja hakeutuu kenties kohti uusia huippunoteerauksia. Tällöin sijoittajalle realisoituu tuottoa paitsi vivutettuina osinkoina, myös vivutettuna kurssinousuna. Tämä lähtökohta korostaa useamman vuoden sijoitusperspektiiviä, mitä pidän henkilökohtaisesti järkevänä konservatiivisen sijoittajan suhtautumisena omalla rahalla ostetun salkun kokoon nähden maltillisessa velkavivutuksessa.

Puolestaan heikossa skenaariossa yhtiön osinkohanat voivat jäätyä kokonaan ja osake voi laskea dramaattisesti. Tällöin velka syö sijoittajan omia varoja vipuvaikutuksella, ja sijoittajan omat varat voivat olla nollassa ennen kohdeyhtiön osakekurssin kolahtamista pohjalukemiin. Tämä korostaa velkavivutuksen elementtiä riskitason kasvattajana: mitä enemmän salkussa on suhteellisesti velkaa, sitä nopeammin pohja tulee markkinarytäkässä vastaan.

Herkkyysanalyysi tulee tehdä hyvän sään aikana

Luonnollisesti velkasijoittamisen herkkyys on läsnä paitsi osingon ja osakekurssin epäsuotuisassa muutostrendissä, myös itse sijoituslainan koron muutoksessa. Kohoava korko lähtökohtaisesti syö velkasijoittamisen tuottoja, siinä missä laskeva korko yleensä kohentaa niitä, mikäli muut tekijät säilyvät ennallaan. Ja tässä ”herkkyysanalyysissä” tietenkin oletetaan, ettei velalla ole sijoitettu näkemyksellisesti nimenomaan korkomuutoksia seuraavaan sijoitusinstrumenttiin, vaan tavanomaiseen hajautettuun osakesalkkuun.

Lähtökohtaisesti salkun ”omavaraisuusastetta” on yleensä mahdollista kohentaa sekä osingoin että säästämällä lisää omaa pääomaa palkkatuloista. Näin tein henkilökohtaisesti finanssikriisissä loppuvuonna 2008 ja alkuvuonna 2009. Tällöin tosin otin myös nuoruuden innolla lisää velkaa välittömästi, kun vakuusarvot alkoivat kohentua vuoden 2009 toisella neljänneksellä. Tämä ei silti käy yleissuositukseksi, koska olin jo tuolloin nykyisen työnantajani palveluksessa ja uskoin voivani kohentaa tarvittaessa salkun omavaraisuutta merkittävästi ja myös melko nopeasti säästämällä palkkatuloista sivuun.

Summa summarum

Valtaosalle sijoittajista velkasijoittaminen ei sovi. Mikäli sijoittajan riskinottokyky ja -halu mahdollistavat velkavivuttamisen, voi erityisesti osinkopohjainen strategia maltillisella vivulla rakennettuna olla nykyisellä korkotasolla hyvinkin järkevää touhua. Riskitöntä se ei koskaan ole. Pelkästään kurssinousun tai pikavoittojen perässä velkasijoittaminen sisältää hyvin merkittävän – ainakin minulle aivan liian suuren (pl. caset kuten Berkshire Hathaway, Danaher ja Topdanmark) – riskin, koska kassavirtaa ei välttämättä tule juuri lainkaan osingoista (jotka eivät riipu kurssimuutoksista).

Henkilökohtaisesti pidän hyvin maltillisesti vivutettua laatuyhtiöstrategiaa mielenkiintoisena: otan mieluummin voimakkaan näkemyksen laadun puolesta käyttämällä osin myös lainarahaa kuin vaihtoehtoisesti pelkästään oman rahan turvin voimakkaan näkemyksen korkean riskiprofiilin ”käänneyhtiöön”. Nämä eivät tietenkään ole ainoita vaihtoehtoja tavoitella korkeaa sijoitustuottoa, mutta ehkä suosimani ajatus laatuun sijoittamisesta voimakkaalla näkemyksellä maltillisesti rahoitetun kriisiyhtiösijoituksen sijaan käy tästä kuitenkin ilmi.

Mielestäni velkasijoittaminen ei lähtökohtaisesti sovi kuin lisämausteeksi suunnitelmalliseen salkunhoitoon, ei koskaan päästrategiaksi, jolla tavanomainen piensijoittaja lähtisi sijoitustuottoja tavoittelemaan. Suunnitelmallisuus merkitsee tässä riskienhallintaa jo salkun rakentamisvaiheessa, eikä vasta sitten, kun jo rytisee.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Fortumin, Sammon, TeliaSoneran ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Blogin tarkoituksena on kuvata velkasijoittamisesta yleisellä tasolla riskeineen ja mahdollisuuksineen. Blogi ei ole kehoitus tai suositus sijoittaa tai jättää sijoittamatta velalla. Sijoittajan tulee itse harkita riskinsietokykynsä. Kirjoittajan omassa sijoitustoiminnassa velalla hankitut osakkeet edustavat kirjoitushetkellä noin 15 prosenttia sijoitustoiminnasta. Kirjoittaja omistaa pörssilistattujen osakkeiden ohella neljä asuntoa ja listaamattomia osakkeita. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Friends of the Earth International via Foter.com CC BY-NC-ND

HUOM!

Luotolla sijoittaminen tarkoittaa korkeampaa riskiä. Rahoitusvälineisiin sijoittamiseen liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voivat sekä nousta että laskea, ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Luotolla sijoittaminen altistaa salkkusi osakemarkkinoiden hintavaihteluille. Sekä tappiot että voitot voivat olla suuremmat luotolla sijoittaessasi. Arvopaperimarkkinoiden heilahtelut ja arvopaperien lainoitusarvojen muutokset voivat aiheuttaa arvonlaskun, joka johtaa pääoman menetykseen. Merkittävässä markkinoiden laskusuhdanteessa voit myös menettää enemmän kuin sijoitetun pääoman.

Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jätä kommentti

4 kommenttia kirjoituksessa "Osinkoja velkavivulla?"

avatar
Suodata::   uusin | vanhin | tykätyin
Biini
Vieras
Velkasijoittaminen osinkojen perässä sopii mieletäni paremmin kvartaaliosinkoja maksavien yritysten keräämiseen. Tällöin kurssin tipahtamiset osingon irtoamisen jälkeen on lähes huomaamatonta. Sijoittaminen ns. osinkoaristokraatteihin tuo tiettyä ennustettavuutta tulevien vuosien osinkovirtoihin jota velaksi sijoittava saattaa arvostaa. Kvartaaliosinkoja maksavat yritykset tosin noteerataan lähes poikkeuksetta jossain toisessa valuutassa kuin Eurossa ja se asettaa myös haasteita – tai mahdollisuuksia. Vakuusarvot sulavat silmissä jos osakekurssit laskevat ja Euro vahvistuu, mutta jos kurssit laskevat ja Euro heikentyy niin vakuusarvo saattaa pysyä paikallaan. Joka tapauksessa, huonojen aikojen pakkomyyntien välttämiseksi kannattaa olla suunnitelma a sekä b ja c erilaisten skenaarioiden varalle (esim. kurssit laskevat 40%, riittääkö vakuusarvot? Entä jos Euro… Lue lisää >>
A-E
Vieras

Moi Jukka. Oli taas todella hyvä kirjoitus ja hienoa, että kerroit myös omasta kokemuksesta

Markus
Vieras

Hyvä kun varoitusteksti ”voit menettää koko oman pääomasi” oli näkyvästi esillä. Maltillinen velkavipu voi olla hyvä strategia, itsekin käytän varovaisesti. Aloittelijan työkaluna se voi kuitenkin johtaa katastrofiin osaamattomissa käsissä ja kurssisyöksy räjäyttää koko osakesalkun.

Tilaa uutiskirje

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Tilaa

Tilaa
Tilaa uutiskirje
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Tilaa
Tilaa uutiskirje
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi