Nordnet Blogi

Talvivaaran konkurssi on piensijoittajille ja Solidiumille paras vaihtoehto

Kaivososakeyhtiö Talvivaara julkaisee kolmannen vuosineljänneksen tuloskatsauksensa kuluvan viikon torstaina 7. marraskuuta. Samassa yhteydessä kerrottaneen myös lisärahoituksen järjestämisestä yhtiölle. Kannattaako valtion todella lähteä mukaan pelastustalkoisiin veronmaksajien rahoilla?

Kaikki eivät halua ymmärtää liiketoiminnan lainalaisuuksia riittävällä tavalla. Osakesijoittaminen on yritystoimintaa, jossa menestyjä on se, joka tunnistaa riskin realisoitumisen hyvissä ajoin. Cut your losses and let the profits run, sanoo maailman menestynein sijoittaja Warren Buffett.

Valtion sijoitusyhtiö Solidium on kuitenkin kuin hallitukselle uskollinen don Quijote, surullisen hahmon ritari, joka oikeudenmukaisuuden nimissä taistelee tuulimyllyjä vastaan. Se luulee maalaistyttöjä prinsessoiksi, majataloja linnoiksi, Talvivaaraa kaivokseksi ja Outokumpua Tornion lahjaksi maailmalle.

Kuten esikuvansa, myös Solidium on taipuvainen idealismille ja haaveilulle, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen tragikoomisesti maailman kovuuden kanssa silmäkkäin. Taisteluissa yleensä viekkaan mutta pelkurimaisen aseenkantajan, Sancho Panzan osa jää ulkomaisille konsulteille ja pankkiiriliikkeille, jotka nekin pitävät päämiestään vähän tärähtäneenä, mutta auttavat koska uskovat rikastuvansa. Valitettavasti tavallinen kansa köyhtyy jälleen.

Riskit räpsähtävät veronmaksajien sormille seuraavasti:

1) Nikkelin kysyntä hiipuu ja perinteiset kaivuumenetelmät ovat sittenkin kilpailukykyisiä.
2) Bioliuotusprosessi ei toimikaan suuressa mittakaavassa. Jos sataa, niin kasat eivät toimi. Jos on pouta, niin ei voi juoksuttaa.
3) Ympäristöongelmat ja muut ikävät yllätykset jatkuvat.
4) Taseessa olevat liuotuskasat ovat arvottomia soraläjiä ja muu koneisto on ostettu puolen miljardin euron velalla niin että ranteita pakottaa.
5) Konservatiivinen sijoittaja uskoo ennemmin Joulupukkiin kuin Talvivaaran yritysjohdon lupauksiin.

Nykyhetkellä Talvivaaralla on valtion sijoitusyhtiön lisäksi noin 76 000 suomalaista piensijoittajaa. Heidän sijoituksilleen Talvivaara on tuottanut käytännön konkurssin laskettelemalla vuoden 2011 alun silloisen osakemäärän noin 7,50 euron osakekohtaiselta kurssihuipulta nykyiselle, alle 0,10 euron osakekohtaiselle hintatasolle. Heidän näkökulmastaan olisi mielestäni paitsi suotavaa myös toivottavaa, että tappiot katkaistaisiin tähän, yli 95 %:n hinnanlaskuun. Mieluummin häviäisin vain alkuperäisen sijoituksen kuin sekä alkuperäisen että ikuiset lisäsijoitukset osakeantien pohjattomaan kuiluun. Lähiaikoina tuleva anti olisi vuoden sisällä jo toinen, sillä noin 8 kuukautta sitten Kainuuseen lähetetyt 261 miljoonaa euroa ovat jo valtaosin löytäneet uuden omistajan.

Kauppalehti kertoi 30. lokakuuta, että valtion halukkuutta Talvivaaran pelastussuunnitelman tekoon selittää osaltaan, että jos Talvivaaran liiketoiminta ei jatku, siitä lankeaa suuret ympäristöjärjestelyvastuut. Valtio on sijoittanut yhtiöön Solidiumin kautta, Finnvera on lainannut yhtiölle noin 60 miljoonaa euroa ja Tekes on rahoittanut toimintaa vähintään parilla miljoonalla eurolla. Uskon, että ympäristöasiat voi hoitaa kunniakkaasti myös konkurssitilanteessa. Mielestäni kannattamatonta liiketoimintaa ei tule jatkaa edes siitä jalosta ajatuksesta, jonka mukaan tässä tuetaan syrjäseutujen työllisyyttä. Sellaisen mallin harjoittamista valtion sijoitusyhtiön toimesta kokeiltiin laajalti itänaapurissa, varsin vaatimattomin tuloksin. Vain sirppi ja vasara puuttuvat hyvän kehältä jos tälle tielle lähdetään. Lisäksi tähän jonoon on valitettavasti tulijoita, sillä esimerkiksi Outokummun syöksykierre on vielä oikaisematta.

Kuten totesin uutistoimisto Reutersille ja Bloombergille 10. lokakuuta, on tällä hetkellä todennäköisintä, että Talvivaara saa poliittisen paineen pakottamana lisärahoitusta valtion kirstusta välillisesti Solidiumin kautta. Se on konkurssin välttämiseksi ainoa vaihtoehto, koska kaikki aidosti tulostavoitteen omaavat ja taloudellista tuottoa tosissaan tavoittelevat sijoittajat – kotimaiset eläkeyhtiöt ja ulkomaiset sijoittajat mukaan lukien – ovat jo Talvivaaran omistajaluettelosta kaikonneet. Riskin ja tuoton välinen suhde on lisäsijoitusten näkökulmasta vailla järkeä.

Markkinat ovat jo sanansa sanoneet, joten kysymys on enää poliittinen. Onko edullisempaa antaa sormettoman miehen pelata pajatsoa Solidiumin kassalla kuin maksaa kainuulaisille työttömyyskorvauksia Kelasta? Kahdella Pekalla on nyt ratkaisun avaimet käsissään. Ensimmäinen heistä villitsi joukkoja visioillaan kuin paroni von Munchausen konsanaan, mutta innostuksissaan rakensi altaanpohjan elmukelmusta keskelle kivikkoa. Toinen puolestaan päättää lähipäivinä kivikasan kohtalosta yhteisillä varoillamme. Myös muutamalle muulle poliitikolle tulee peiliin katsomisen paikka, kun tupailloissa hehkutetun uuden kalevalaisen sammon todellisuus sittenkin muistuttaa taas kerran kuuluisaa Valcon kuvaputkitehdasta. Kun katsoo Talvivaaran antamien ennusteiden luotettavuutta ja negatiivisten tulosvaroitusten päättymätöntä sarjaa, olisi analyysissä annettava jotain painoarvoa myös yritysjohdon ja sen antamisen lupausten laadulle. Kenelle siis antaisimme varamme hoidettaviksi?

Solidium omistaa Talvivaarasta tänään noin 17 %. Sekin on liikaa, eikä Solidiumin oma sakka-allas kaipaa enää yhtään Talvivaaran osaketta lisää. Valtion sijoitusyhtiö on pian kuin Nooan arkki sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyytiin poimitaan poliittisen paineen alaisena kaikki pörssiyhtiöt, jotka eivät enää markkinaehtoista rahoitusta saa. Eli yhtiöt, jotka markkinatalous päästäisi hengiltä kannattamattomina. Kuten Talvivaaran. Arvon kasvattamiseen tähtäävän salkunhoidon näkökulmasta on huolestuttavaa, että parhaat omistuskohteet myydään rahapulassa pois ensin, TeliaSonera-myynti mukaan lukien. Oikea salkunhoitaja löytäisi nopeasti muita hommia, jos tällaisen sijoitusstrategian harjoittaminen olisi luonteeltaan pysyvää. Stand up -komiikkaa syntyy, kun Solidium joutuu loppuviikon ajan pokerinaamalla puolustamaan tekemiään päätöksiä, vaikka kyseessä on vain veronmaksajien kustantama suojakilpi ministerin kasvojen pelastamiseksi. Kuka oikeasti uskoo, että Solidium on liikkeellä itsenäisen ja taloudellisen analyysin eteenpäin potkimana?

Talvivaara listautui Helsingin pörssiin vuonna 2009. Siitä lähtien yhtiön kumulatiiviset liiketappiot ovat jo päättyneiden tilikausien osalta yhteensä noin 250 miljoonaa euroa. Tappioiden tahti on kiihtymässä: viime vuonna liiketappiota syntyi 103,9 miljoonaa euroa, tänä vuonna saatetaan ylittää sekin summa. Tammi-kesäkuussa 2013 yhtiön liiketappiot kasvoivat 51,5 miljoonaan euroon viime vuoden alkupuoliskon 32,4 miljoonan euron tappioista. Lisäksi taseessa on huikeilla arvostuskertoimilla kivikasoja, joita maallikon on vaikea erottaa niistä joita näkee tietyömailla puskettavan saven sekaan.

Tänä vuonna Talvivaara saattaa kadottaa omistajiensa varallisuutta jopa puoli miljoonaa euroa päivässä, sillä yhtiö synkensi näkymiään asteen verran lisää 10. lokakuuta antamallaan tuotantotiedotteella. Tappioiden suuruusluokkaa kuvastaa, että Talvivaaran jatkuvan liiketoiminnan nykykannattavuudella kaivostoiminta hävittää varallisuutta Uuden Lastensairaalan rakentamiskustannusten verran noin 15 kuukaudessa. Vertailukohta on syytä pitää mielessä tehdessä poliittista päätöstä riskin ottamisesta ja yhteisten varojemme sijoittamisesta.

Talvivaaralla on kuluvan viikon torstaina julkaistavan osavuosikatsauksen mukaan velkaa mitä todennäköisimmin jo yli puoli miljardia euroa. Jokainen voi mielessään laskeskella, millaisen määrän yhtiö joutuisi maksamaan jatkossa vuosittain pelkästään korkoja tälle lainasummalle. Osakkeenomistajan asema olisi konkurssissa armollinen, sillä konkurssi on oikeus, ei aina ehdoton velvollisuus tai edes pahin mahdollinen skenaario. Konkurssi on oikeus jättää velkojille tunkki varaosineen. Osakkeenomistajan oikeus rajata tappiot vain sijoitettuun pääomaan. Kun asiaa tarkastelee laskimella, kaatuu Talvivaara nykyiseen velkataakkaansa 99 kertaa sadassa skenaariossa.

Toivon, että Solidiumissa joku osaisi ajatella omilla aivoillaan lopullisen päätöksen hetkellä. Ainakaan kovin suoraviivaisesti en lukisi salkkuyhtiön johdon kiihkotonta tilanneanalyysiä Helsingin Sanomista (29.10.2013):

”Talvivaara on erittäin hyvä yritys vuoden päästä. Silloin vanhat synnit painavat vähemmän kuin tällä hetkellä ja myös [nikkelin] hinta auttaa meidän taloudelliseen tilanteeseen”, Perä sanoo.

Yhtiön suuromistaja ja toimitusjohtaja näyttää ennustavan makrotalouden tulevaa kehitystä melko optimistisella ja yksipuolisella nuotilla. Jos tästä surkuhupaisasta, kerta toisensa jälkeen pettäneestä uskon luomisesta tehtäisiin parodiaa, niin siinä varmaankin Jope Ruonansuun sivupersoona toteaisi, että ”silloin vanhat synnit painavat vähemmän [enemmän] kuin tällä hetkellä ja myös nikkelin hinta auttaa [hautaa] meidän taloudelliseen tilanteeseen”.

Nikkelin tonnihinta oli viime talvena noin 17 700 dollaria. Viime aikoina nikkelin hinta on pyörinyt selvästi alemmalla, noin 14 800 dollarin tasolla. Lukuihin viitaten Talvivaara joutui keräämään edellisen kerran 261 miljoonaa euroa lisärahoitusta viime talvena, kun nikkelin hinta oli noin 20 % korkeammalla kuin tänään.

Vuoden 2011 alkupuolella nikkelin tonnihinta oli jopa 28 000 dollaria. Taso on miltei 100 % nykyhintaa korkeammalla, mutta Talvivaara teki tuollakin tilikaudella miljoonia euroja liiketappiota. Kuinka paljon nikkelin hinnan pitäisikään nousta nykytasolta, että Talvivaara saavuttaisi edes nollatuloksen? Mielestäni olemme toivottoman kaukana ”erittäin hyvästä yrityksestä”. Miten tällaista saa edes sanoa? Onko Solidiumissakaan laskettu palaverien välissä, millä liuoksen väkevyydellä ja markkinahinnalla yhtälö voisi edes teoriassa toimia? Vai pitääkö kaivannosta löytyä kultaa uraanin rinnalle?

Valistunut lukija ymmärtää, että Talvivaaraa vaivaa sekä suhdanneongelma että yhtiökohtainen ongelma. Nikkelin hinta liittyy suhdanteeseen, mutta edes sen piristyminen ei auttaisi Talvivaaraa, joka kärsii oman prosessinsa mahdottomuudesta. Vaikka nikkelin hinta olisi millä tahansa tasolla nykyhintaan nähden, on Talvivaaralla omat ongelmansa edelleen ratkaisematta. Nämä ongelmat eivät liity lisäpääomaan, vaan tuotantoprosessiin, joka ei ole kertaakaan toiminut kuten olisi pitänyt. Vinkki Solidiumille: nikkelin seuraava hinnannousu kyllä auttaa, mutta ei Talvivaaraa. Markkinataloudessa raaka-aineen maailmanmarkkinahinta nousee vasta, kun epäterve kapasiteetti poistuu markkinoilta.

Jälkiviisauden välttämiseksi tiivistän optimaalisen toimintasuunnitelman seuraavasti: lasketaan Talvivaara konkurssiin sekä jätetään velkojille kaivos ja kaivinkoneet myytäviksi. Tämän jälkeen markkinaehtoinen rahoitus ottaa kaivoksella uuden riskin puhtaalta pöydältä. Tämä siis siinä tapauksessa, että joku vielä uskoo Joulupukkiin. Ylivelkaantuneen, raskaasti tappiollisen ja tikittävän ympäristöriskin rahoittaminen ei ole valtion tehtävä veronmaksajien rahoilla. Varsinkaan hyvää rahaa ei ole syytä heittää huonon rahan perään, edes valtion sijoitustoiminnassa. Ruotsissakaan ei pelastettu autoteollisuutta valtion varoin, vaan siellä ymmärrettiin että markkinatalouden on annettava toimia. Kerrankin virkamiehen olisi syytä ottaa oppia isolta veljeltä.

Kirjoittajan toisen sijoituskirjan Hajauta tai hajoa (311 s.) myynti on alkanut!

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kuvamateriaalin lähde Mikko Maliniemi / Aviation Studio / Suomen Luonto. Kuvat on otettu kesäkuussa 2013.

 

 

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

42
Jätä kommentti

avatar
uusin vanhin tykätyin
Nimetön
Nimetön
Hienoa verbaliikkaa, taas kerran! Ja naulan kantaan! Naurattaa vieläkin tuo ”epäterve kapasiteetti” -kohta. Voisihan valtio vedota EU tuomioistuimessa toteamalla että mikä kapasiteetti? Eihän siitä kuraläjästä mitään irti lähtenyt, vaikka miljardilla yritimme.
Nimetön
Nimetön
Check that off the list of things I was cosfenud about.
Nimetön
Nimetön
Olipa kyllä piristävää huomata, että joku näkee Talvivaaran todellisen tilanteen noin terävästi ja osaa sen vielä noin nasevasti ja huumorilla höystettynä ilmaista! Tuossa kiteytyy kaikki, mitä Talvivaarasta itsekin ajattelen. Kiitokset kirjoittajalle! Harmi vain, että poliitikot varmaankin tekevät tällä viikolla mokan, joka muistetaan vielä pitkään. Pahoin pelkään, että Von Munchausen on jälleen hoitanut hommansa hyvin… Liian hyvin.
Nimetön
Nimetön
Asenteellinen kirjoitus, täynnä asiavirheitä, mutta vapaassa maassa jokaisella oikeus arvailla. Tosin kuka tahansa ei nolaa itseään julkisesti, ainoastaan ne, joilla harkintakyky hukassa.
Nimetön
Nimetön
Haluaisin ihan mielenkiinnosta kuulla, että mitä ovat nämä ”sijoittajan” mainitsemat asiavirheet. Vai tykkäätkö muuten vaan mussuttaa ja valittaa ilman yhtään konkreettista perustelua? Vai onkohan niitä edes ollenkaan?
Nimetön
Nimetön
ööh: ”Vuoden 2011 alkupuolella nikkelin tonnihinta oli jopa 28 000 dollaria. Taso on miltei 100 % nykyhintaa korkeammalla, mutta Talvivaara teki tuollakin tilikaudella miljoonia euroja liiketappiota. Kuinka paljon nikkelin hinnan pitäisikään nousta nykytasolta, että Talvivaara saavuttaisi edes nollatuloksen?” –> Et sitten jaksanut ajatella yhtään tuotantovolyymejä – vai odotatko niiden pysyvän tällä tasolla ikuisesti? Prosessiteollisuudessa nyt kuuluu harjoitella ensin muutama vuosi ja tehdä kaikki tehtävissä olevat virheet ennenkuin hommat kääntyy paremmaksi – katso ihan mitä tahansa vastaa kemian yritystä.
Nimetön
Nimetön
Talvivaara on nyt jo kahden vuoden ajan tiedottanut jatkuvasti, että jo puolen vuoden päästä tuotantomäärät ovat nousseet huimasti. Yhtiön tulevaisuuden usko on ollut täysin sokea ja kritiikitön. Lopputuloksen tiedämmekin; tiedotteissa maalatut tuotantomäärät eivät ole toteutuneet. Kun tarkastellaan yhtiön tiedotuksen track recordia, ainoa järkevä oletus on se, että tuotantovolyymit eivät nouse jatkossakaan. Jos se huima nousu on kuitenkin tulossa, sehän on pelkästään positiivinen yllätys ja ei muuta kuin rahat kiinni. Joku kommentoi yllä, että Pekka Perällä on täysi oikeus ”puolustaa” yhtiötään. Niin on, mutta ei maalailemalla täysin epärealistisia tulevaisuudenkuvia. Sijoittajille on annettava oikeaa tietoa.
Nimetön
Nimetön
Asia on juuri noin. Konkurssi on paras vaihtoehto, koska se on ainut joka katkaisee tappiot. Se on myös todennäköinen. Valtio ei onneksi lähde rahoittamaan tätä pysyvästi kannattamatonta puljua.
Nimetön
Nimetön
Hyvä ja analyyttinen kirjoitus. Kyllähän Talvivaara on tämänpäivän Valco ja kohtalokin on sama!
Nimetön
Nimetön
Yrityksen pelastaminen ei ole poliitikkojen asia! Konkurssin kautta on mentävä. Pekka Perä on vaihdettava, sen uskottavuus on mennyt ja Perä on liian syvällä tässä, että uskaltaisi kertoa totuuden. Joku tilalle korjaamaan Perän likapyykki.
Nimetön
Nimetön
Hyvä analyyttinen kirjoitus. Pelkkien tyhjien unelmien varaan rakennettu leikkikaivos. 0.2 prosenttisen raakkukiven varassa ei kaivos voisi toimia kannattavasti missään maailmassa. Tärkein puuttuu eli se nikkeli. Kaikki realismi puuttuu tästä touhusta.
Nimetön
Nimetön
Jos näin niin minkä takia esim K. Berner osti juuri lähes kaksi miljoonaa Talvivaaran osaketta ? Haluaa ehdoin tahdoin hävitä rahansa ?
Nimetön
Nimetön

Asiallisten sijoituskirjojen kirjoittajalta asenteellinen ja kapeakatseinen kirjoitus. Analyysi on analyysiä vain jos ensin tarkastellaan Talvivaaran tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä erikseen ja sitten yhdistetään ne synteesiksi näkemuksellisesti ja ilman paatosta. Kirjoituksessa ei myöskään haluta ymmärtää valtion roolia oikein – valtio ei ole minkä tahansa sijoitussalkun omistaja, vaan sillä on ihan omat valtion näkökulmasta järkevät intressinsä kuten suomalaisomisteisen kaivosteollisuuden säilyttäminen tai kehittäminen Suomessa. Oksaharju ei käsittele ylipäätään Talvivaaran konkurssin seurauksia tai vaihtoehtoja asiallisesti. Verbaalinen kikkailu on se, jolla yleensä briljeeraavat ne, joilla ei ole oikeasti substanssiosaamista. Sen vuoksi Oksaharjun ”analyysin” lukeminen on kiusallista – hänellä kun on substanssiosaamista. Laitan tämän asian asian nuoruuden… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
”Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa.” Niinpä. Nordnet on ollut viime päivinä ahkerasti tekemässä kauppaa Talvivaaran osakkeilla, myyjänä ja ostajana. Tänä päivänä: http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/osake/kaupat_kaikki.jsp?klid=1964&currency=
Nimetön
Nimetön
Tollo
Nimetön
Nimetön
erittäin osuva kirjoitus tästä tuhoon tuomitusta ”kaivoksesta”,

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.