Nordnet Blogi

Pohjoismaiden parhaat yhtiöt osa 1

Käsittelen blogissa vuoden 2012 aikana oman sijoitusfilosofiani kannalta mielenkiintoisia ulkomaisia sijoituskohteita. ”Tapani-myrskyn” jälkitunnelmissa päätin aloittaa tarkastelun Pohjoismaiden suurimmista vahinkovakuutusyhtiöistä. Löysin useita yhtiöitä, joita pidän mahdollisina oman salkkuni sijoituskohteina. Seuraavassa kerron, mitkä yhtiöt valikoituivat ostokohteiksi ja millaisin perustein.

Alkuun on syytä taustoittaa vahinkovakuuttamisen perusteita. Luettelen ensin oman sijoitusfilosofiani kannalta tärkeimmät kriteerit sijoittaa vakuutustoimialalle. Suosittelen lukijaa ottamaan hyvän istuma-asennon jo tässä vaiheessa blogimerkintää, sillä loistavan toimialan yleiskuvausta ei ole suotavaa jättää kovin laihojen perustelujen varaan.

Pohjoismaat luonnollinen sektorivalinta finanssisektorilla

Olen valinnut oman salkkuni finanssisektorin sijoituskohteiden ensisijaiseksi maantieteelliseksi rajaukseksi Pohjoismaat, sillä alueen valtioiden velkakirjat ovat Euroopan viitekehyksessä turvallisimmasta päästä (ja vakuutusyhtiöillä on perinteisesti government bondeissa merkittävää sijoitusomaisuutta). Lisäksi pohjoismaiset vahinkovakuutusyhtiöt ovat melko ymmärrettäviä, sillä ne eivät ole yhtä mittavassa määrin mukana jälleenvakuutusliiketoiminnassa verrattuna Keski-Euroopan suuriin vakuutusalan toimijoihin.

Vakuutustoimialan liiketoimintamalli on hyvin stabiili

Vahinkovakuuttamiselle on hyvin luonteenomaista se, että toimialan ydinliiketoiminta pysyy hyvin samanlaisena vuodesta toiseen. Minkään raketin kyytiin ei siis olla nousemassa, sillä esimerkiksi Norjan suurimman vahinkovakuuttajan (Gjensidige) yhtiöhistoria juontaa juurensa jo 1600-luvulle.

Aivan viime vuosina ja myös tulevaisuudessa alan suurin muutos liittyy asiakashankintaan ja korvauskäsittelyyn, joiden osalta olen havaitsevinani hidasta siirtymää konttoreista ja paperipinoista kohti sähköisiä asiointiformaatteja. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla mikään ongelma ”ajan hermolla” oleville vakuutusyhtiöille, jotka ymmärtävät pysyä kyseisessä kehityksessä mukana.

Näkemykseni mukaan toimialan parhaat yhtiöt voivat IT-murroksen avulla jopa parantaa kustannuskilpailukykyään (liikekulusuhde) useiden prosessien automatisoinneilla ja nopeuttamisilla. Tämän pitäisi lopulta valua myös asiakastyytyväisyyteen, mikä on omiaan lujittamaan entisestään toimialan parhaiten hoidettujen yhtiöiden markkina-asemia.

Vakuuttamisessa pätevät matematiikan lait

Vahinkovakuuttamisen perusluonteeseen kuuluu se, että

1. Asiakas maksaa ensin vakuutusmaksuja

2. … jotka vakuutusyhtiö sijoittaa säädellyin riskitasoin tuottavasti (arvatkaa kenen hyväksi?)

3. … ja lopulta vakuutusyhtiö maksaa vakuutuskorvauksen mahdollisesta vakuutustapahtumasta, jos sellainen asiakkaalle tapahtuu

Näin ollen vahinkovakuutuksessa yhtiön tulo määräytyy pitkälti kahden mekanismin kautta.

1. Miten vakuutusmaksut ja vahinkomenot kertyvät suhteessa toisiinsa samana ajanjaksona

2. … ja miten vakuutusmaksuista kertynyt sijoituskassa on tuottanut

Vakuutustekniseen tulokseen vaikuttaa hyvin pitkälti se, miten vakuuttamisen riskit ovat jakautuneet yksittäisen vakuutusyhtiön sisällä. Onko esimerkiksi yhtiön koko vakuuttaminen esimerkiksi tiettyyn maahan tai toimialaan sidottua? Vai onko vakuutusyhtiö läsnä kaikissa Pohjoismaissa palvellen sekä yksityishenkilöitä että yritysasiakkaita useilta eri toimialoilta? Pohjoismaisessa mittakaavassa on tältä osin havaittavissa merkittäviä eroja, sillä useat vakuutusyhtiöt ovat ns. kotimarkkinayhtiöitä toimien pääasiassa yhdellä maantieteellisellä alueella. Itse koen sen huomattavaksi riskiksi esimerkiksi myrskyjen, tulvien, metsäpalojen ym. osalta. On epätodennäköisempää, että kaikki edellä mainitut ilmiöt osuvat useaan maahan samanaikaisesti.

Mielestäni oletusarvona on se, että mitä laajemmalle riskit ja vakuutusmaksutulot ovat jakautuneet, sitä epätodennäköisempää on se, että kaikille vakuutusyhtiön asiakkaille sattuu vahinko samalla kellonlyömällä. Siten vahinkovakuutus on näkemykseni mukaan hyvin tyypillinen ns. suuruuden ekonomian toimiala, jossa alan suurimmat toimijat ovat usein paitsi kannattavuudeltaan tasaisimpia, myös mitä todennäköisimmin omistajan kannalta parhaita esimerkiksi riskien hajautuksen vuoksi. Toki pienet ja paikalliset toimijat voivat olla myös hyvin kannattavia, mutta ne altistuvat enemmän ”yhdelle kunnon rysäykselle”. Sijoittajan on otettava tämä huomioon, sillä sijoittaminen on paitsi tuoton tavoittelua, myös riskienhallintaa.

Tarjoilen ensimmäisenä esimerkinomaisena vertailuna Pohjoismaiden vakuutusmaksutulolla mitattuna suurimman (If) ja keskisuuren norjalaisen (Gjensidige) yhdistettyjen kulusuhteiden toteumat aikaväliltä 2006-2010. Toisaalta vertailuun sopii myös erinomaisesti hoidettu ja paikallisesti toimiva tanskalainen vakuutusyhtiö (Topdanmark), joka on osoitus äärimmäisen hyvin kannattavasta mutta taloudelliselta suoritukseltaan hieman vaihtelevammasta liiketoimintamallista.

Taulukon tulkintaohje: mitä pienemmän arvon yhdistetty kulusuhde (combined ratio) saa, sitä tehokkaampi ja kannattavampi yhtiö on vakuutusteknisessä liiketoiminnassaan (ts. jos yhdistetty kulusuhde on lähempänä sataa prosenttia, täytyy yrityksen olla satumainen vakuutusrahojen sijoittaja menestyäkseen)

Yhtiö/vuosi     2006           2007            2008             2009            2010

If (Sampo) –    89.9%            90.6%            91.8%          92.1%         92.8%

Gjensidige –     94.9%            96.3%            94.4%          94.8%         95.3%

Topdanmark – 86.0%            84.3%            82.4%          91.1%         93.3%

Lähteet: Sampo IR, Gjensidige IR, Topdanmark IR

Teknologinen kehitys ei ole merkittävä riskitekijä yksittäisen vakuutusyhtiön kannalta

Viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävimmät muutokset vahinkovakuuttamisessa liittyvät joko myyntikanaviin (Internet ja finanssitavaratalot), sopimusehtojen muutoksiin sekä uusiin vakuutustuotteisiin. Yksittäisen vakuutusyhtiön kannalta teknologisen kehityksen riski ei ole mielestäni suuri, sillä jokainen edellä mainituista tekijöistä on täysin ”ilmaiseksi” kopioitavissa kilpailijalta muutamassa yössä. Esimerkiksi sopimusmuutokset voidaan muokata omiin lomakkeisiin kilpailijan malleja vastaaviksi ja uudenlaisia vakuutuspaketteja saatetaan tuoda tarjolle myös omalle asiakaskunnalle, mikäli kilpailijan tuotekehityksen hedelmät näyttävät saavuttavan asiakkaiden keskuudessa suurta suosiota.

Myös tuotekehityksessä vallitsevat suuruuden edut, sillä oli vakuuttamisen tuote millainen hyvänsä, on vakuutusyhtiön koolla ja riskinkantokyvyllä huomattava vaikutus siihen, millaisella hinnalla yhtiö voi kopioida ja tarjota rinnakkaisen tai aivan oman uuden vakuutustuotteen. Kustannukset ja tuotot ovat siten voimakkaasti skaalautuvia vakuutusliiketoiminnan volyymin suhteen.

Vakuuttaminen on riskienhallinnan ja asiakassuhteiden osalta paikallista

Vakuutusyhtiöiden paikallistuntemus ja alueellinen asiakaskontaktiverkosto ovat sekä hakemusprosesseissa että korvausprosesseissa mielestäni korostuneessa asemassa. Tämän vuoksi en usko, että vakuuttamista voidaan siirtää merkittävässä määrin esimerkiksi Aasiaan, josta käsin on huomattavasti vaikeampaa arvioida suomalaiseen viitekehykseen soveltuvia vakuutusriskejä ilman riittävää paikallistuntemusta. Ja miksi vakuutusten tuottaminen olisi muutoinkaan merkittävästi halvempaa esimerkiksi Kiinassa tai Intiassa? Entä miten vakuutetaan esimerkiksi yksittäinen teollisuuslaitos toiselta mantereelta käsin käymättä ensin paikalla arvioimassa yhtiön tuotannon riskiprofiilia? Tai miten korvataan esimerkiksi syysmyrskyn aiheuttamat metsävahingot, jos vakuutusyhtiö ei voi varmistua tuhojen suuruudesta?

Liiketoimintamalli on vain hyvin lievästi riippuvaista talouden suhdanteista

Talouden nousu- ja laskukaudet näkyvät lähinnä vakuutusyhtiön top linessa (vakuutusmaksutulot), joten talouden yleisestä kuvasta riippumattomasti aiheutuvat vakuutusmaksut ja korvausmenot määräytyvät tietyssä määrin ”irtonaisina reaalitaloudesta”. Vakuutusyhtiö voi siten tehdä loistavaa vakuutusteknistä tulosta, vaikka taloudessa vallitsisi nykyisenlainen heikomman kasvun kausi. Tästä päästään luontevasti empiiriseen havaintoon, jonka mukaan vakuutusyhtiöt ovat olleet historiallisesti varsin hyviä ja vakaita osingonmaksajia myös huonoina aikoina johtuen toimialalle ominaisesta tasaisesta tulovirrasta.

Vakuuttamisessa on mahdollisuus asemoitua vahvasti kuluttajiin suuntautuneena

Pidän itse erityisesti siitä, että vahinkovakuutuksessa on mahdollista asemoitua kuluttajaliiketoiminnan kautta. Kuluttajakysyntä ei nähdäkseni ole kovin altista verrattuna B2B-liiketoiminnan asiakkaisiin, kun kyse on yksilön kannalta ”lähes välttämättömyyshyödykkeistä”. Vahva kuluttajafokus luo siis mielestäni vakaan perustan ydinliiketoiminnalle: ei itseisarvoisesti huimaa kasvua, vaan vuodesta toiseen ennustettavaa ja tasaista kassavirtaa.

Brändin merkitys asiakkaan vakuutuspäätöksen kannalta on kyseenalainen

Itselleni on toistaiseksi hieman epäselvää, millä painoarvolla kuluttajat arvostavat vakuutusyhtiön brändiä. On luonnollista, että tietty mielikuva palveluntarjoajasta vaikuttaa ostopäätökseen. Toisaalta finanssitavaratalot bonusetuineen ovat myös houkutteleva vaihtoehto ottaa ”kaikki pankki- ja vakuutuspalvelut saman katon alta”. En kuitenkaan usko merkittävästi nimenomaisesti vakuutusbrändin voimaan – ainakaan hinnoitteluvoimaa tuovana tekijänä – sillä en osaa kuvitella tilannetta, jossa vakuutusyhtiön tavaramerkki tarjoaisi asiakkaalle mitään näkyvää ”status-lisää” tai erityistä mielihyvän kokemusta. Vakuutushan on loppujen lopuksi hyvin tylsä tuote. Brändin hinnoitteluvoiman puuttuminen vahvistaa entisestään näkemystäni suuruuden ekonomian eduista kyseisellä toimialalla: vain riittävän suuret yhtiöt voivat olla kustannustehokkaita selvitäkseen kilpailussa.

Vakuutusyhtiöiden hinnoitteluvoima perustuu mittakaavaetuihin ja pysyvään asiakastarpeeseen

Muistaako kukaan irtisanoneensa yhtäaikaisesti kotivakuutusta, autovakuutusta, liikennevakuutusta, tapaturmavakuutusta, lemmikin vakuutusta, sairauskuluvakuutusta tai työkyvyttömyyden varalle otettua vakuutusta siksi, että vakuutusten hinnat nousevat vuosi toisensa jälkeen vakuutusyhtiöiden määrittämään kustannustason nousun mukana? Tuskin ainakaan suuressa mittakaavassa, sillä vakuuttamisen tuotteet perustuvat hyvin kiinteään asiakastarpeeseen länsimaisessa elämänlaadun standardissa. Edellä esitetty kysymys myös havainnollistaa sitä hinnoitteluvoimaa, joka toimialan parhailla vakuutusyhtiöillä on.

Johtopäätös: vakuutusyhtiöt voivat nostaa hintojaan melko vaivattomasti vastaamaan kasvavia ”tuotantokustannuksiaan”, sillä asiakkaat tarvitsevat tiettyjä vakuutuksia länsimaisen standardin mukaan ”joka tapauksessa”. Mitä suuremmasta vakuutusyhtiöstä on kyse, sitä paremmin se pystyy kilpailemaan hinta-aseella markkinaosuustaistelussa pienempiä toimijoita vastaan. Tältä osin on myös havaittavissa suuruuden ekonomian tarjoama hyötynäkökulma.

Kun toimialan lainalaisuudet on todettu, on aika vertailla vakuutusyhtiöiden pohjoismaisia markkinaosuuksia.

–   Suomi                      Ruotsi                         Norja                    Tanska

1. Pohjola (28%)         Länsförs. (29%)        Gjensidige (28%)           Tryg (21%)

2. If (25%)                 If (19%)                        If (26%)                  Topdanmark (19%)

3. Tapiola (19%)         RSA (16%)                   Tryg (17%)                 RSA (14%)

4. Fennia (10%)          Folksam (15%)           Sparebank 1 (10%)     Alm. Brand (10%)

Lähde: Nordic P&C Market Shares Report 2010

Markkinaosuusjaon pohjalta on mahdollista tehdä muutamia johtopäätöksiä. Ensinnäkin Pohjoismaiden vahinkovakuutusmarkkina on toistaiseksi melko hajanainen, sillä jokaisessa maassa ykkösasema on kansallisen toimijan hallinnassa. Markkinaosuudet ovat myös melko stabiilia laatua verrattuna esimerkiksi globaaliin matkapuhelinteollisuuteen, jossa dominoivalta kärkisijalta saattaa pudota haastajien joukkoon vain muutamassa vuosineljänneksessä.

Toinen havainto liittyy siihen, että If on ainoa objektiivisesti todennettava täysin pohjoismainen toimija, sillä se on Suomessa, Ruotsissa ja  Norjassa markkinoiden kakkonen sekä Tanskassa markkinoiden viidenneksi suurin toimija noin viiden prosentin markkinaosuudella. Kokonaisuutena If on myös vakuutusmaksutulolla mitattuna selvästi Pohjoismaiden suurin vahinkovakuuttaja, minkä lisäksi yhtiöllä on myös optimaalisin maantieteellisten riskien hajautus. Tanskankin markkinoilla If on etenemässä, sillä se nosti alkuvuonna 2011 omistuksensa Topdanmarkista jo yli 20 prosenttiin. Ei ole vaikeaa kuvitella, että Topdanmarkin osakekanta ajautuu lopulta täysin Ifin haltuun, jolloin Ifin kokonaismarkkinaosuus nousee Tanskassa selvästi päälle 20 prosentin. Tuolloin If olisi ylivoimainen Pohjoismaiden ykkönen, minkä lisäksi yhtiön tulorakenne muodostuisi myös maantieteelliseltä kertymältään hyvin tasapainoiseksi. Kuten edellä todettiin Topdanmarkin yhdistettyyn kulusuhteeseen (combined ratio) viitaten, on yhtiö laadultaan äärimmäisen houkutteleva lisä mille tahansa sijoittajalle tai kilpailevalle vakuutusyhtiölle.

Pintaa syvemmältä tutkittaessa on myös tärkeää selvittää, miten eri vakuutusyhtiöiden sijoitusportfoliot ovat todellisuudessa allokoidut. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty, joten tarkastelu jää väistämättä kovin pintapuoliseksi. On selvää, että valtionlainojen osalta pohjoismaiset vakuutusyhtiöt suosivat Norjaa ja Ruotsia suurilla painoarvoilla, minkä lisäksi Tanskan ja Suomen lainat ovat vakuutustoimijan kotipaikasta riippuen melko suosittuja. Havainnot ovat mielestäni huojentavia, sillä Pohjoismaissa ei liene lähivuosina mainittavaa riskiä kokonaisten valtioiden konkursseista, joten myös alueella toimivat vahinkovakuuttajat ovat konservatiivisesta päästä eurooppalaisten vakuuttajien valikoimaa.

Painotuseroja on kuitenkin havaittavissa selvästi eri vahinkovakuuttajien soveltamissa osakepainoissa ja siinä, kuinka paljon yhtiöt ylipäätään varioivat osakepainotuksiaan suhdannenäkemystensä mukaan. Esimerkiksi Ifillä osakepaino on tällä hetkellä noin 9 prosenttia, kun se on viimeisen vuoden aikana ollut parhaimmillaan lähempänä 20 prosenttia. Tietyn ajanhetken osakepaino ei kuitenkaan ole itselleni sijoituspäätöksessä kovinkaan ratkaiseva, sillä allokaatioiden tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Tärkeämpää oman salkkuni kannalta on se filosofia, millä vakuutusyhtiö varallisuuttaan hoitaa: pelataanko siis jatkuvasti riskillä vai noudatetaanko konservatiivista sijoituspolitiikkaa. Pohjoismaiset vakuuttajat ovat havaintojeni mukaan keskimäärin hyvin konservatiivisia sijoittajia.

Pohjoismaisille vakuutusmarkkinoille on ominaista myös se, että läheskään kaikkia vahinkovakuuttajia ei voi ostaa pörssiosakkeina markkinoilta, sillä yhtiöiden omistusjakaumat ja organisaatiorakenteet ovat jokseenkin erilaisia. Kaikki yhtiöt eivät ole listattuina pörssissä (mm. Tapiola, Länsförsäkring, Fennia) ja toisaalta hyvin harva listatuistakin on ostettavissa ilman oheisliiketoimintoja. Esimerkiksi Ifiä saa ostettua vain Sampon kautta, mutta samassa tulee ostaneeksi myös henkivakuuttajayhtiö Mandatum Lifea ja osuutta Sampo-konsernin Nordea-omistuksesta. Samoin Pohjolaa ostettaessa sijoittaja maksaa myös Suomessa sijaitsevasta pankkitoiminnasta. Puhdasverisimpiä pörssilistattuja vahinkovakuuttajia ovat tällä hetkellä tanskalaiset Topdanmark ja Tryg sekä norjalainen Gjensidige. Sijoittajan onni on se, että Tryg pois lukien mainitut yhtiöt ovat mielestäni laadultaan ostamisen arvoisia.

Kun tarkastelu lähestyy sijoituspäätösten tekemistä, on aina välttämätöntä ottaa tarkasteluun myös pörssilistattujen vakuutusyhtiöiden tase- ja tulosperusteiset arvostuskertoimet. Tämä on käytännössä hyvin vaikeaa, sillä esimerkiksi Pohjoismaiden suurimman vahinkovakuuttajan (If) arvostusta pitää haarukoida Sampo-konsernin arvostuksesta. Kyse on siis hyvin karkeasta lähestymistavasta. Kokonaisuutena markkinatilanne näyttää mielestäni tällä hetkellä ostajan kannalta melko otolliselta, sillä toimialan parhaitakin yhtiöitä vaihdetaan pörssissä alkaneen vuoden P/E-arvostuksen osalta alle kymmenellä (Topdanmark, If, Gjensidige). Taseperusteinen P/BV-arvostus sen sijaan eroaa yhtiökohtaisesti vaihdellen alle kirja-arvon 0,8-kertaisesta hinnoittelusta (Pohjola) alan kannattavimman toimijan kolminkertaiseen tasehinnoitteluun (Topdanmark). Myös osinkotuotoissa on eroja: Topdanmark ei maksa lainkaan osinkoja (vaan antaa noin 10% indirect yieldin omien osakkeiden takaisinostoina), sen sijaan Gjensidige maksaa tällä hetkellä yli 7 prosentin osinkotuottoa.

Entä mihin vakuutusyhtiöihin sijoittaisin itse Pohjoismaissa? Pörssilistatut vaihtoehdot löytyvät käytännössä seuraavien yhdeksän yhtiön joukosta.

If, Pohjola, RSA, Sparebank 1, Tryg, Topdanmark, Alm. Brand, Storebrand ja Gjensidige.

Näistä yhtiöistä nopea analyysi on seuraavanlainen. Omia yleisen tason sijoituskriteerejäni voi tarkastella esimerkiksi täältä ja täältä. Luettelen ensin yhtiöt, jotka eivät istu oman salkkuni sijoituskriteereihin vaihtelevista syistä.

Alm. Brand on tehnyt jo kaksi vuotta tappiota, Trygin yhdistetty kulusuhde kohosi lähes 99 prosenttiin viime vuonna (minkä lisäksi yhtiössä on epävarmuustekijänä uusi johto), Sparebank 1 on enemmän perinteinen pankki kuin vakuutusyhtiö, Storebrand jätti osingot maksamatta vuosina 2008 ja 2009, RSA:n mukana tulee liian paljon muuta liiketoimintaa kuin pohjoismaista vahinkovakuuttamista ja Pohjola on omaan makuuni liian Suomi-orientoitunut ja ehkä liiankin konservatiivinen sijoituskohde, sillä omistajarakenteesta johtuen yhtiö ei tule osallistumaan toimialan kansainväliseen konsolidaatioon.

Edellytän siis oman salkkuni vakuutustoimialan ostokohteilta riittävän suurta kokoa (ei absoluuttista, vaan suhteessa kilpailijoihin), riittävän laajaa maantieteellistä toiminta-aluetta ja järkevää riskienhallintaa, luotettavaa ja osakkeenomistajien intressiin orientoitunutta johtoa, melko konservatiivista sijoituspolitiikkaa ja viimeisenä tekijänä erityisesti näyttöjä tasaisesta kannattavuudesta. Kiinnostukseni vakuutusyhtiötä kohtaan kasvaa myös yhtiön kuluttajaorientaation mukaisesti.

Pohjoismaisessa viitekehyksessä oman salkkuni ostokohteiksi jäävät näin ollen vain seuraavat yhtiöt:

If (Sampo), Topdanmark ja Gjensidige – ja oikeastaan juuri tässä järjestyksessä. Jokainen edellä mainittu yhtiö antaa jo sijoitushetkellä staattisesti yli 10 prosentin tulostuoton (E/P), minkä lisäksi yhtiöissä on mielestäni myös laadulliset palaset paikoillaan.

Yhtiö        –   P/E 2012     P/BV 2011     Osinko-%

If (Sampo)  – 8.5                 1.2                  6.1

Topdanmark  – 9.6               2.9               0.0 (ostaa omia osakkeita)

Gjensidige    – 9.2                 1.4                 6.8

Lähde: Bloomberg consensus estimates

Ifin track record tasaisuudessa ja maantieteellisessä jakaumassa yhdistettynä osaavaan johtoon ja Sampo-konsernin näyttöihin luoda arvoa toimialajärjestelyissä puoltaa ensisijaista sijoitusta. Kun tarkastelee Ifin operatiivista taloudellista suoriutumista viimeisen viisivuotisjakson aikana, on mahdotonta sanoa, millä aikavälillä finanssikriisi pyyhkäisi maailmantalouden yli.

Topdanmark on kannattavuudeltaan erinomainen mutta valitettavasti melko paikallinen toimija. Pidän kuitenkin erityisesti yhtiön vahvasta kannattavuudesta (myös huonoina vuosina) ja olen varma siitä, että yhtiö ei ole enää kovin montaa vuotta itsenäisenä pörssiyhtiönä.

Gjensidige on hyvin huokea Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Baltiassa toimiva vakuutusyhtiö, joka listautui Oslon pörssiin vasta vuonna 2010. Yhtiö on markkinajohtaja Norjassa, joka on ollut viime vuosina toimialan paras kasvumarkkina Pohjoismaissa. Näen Gjensidigessä myös turvamarginaalia, sillä yhtiön sijoitusvarallisuudesta puolet on sijoitettuna Norjan valtionlainoihin ja yhtiö maksaa jo nyt yli seitsemän prosentin osinkotuottoa, jossa on mielestäni jopa kasvuvaraa tulevaisuudessa (vrt. yhtiön nykyinen osingonjakosuhde ja tulosennusteet).

Lopuksi on vielä muistutettava lukijoita siitä, että vahinkovakuuttamisen loisto sijoituskohteena ei ole lainkaan tuore havainto. Esimerkiksi Warren Buffett on rikastunut jo puolen vuosisadan ajan yhdysvaltalaisella vakuutusyhtiöllä nimeltä Geico.

Buffett onkin vuosien saatossa todennut, että hyvin hoidettu vahinkovakuutusyhtiö on kuin

”a gift that keeps giving”

I have nothing to add.

Kirjoittajan mielestä pohjoismainen vahinkovakuutusyhtiö on olennainen osa hyvin hajautettua sijoitussalkkua. Kirjoittaja on kuitenkin itse ottanut tietoisen riskin, eikä omista kirjoitushetkellä mitään edellä mainituista vahinkovakuutusyhtiöistä. Houkuttelevan markkinatilanteen koittaessa kirjoittaja tulee ostamaan Ifiä (SAMAS.HE), Topdanmarkia (TOP.CO) ja Gjensidigeä (GJF.OL). Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Ulkomaisten osakkeiden kirjoitussarja jatkuu talven aikana.

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

rebekka2 Tammikuu, 2012Kiitos erinomaisesta vuoden avauksesta!

Pertsa2 Tammikuu, 2012Kiitoksia. Todella hienoa jälkeä.

Gerb2 Tammikuu, 2012Itse uskon voimakkaasti brändin vaikutukseen lähes minkä tahansa palvelun tai tavaran hankinnassa. Jokainen kuitenkin varmasti muistaa sen, että tietyissä tilanteissa sillä on enemmän arvoa kuin toisissa. Vakuutuspalveluiden osalta If on mielestäni positioinut itsensä edulliseksi, nopeaksi ja helpoksi vaihtoehdoksi (tästä on omakohtaista kokemusta uselta eri kerralta) muiden vakuutusyhtiöiden rinnalle. If on mielestäni varsinkin viime vuosina panostanut erityisen paljon juuri brändinsä tunnettuvuuden parantamiseen.

Harvinaisen pirtsakka kirjoitus heti vuoden alkuun.

Lämmin kiitos!

Jukka Oksaharju2 Tammikuu, 2012rebekka: Kiitos palautteestasi.

Koeramies2 Tammikuu, 2012Kiitos taas mielenkiintoisesta artikkelista. Henk. koht en ainakaan välitä miltä yhtiöltä vakuutukseni otan. Hinta ja mitä ne kattaa ovat tärkeimmät tekijät. Tosin vakuutusten vertailu on nykyaikana melkein mahdoton tehtävä. Varsinkin kun niitä kaupataan pankkipalveluiden yhteydessä ja kyseessä ovatkin erilaiset palvelukokonaisuudet joiden kustannuksista ja kattavuuksista on hankala ottaa selkoa.
Lähipiirissäni työskentelee henkilö joka on tekemisissä vakuutusyhtiöiden kanssa päivittäin. Sivusta kuunnelleena IF tuntuu yhtiöltä jolta on vaikein saada asiaan kuuluvia korvauksia. Sehän ei tietenkään välttämättä ole huono asia osakkeen omistajan kannalta? ;)

Jukka Oksaharju2 Tammikuu, 2012Pertsa: Kiitos palautteestasi.

Jukka Oksaharju2 Tammikuu, 2012Gerb: Kiitos palautteestasi. Kyllä minäkin pidän brändiä jokseenkin jokaisessa liiketoiminnassa kilpailutekijänä, mutta vahinkovakuutuksessa hinta (ja siten yrityksen kustannuskilpailukyky) on mielestäni korostuneessa merkityksessä. Tietysti asiakkaan päätöksiin vaikuttavat asiointikokemukset ja mielikuvat yhtiöstä. Tiedostan sen, että omat näkemykseni Ifistä ovat hieman subjektiivisia brändin ja osaltaan myös asiakkaan näkökulmista, sillä olen omistanut Sampoa useaan otteeseen (jopa salkun suurimpana yksittäisenä sijoituksena). Mitä tulee Ifin tunnettuuden parantamiseen, jaan kanssasi täysin samat ajatukset ja havainnot.

Jukka Oksaharju2 Tammikuu, 2012Koeramies: Kiitos palautteestasi. Jaan kanssasi asiakkaan näkökulmasta mm. vakuutuksen hinnan, sopimuksen kattavuuden ja jokseenkin vaikean vertailtavuuden huomiot. Ymmärrän, että viestisi loppuosa on sävyltään keventävä, mutta kommentoin sitä lyhyesti silti: mielestäni vakuutusyhtiön kannattaa korvata asiakkaiden vahingot reilusti ja hyvän tavan mukaisesti. Jos korvauksia laiminlyödään räikeästi, on se yhtiön etu vain kovin lyhyellä tähtäimellä. Kuulun siihen koulukuntaan, joka uskoo, että asiakas on viime kädessä kuningas. Yhtiön tulee toimia asiakaslähtöisesti, eikä lyhyen tähtäimen etua maksimoiden. Pitkällä tähtäimellä yhtiön ja asiakkaan etu kulkevat käsi kädessä siten, että jälkimmäisen edun huomioiminen tuo myös osakkeenomistajalle menestystä. Yrityksen on siis rakennettava kilpailuetunsa huomattavasti pysyvämmin – aina ei kannata mennä siitä, mistä aita on matalin (vaikka se joskus ihmismieltä houkuttaakin).

Anton2 Tammikuu, 2012Tällainen kirjoitus saa vanhemmankin sijoittajasukupolven edustajan nöyräksi. Saat ilmaistua äärimmäisen “tylsän ja tavallisen” toimialan erittäin kiinnostavalla ja omalaatuisella tavalla. Tekstisi on toistaiseksi vuoden ylivoimaisesti parasta suomenkielistä sijoitusasiaa.

Jukka Oksaharju2 Tammikuu, 2012Anton: Kiitos palautteestasi.

eurohaukka3 Tammikuu, 2012hienoa analyysia. Steve Jobsia lainaten: “and one more thing”:

If ostaa venäläisen vakuutusyhtiön SOAO Regionin (2008)
SOAO Regionin maksutulon odotetaan olevan noin 23,7 miljoonaa euroa vuodelta 2007. Yhtiö myy pääasiassa autovakuutuksia. SOAO Region on toiminut aktiivisesti markkinoilla vuodesta 1993, ja sillä on kahdeksan myyntikonttoria Pietarissa ja 16 konttorin alueellinen verkosto. (lähde If)

Venäjällä autoja myytiin noin 2 Miljoonaa kpl vuonna 2010. Ennusteiden mukaan 5 miljoonan myydyn auton raja rikkoituu vuonna 2016. Täällä on potentiaali huikealle kasvulle. On toki myönnettävä merkittävät riskit venäjän kulttuuri huomioiden. Autovakuutukset ovat kuitenkin sieltä pienimmästä päästä. Luotan if:in harkintakykyyn tässä asiassa.

Jukka Oksaharju3 Tammikuu, 2012eurohaukka: Kiitos palautteestasi. Mitä tulee Ifin Venäjän toimintoihin, ovat ne yhtiön kokonaisuuteen nähden vain pisara valtameressä (maksutulosta selvästi alle prosentti). Jaan joka tapauksessa kanssasi käsityksen Venäjän kiinnostavasta kuluttajapotentiaalista ja toisaalta myös länsimaiseen standardiin nähden hieman poikkeavasta riskikulttuurista. Pidän kuitenkin itse tällä hetkellä Ifin kannalta kiinnostavimpana laajentumisalueena Tanskaa, jossa If on huomattavan aliedustettuna suhteessa muihin Pohjoismaihin.

Tutkija4 Tammikuu, 2012Loistavaa analyysiä vahinkovakuutusbisneksestä. Kiitos!

Kun osaketta hankittaessa joutuu ostamaan myös noita muita vakuutusluokkia (henkivakuuttamista, eläkevakuuttamista, jopa pankkibisnestä), toivoisin vastaavantasoista analyysiä myös näistä osa-alueista.

Jukka Oksaharju4 Tammikuu, 2012Tutkija: Kiitos palautteestasi. Tulen varmuudella kirjoittamaan lisää aiheesta ja muista vakuutuslajeista hieman myöhemmin.

Tutkija4 Tammikuu, 2012Jukka: Jään innolla odottelemaan.

Oheisen linkin takaa löytyy varsin asiantuntevaa kommentointia erityisesti lakisääteisen eläkevakuuttamisen koukeroista:

http://suuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93005-suomen-julkisen-vajeen-tilastokikkailu

Vaikka itse blogi-kirjoitus ja sen pääaihe meneekin tämän blogi-kirjoituksen aiheen ohi, niin erityisesti Olli Pusan kommentit kannattaa lukea läpi. Niistä saa varsin hyvän kuvan lakisääteisestä eläkevakuuttamisesta Suomessa.

Investor7 Tammikuu, 2012“….Tärkeämpää oman salkkuni kannalta on se filosofia, millä vakuutusyhtiö varallisuuttaan hoitaa: pelataanko siis jatkuvasti riskillä vai noudatetaanko konservatiivista sijoituspolitiikkaa. Pohjoismaiset vakuuttajat ovat havaintojeni mukaan keskimäärin hyvin konservatiivisia sijoittajia.”

Vuodesta 2000 jatkuneen secular bear markkinan aikana matala osakepaino on ollut perusteltu. Tämä laskumarkkina saattaa jatkua vielä 3 – 6 vuotta. Jos jossain vaiheessa siirrytään secular bull markkinaan, osakkeet saattavat tuottaa 15 vuoden aikana 3-5 % per annum yli osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton.

En varsinaisesti pelkää volatiliteettiä. Enemmän minua pitkäaikaisena omistajana kiinnostaa sijoitustoiminnan taitavuus ja sen mahdollistama loistava pitkäaikainen tuotto. Taitavuus tarkoittaa esimerkiksi kykyä osakepainon määrittämisen markkinan hintatasoon pohjautuen ja hyvää osakepoimintakykyä.

Suurimmat sijoitusvirheeni vuonna 2011 (ja aiemmin) | Nordnet Blogi8 Tammikuu, 2012[…] Kotipörssistämme löytyy mielestäni tällä hetkellä korkeintaan kymmenen erinomaista yhtiötä, joista olen käsitellyt viime syksyn aikana Nokian Renkaita, Nordeaa, Sampoa ja Olvia. Kannattaa siis suunnata katse myös esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. […]

Jukka Oksaharju11 Tammikuu, 2012Tutkija: Kiitos hyvästä linkistä. Lupaan tutustua siihen paremmin, kun seuraava vakuuttamista käsittelevä kirjoitukseni tulee ajankohtaiseksi.

Jukka Oksaharju11 Tammikuu, 2012Investor: Kiitos kommentistasi.

Kolmas osto: Sampo | Nordnet Blogi22 Tammikuu, 2012[…] mm. OMXH:n parhaissa yhtiöissä, alkuvuonna 2011 ja konsernin Nordea-omistuksen kautta. Myös vuoden 2012 ensimmäinen kirjoitukseni sivusi Sampon suurinta tulosyksikköä eli vahinkovakuutusyhtiö […]

Dilbert7 Helmikuu, 2012Moi,

Pakko kommentoida vanhaa (?) kirjoitusta, koska olet ehkä ymmärtänyt vahinkovakuuttajien riskienhallintakeinot väärin.

Kirjoitit etttä paikallisesti toimivat yhtiöt ovat riskillä suuren paikallisen vahinkotapahtuman kuten myrskyn tai tulipalon varalta, ja että maantieteellinen hajauttaminen olisi järkevää riskienhallintaa.

No jaa, tällaisia maantieteellisiä riskikeskittymiä kai seurattiin 1900-luvun alussa nuppineula- ja kartta-menetelmällä, mutta nykyään vakuutusyhtiöt jälleenvakuuttavat riskejään. Tämä siis tarkoittaa, että riskejä siirretään eteenpäin jälleenvakuuttajien kannettavaksi.

Tyypillinen esimerkki on juuri katastrofisuojat, joitan haetaan esim Munich Re ja Swiss Re tyyppisiltä yhtiöiltä. Näin ollen paikallinen vakuutusyhtiö ei ole sen pahemmassa tilanteessa kuin kansainvälisesti toimiva yhtiö. Jälleenvakuutsmarkkinat toimivat siis vakuutusriskien hajauttamiskeinona eli riskienhallintaa parhaimmillaan.

Sitä paitsi toiminta Pohjoismaissa ei hajauta katastrofiriskejä sen paremmin kuin pelkästään Suomessa toimiminen, päinvastoin suuret myrskyt pyyhkäisevät yli koko Skandinavian. Eri asia olisi jos vakuutusyhtiö vakuuttaisi riskejä Suomessa ja oikeasti kaukaisessa maassa, mutta siinä on harvoin järkeä. Paras riskienhallintakeino vakuutusyhtiöille (paitsi tarpeeksi iso vakuutuskanta) on jälleenvakuuttaminen, jota kaikki Pohjoismaissa toimivat vakuutusyhtiöt tekevätkin.

(Jälleenvakuuttaminen ulospäin eli omien riskien osittainen siirto muiden kannettavaksi on eri asia kuin jälleenvakuuttaminen sisäänpäin, jossa otetaan osa muiden vakuutusyhtiöiden riskeistä)

Tunnelmia Sampo Oyj:n yhtiökokouksesta | Nordnet Blogi17 Huhtikuu, 2012[…] kaksi tärkeintä ovat yhtiöoikeudellisilta kotipaikoiltaan ruotsalaisia (Nordea ja If). Tämän lisäksi myös tuottojen maantieteellinen jakauma on hyvin hajautunut, sillä esimerkiksi […]

Lisää ostoja, maltillinen velkapositio avattu | Nordnet Blogi23 Huhtikuu, 2012[…] sijoituskohteen ydin on kuitenkin lähellä oman salkkuni aiempaa ydintä: erittäin kannattavaa pankki- ja vakuutustoimintaa, joita Berkshiren tapauksessa edustavat mm. Wells Fargo, Bank of America, U.S. Bancorp ja Geico, […]

Salonkivaunun viimeinen kuulutus | Nordnet Blogi24 Elokuu, 2012[…] OMXH:n parhaat yhtiöt osa 3 Vuoden 2012 hyvät ja huonot osakkeet Kevään yhtiökokouksen jälkeen Omaa osto-ohjelmaani käsittelevä merkintä ja Pohjoismaisia vakuutusyhtiöitä koskeva merkintä […]

Velkakriisin kurssipohja on ohitettu | Nordnet Blogi14 Syyskuu, 2012[…] Gjensidige (Oslo) Topdanmark (Kööpenhamina) Danone (Pariisi) Unilever (Amsterdam) Tesco (Lontoo) Inditex (Madrid) H&M (Tukholma) […]

 

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Jätä kommentti

avatar

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.