Nordnet Blogi

Pasi Sorjonen on palkkansa ansainnut

”Games are merriment, sport, and fun; business is life and reality.”
Ludwig von Mises, The Ultimate Foundation of Economic Science (s. 90)

Nordean ekonomisti Pasi Sorjonen on tietyistä puutteistaan huolimatta myönteinen poikkeus suomalaisten ”pankkiblogistien” keskuudessa. Hän on kirjoitellut viimeaikoina Nordean blogiinsa muun muassa (omilla) ansioilla, onnella ja ”oikeutetun” sovitun saannon perusteella ansaitsemisen (engl. desert vs. luck vs. entitlement; ks. esim. Sher 1987) hankalaa problematiikkaa kuin myös ulkopuolisen työn teettämisen verokuorman ihmeellisyyksiä. Tällaisella hieman tavanomaisesta poikkeavalla blogikirjoittelulla on mielestäni selvää tilausta, koska valitettavasti useimmat suomalaiset ”pankkiblogit” ovat varsin tylsiä ja mielenkuvituksettomia; julkiseen keskusteluun on hyvä tuoda valtavirran joo-joo-kaikki-on-ihan-hyvin-eikä-mitään-tarvitse-enää-tehdä -linjasta selvästi poikkeavia ajatuksia, koska ne saavat aikaan myös myönteisellä tavalla kriittistä ”pöhinää”. Nordean Asuntoaamussa muutama päivä sitten esiintynyt Sorjonen kauhistutti myös ehdottamalla asuntokaupan veroremonttia tarkastelemalla nykyisiä (yli)velkaantumiseen ohjaavia kannustimia. Asuntokaupan vararainsiirtoverohan siis tunnetusti heikentää työvoiman liikkuvuutta, estää mielekästä asunnonvaihtoa elämäntilanteiden muuttuessa, kasvattaa asuntojen etsintä- ja valintakustannuksia ja vangitsee ihmiset heidän itsensä kannalta tyhmiin asuntoihin.

Sorjonen kirjoittaa varsin napakasti ja avaa keskustelun railakkaasti, joten toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa tutustua hänen näkemyksiinsä ja tekee niistä omat johtopäätöksensä. Suomessa käydään tällä hetkellä nimittäin jo aivan riittävän paljon vakavaa keskustelua muun muassa kestävyysvajeesta, talouskasvusta, kilpailukyvystä ja heikosta vientivedosta, joten onneksi ainakin jotkut pankkiammattilaiset jaksavat puurtaa myös arkisempien aiheiden parissa. Markkinakommenteistakaan meillä ei ole Suomessa suurta puutetta, mutta laadukkaista (semi)akateemisista talousblogeista kylläkin. Onneksi ”taloustietämättömyyden” valtameressä on olemassa lukuisia valonpilkahduksia, kuten muutama vuosi sitten Aalto-yliopiston taloustieteilijöiden perustama Akateeminen talousblogi, Osmo Soininvaaran todella hyvä blogi ja ”Tiedemiehen” monenkirjavat pohdinnat. Nämä blogit ovat paitsi pääosin varsin hyviä, niin niille on muodostunut myös varsin asiantunteva ja kriittinen lukijakunta. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta onneksi on olemassa erilaisia vaihtoehtoja.

Sorjosen viimeisin heitto oli hieman sotkuinen analyysi (ulkopuolisen) koti-, remontti- ja hoitotyön teettämisen verotuksesta. Aihe on arkisuudestaan huolimatta erittäin tärkeä, sillä kaikilla kotitalouksilla on ainakin silloin tällöin tarve teettää jotain satunnaista työtä ulkopuolisella ammattimiehellä. Sorjosen keksimästä esimerkistä saa helposti sen kuvan, että työnantaja on ostanut ammattimiehen palvelut kollegalle asennuspalvelut ulkopuoliselta tekijältä, vaikka todellisuudessa Sorjonen lienee tarkottanut  ainakin erään suopeamman tulkinnan mukaan siitä, että työnantaja on (a) huomannut työntekijän hyvän työsuorituksen ja (b) palkinnut työntekijän (raha)bonuksella, koska ”koska kaikkea muuta verotetaan kuitenkin täydestä arvostaan […]” (nimim. pjt).

Kotitalousvähennys on ollut eräs kymmenkunta vuotta sitten meillä käyttöönotettu keino alentaa ammattimiehen työllistämisen aiheuttamia kustannuksia – ja kuten kaikilla valtion toteuttamilla verotuilla, myös kotitalousvähennyksellä on useita näkymättömiä ja ennakoimattomia sivuseurauksia (ks. erityisesti verojärjestelmistä esim. Hjerppe, Kari, Kiander & Poutvaara 2003; Hjerppe 2006; Kerola 2007; Määttä 2007). Sorjonen pyrki analyysillään mitä ilmeisimmin osoittamaan, ettei (a) nykytilanteessa – siis kaikki työn teettämisen kustannuseräs huomioiden – (palkansaaja)kotitalouden välttämättä kannata palkata ketään ulkopuolista ammattimiestä tekemään pienimuotoisia kotiaskareita; ja (b) ”[t]yöntekijän tulee siis saada bruttona asennuspalvelun hinta ja lisäksi tämä ylimääräisen palkan veron osuus, sillä hän maksaa toki palvelun nettopalkastaan” (Janne T.):

Verotuksen kireys korostuu, kun omalla työllä ansaitulla palkalla yritetään maksaa palkkaa jollekin toiselle. Pitää tehdä kauan töitä, että voi maksaa toiselle yhden päivän palkan. Työkaverin kannattaa ottaa palkaton vapaapäivä ja tehdä itse asia, jonka asiantuntija tekisi parissa tunnissa.

Saloniemi-blogissa nimimerkki ”pjt” täydentää Sorjosen analyysiä erittäin tärkeällä huomiolla:

Kohtuullisen hyvätuloisen työntekijän ei kuitenkaan verokiilan takia kannata välttämättä rehkiä työntekijänsä hyväksi palkkion toivossa, vaan mieluummin ottaa töistä vapaata ja näprätä asioita itse. Sitä kun ei sentään oikein kyetä verottamaan (ei sillä, etteikö halua olisi). […] Tällä on kuitenkin koko yhteiskunnan kannalta se huono puoli, että työntekijöiden omaa erikoisosaamista – työnjakoa, joka on oikeastaan kaiken talouden, kaupan ja sivilisaation perusta – ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutkija Olli Kärkkäinen on heittänyt Sorjosen analyysille hyvän tutkimustietoon pohjautuvan vastapallon tutkimalla verokiilan (= työhön kohdistuvat kaikki verot ja työnantajamaksut) merkitystä työllisyyteen ja palkkaukseen. Kärkkäisen analyysistä saa sen luvan, ettei joko Sorjonen täysin hahmota rakentamaansa kuvitteellista tilannetta (tai asioiden kokonaiskuvaa) tai häntä vaivaa ehkä lievä ”numerotaidottomuus” (lue myös Seija Sartin HS:n Kuukausiliitteessä ilmestynyt ansiokas analyysi isojen lukujen, tilastojen, ja ”numerologian” ongelmista ja data-analyysin mahdollisuuksista). Kärkkäinen kiinnittää tutkijana erityistä huomiota Sorjosen tarjoamien lääkkeiden vaikutuksiin:

Taloustieteellinen tutkimus veromuutosten työllisyysvaikutuksista ei tue näkemystä siitä, että tuloverotuksen laskeminen olisi itsensä rahoittava uudistus. OECD:n veroraportti kehottaa kohdistamaan mahdolliset veronalennukset niille ryhmille, joiden työn tarjonta on joustavaa (esim. pienituloiset naiset, yksinhuoltajat, iäkkäät työntekijät).

Kärkkäisen suorittama varsin perusteellinen analyysi pohjautuu astetta kokonaisvaltaisempaan tutkimukseen ja näkemykseen verokiilan ja tuloveron vaikutuksista työllisyyteen. Sorjosen analyysissä verokysymystä tarkastellaan lähinnä vain yksittäisen kotitalouden ja ammattimiehen palkkauksen aiheuttaman kustannustaakan näkökulmasta: 100 euroa puhtaana käteen työpäivän päätteeksi vaatineen ammattimiehen tekemä kotityö (siis asennustyö) maksaa esimerkin mukaan työnantajalle kaikkinensa 487 euroa (ja loppusummassakin voi olla hieman heittoa sen perusteella, kuka kotityön lopulta suorittaa). Sorjosen olisi siis pitänyt tehdä kirjoitukseensa enemmän pieniä reunamerkintöjä siitä, miten laskelman eri osat rakentuvat, kuka maksaa mitäkin ja missä vaiheessa. Hieman laajemmin tarkasteltuna kysymys kotitalouden ”ulkoistuspäätöksestä” (ja erityisesti verotuksen vaikutuksesta siihen) on kuitenkin jo sinänsä minusta erittäin mielenkiintoinen aihe.

Kotitalous kohtaa ulkopuolisen työvoiman palkkauspäätöksessä karkeasti ottaen kolme perusvaihtoehtoa:

(1) työ tehdään tavalla tai toisella itse (nyt tai myöhemin);
(2) työ annetaan kotitalouden ulkopuolisen tahon tehtäväksi (nyt tai myöhemmin) tavalla tai toisella (maksutta tai maksullisesti); tai
(3) tai työ jätetään (nyt) tekemättä (ja tehdään mahdollisesti tulevaisuudessa).

Kotitöitä jätetään harvoin täysin tekemättä, joten yleensä joskus ainakin joitakin kotitöitä tehdään samanaikaisesti sekä itse että ulkopuolisten toimesta (esim. siivoustyö, lastenhoito tai Ikean PAX-kaappijärjestelmän kokoaminen). Osaa kotitöistä ei puolestaan edes kannata teettää itse, osa yksinkertaisesti saatetaan jätetään täysin tekemättä ja osa saatetaan päätyä teetättämään pimeästi. Laajemman kokonaiskuvan luomiseksi Sorjosen hieman harhaanjohtavaa kokonaisverokuorman analyysiä ja Kärkkäisen tarkempia pohdintoja verokiilasta pitäisi täydentää tarkastelemalla kotitalouksien ja perheiden päätöksiä kotitöiden ulkoistuksesta transaktiokustannusten taloustieteen, luottamuksen ja ”kotitalous- ja perhehallinnon” näkökulmasta. Jokainen lukija varmasti ymmärtää, etteivät kotitaloudet osta ulkopuolisia palveluita sattumanvaraisesti tai ummikkona, vaan tällaisiin päätöksiin vaikuttavat tietysti ”kovien” verotuskannustimien ja nettopalkkojen lisäksi muun muassa erilaiset arvot, käytänteet, mielipiteet ja uskomukset.

Nyt on kuitenkin aika jättää kotityöasiat sikseen ja siirtyä Sorjosen aiempaan kirjoitukseen. Lyhyesti sanottuna hän siis tarkasteli saavuttamisen, ansaitsemisen ja onnen välistä mutkikasta suhdetta, jotka ilmenevät erityisen hyvin nykyaikaisissa pitkälle kehittyneissä yhteiskunnissa ja organisaatioissa (työnjako, erikoistuminen, kaupankäynti jne.). Hajaantuneen järjestyksen keskellä toimivissa paikallisesti järjestäytyneissä organisaatioissa työskennellessään ihmiset tuntevat olevansa tekemisissä persoonattomien ja ennakoimattomien voimien kanssa, jotka eivät ole nähtävissä, maistettavissa, kuultavissa tai tunnettavissa. Ihmiset eivät enää nykyaikana yksinkertaisesti pysty näkemään suoraa yhteyttä eri toimijoiden panosten ja tuotosten välisissä suhteissa. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa on vaikea ymmärtää, miksi joku saa X euroa palkkaa, kun taas joku muu (yhtä pätevä?) saa vain 0,1X euroa palkkaa. Eikö se ole siis ole vähintäänkin epäreilua, että ”mitääntekemätön” johtaja voi saada vuositasolla satakertaisen palkan suhteessa suorittavaan portaaseen? Tätä mielenkiintoista aihetta liippavat läheltä myös muun muassa pari vuotta sitten julkaistu professori Paul Lillrankin pamfletti Maailman parantaja – Miksi porvarilliset arvot voittavat popularismin ja totalitarismin ja viime vuonna ilmestynyt Tuomas Enbusken Ajatusten alennusmyynti – Yhdeksän helpointa hokemaa taloudesta.

Miksi Pasi Sorjonen on ansainnut palkkansa? Miksi hän ansaitsee juuri n euroa sen sijaan, että hänelle maksettaisiin 1,01n euroa?” Nämä kaksi kysymystä liittyvät ilmiselvästi jollain tavoin toisiinsa. Minä uskon siihen, että vastaus on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen: Pasi on käytännössä vapaasti neuvotellut ja sopinut työnantajansa kanssa siitä, että jos hän tekee työtehtävät z, hänelle maksetaan palkkaa (ainakin )n euroa. Kannattaa ehkä huomioida, ettei Pasin työstään saama rahakorvaus (tai muut työsuhde-edut) ole välttämättä millään tavoin missään objektiivisesti mitattavssa suhteessa esimerkiksi siihen, kuinka kauan hän istuu konttorituolissa, kuinka monta esitelmää hän asiakastilaisuuksissa pitää tai mitä hän kirjoittelee. Pasi on kuitekin vapaaehtoisesti solmitun sopimuksen nojalla oikeutettu saamaan palkkatulona n euroa jos hän suostuu tekemään z, missä z:n oletettu ”hyöty” tai ”lisäarvo” ei ole välttämättä millään muotoa selvästi arvioitavissa taikäännettävissä (esim. ”Pasille maksetaan l euroa, jos hän kirjoittaa aiheesta k” olisi varsin absurdi palkitsemissääntö palvelu-/tietotoimialalla, koska kannustimet voivat toimia väärään suuntaan).

Pasi on oikeutettu saamaan n euroa tiettyä  sovittua työpanosta z vastaan. Pasi voi tietysti itse ajatella olevansa oikeutettu saamaan enemmän kuin n euroa palkkaa, mutta tästä asiasta hänen pitäisi käytännössä erikseen neuvotella työnantajan kanssa. Pasi ei siis voi sanoa, että työnantajan kanssa sovitusta työstä z on yhtäkkiä maksettava palkkaa 100n euroa, koska hän itse olettaa tekevänsä työpanosta z’ ja työnantaja ”näkee” (ja kokee tarvitsensa) vain työpanoksen z. Pasi voisi kyllä vaatia palkankorotusta, mutta käytännössä työnantajan ei tarvitse siihen suostua, koska Pasilta halutaan vain z työpanosta. Pasi siis on oikeutettu omien ansioidensa perusteella saamaan palkkaa vain vapaasti sovitut n euroa. Pasi ei ole kuitenkaan missään sopimuksesta riippumattomassa mielessä oikeutettu saamaan työstä tuota palkkaa, vaan hänelle maksetaan n euroa vain sopimuksen perusteella. (marxilainen työnarvoteoria on kumottu jo aikapäivää sitten): Jos Pasi on täyttänyt työsopimuksen mukaisen työvelvoitteensa, niin hän oikeutettu saamaan (ja hän on kieltämättä myös ansainnut) työnantajan kanssa aiemmin sovitun palkan.

Sorjosen mukaan ”urheilijoiden palkkiot sulatetaan paremmin kuin yritysjohtajien”, koska ihmiset pystyvät hahmottamaan urheilijoiden ponnistukset ja saavutukset huomattavasti helpommin ja selvemmin kuin yritysjohtajien toiminnan. En kiistä Pasin huomioita, koska olen niistä aivan samaa mieltä. Toisaalta on huomioitava, ettevät urheilussa ja markkinoilla syntyvät voitot ja tappiot ole millään muotoa vertailukelpoisia kategorioita; dynaamisilla markkinoilla toimivat yrittäjät kirjoittavat kilpailun ja toiminnan säännöt jatkuvasti yhä uudelleen ja uudelleen, kun taas urheilussa pelataan valmiiksi annetuilla säännöillä ja voittaja/häviäjä ratkaistaan sääntökirjan perusteella. Taloustieteilijä Ludwig von Mises on huomauttanut pelien ja ihmisten välisen sosiaalisen yhteistyön olevan kaksi aivan eri asiaa:

One could hardly misinterpret more fundamentally the essence of social cooperation and the economic effort of civilized mankind than by looking upon it as if it were a fight or the playful duplication of fighting, a game. […] Catallactic competition on the market aims at assigning to every individual that function in the social system in which he can render to all his fellow men the most valuable of the services he is able to perform. (Lähde: The Ultimate Foundation of Economic Science, s. 88)

In a game there is a definite prize that falls to the victor. If the prize has been provided by a third party, the defeated party goes away empty-handed. If the prize is formed by contributions of the players, the defeated forfeit their stake for the benefit of the victorious party. In a game there are winners and losers. But a business deal is always advantageous for both parties. If both the buyer and the seller were not to consider the transaction as the most advantageous action they could choose under the prevailing conditions, they would not enter into the deal. (Lähde: The Ultimate Foundation of Economic Science, s. 90)

Kauppa, hyvinvointi, vapaus ja sivilisaatio ovat kiinteässä loogisessa yhteydessä toisiinsa. Markkinoilla tapahtuvat ennakoimattomat muutokset vaikuttavat eri toimijoiden odotuksiin tulevasta ja osa muutoksista koituu joidenkin toimijoiden turmioksi, kun kuluttajien mieltymykset ja halut muuttuvat täysin sattumalta. Resurssien allokaatio muuttuu yli ajan ja kuluttajien maksamat historialliset hinnat puolestaan ohjaavat yrittäjiä tuotantopäätöksissään niin, että  rajalliset resurssit käytetään kaikkein tärkeimpien tarpeiden tyydyttämiseksi. Edesmennyt taloustieteilijä ja yhteiskuntafilosofi Friedrich A. Hayek käsitteli viimeiseksi jääneessään kirjassaan Kohtalokas ylimieli ([1988] 1998) erittäin huolellisesti juuri näitä vapaaehtoiseen vaihdantaan, luottamukseen, hintajärjestelmään ja spontaaniin järjestykseen liittyviä aihealueita.

Sorjonen ei ole ajatuksissaan yksin, sillä myös esimerkiksi professori Paul Lillrank on hieman todennut YLE:n MOT-ohjelmassa (”MOT: Haluatko miljonääriksi” -käsikirjoitus, 11.10.2012):

On urheilijoita, kuten Kimi Räikkönen ja Saku Koivu, jotka tienaavat kuin kroisokset mutta joita harva kadehtii. Useimmathan tietävät [ja näkevät ja kokevat], mitä urheilu on. Jos sitten puhutaan pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista, niin kuka osaa sanoa, millaiset säännöt siinä pelissä on?

[…]

Harvalla on käsitystä siitä, millaista on ison kansainvälisen pörssiyhtiön huipulla. Se on monille tuntematon maailma. Harva tietää sitäkään, ettei johtajalla ole työaikaa. On tulosvastuu, jolloin pitää olla aina tavoitettavissa. Matkustetaan sinne ja tänne ja pitää hoitaa monia asioita, kuten tekniikkaa, liiketoimia, markkinointia ja kansainvälisiä asioita. Työ on varmasti yhtä vaativaa kuin huipputason jääkiekkokin.

Urheilijatja johtajat ovat voittajia aivan eri tavoin. Urheilussa nimittäin yhdistyvät yksilö- ja/tai joukkuesuoritus, sattuma ja varsin tiukasti määritellyt pelisäännöt (jotka siis viime kädessä kertovat, kuka voitti ja kuka hävisi, miten peliä pelataan ja miten ei, mitä saa tehdä ja mitä ei jne.). Pinnallisesti tarkasteltuna markkina- ja urheilukilpailu luonnollisesti muistuttavan jossain määrin toisiaan, mutta ne eivät kuitenkaan ole missään määrin laadullisesti samanlaista kilpailua. Kaikelle urheilulle on ominaista, että lopputuloksesta ja alkutilasta voidaan sääntökirjan perusteella päätellä, miten voittaminen ja häviäminen tarkalleen ottaen määritellään, ja miten pelidynamiikka on sovittu toimivaksi. Dynaamisessa markkinataloudessa ei taas yksinkertaisesti ole olemassa sellaisia välttämättömiä lopputuloksia, jotka voitaisiin johtaa rajallisesta määrästä konkreettisia sääntöjä ja toimintaperiaatteita. Toimintalogiikka on yksinkertaisesti niin erilaista. Markkinatalous on plussummapeliä, kuten Anne Berner on Libera-ajatushautomon blogissa todennut.

Pasin ensisijainen ja tärkein tehtävä on tietysti palvella työnantajansa asiakkaita eli kuluttajia. Kuluttajat maksavat minun, Pasin ja kaikkien muiden markkinoilla toimivien palkat. Ja kyllä Pasi Sorjonen on palkkansa ansainnut.

Lue lisää:

– Seija Sartti: Numerot ovat kaapanneet vallan (Helsingin Sanomat – Kuukausiliite, 2.2.2013)
– David Schmidtz: How to Deserve
– Miest yli laidan: Moraaliset oikeudet
– Jaana Woiceshyn: Tuloerojen moraali

Kuvalähde: Nomadic Lass / Foter.com / CC BY-SA

 

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.