Tarina vihamielisestä yritysvaltauksesta

Emme ole Suomessa tottuneet vihamielisiin yritysvaltauksiin (hostile takeovers). Sellaisia tekevät lähinnä pahamaineiset aktivistisijoittajat, joista tunnetuimpia lienee amerikkalainen Carl Icahn. Yrityskauppojen yhtenä keskeisenä menestystekijänä on molempien osapuolten yhteisymmärrys. Maineestaan tarkalle pörssiyhtiölle vihamielinen yritysvaltaus ei tulisi koskaan kuulua keinovalikoimaan. Tästä huolimatta Elisa on lähtenyt jyräämään pohjalaista Anviaa ja sen osakkeenomistajia varsin kyseenalaisin keinoin. Vahvemman oikeudella Elisa saattaa onnistua pyrkimyksissään, mutta lopputulos lienee Pyrrhoksen voitto. Menestyvän alueellisen yhtiön lahtaaminen ja ylimielinen suhtautuminen yhtiön omistajien enemmistöön tuskin edistää Elisan liiketoimintaa pohjalaisten keskuudessa.

Anvia (entinen Vaasan Läänin Puhelin) on poikkeuksellisen vakavarainen ja kohtuullista tulosta tekevä viestintäteknologiayritys. Yhtiö on myös Suomen neljänneksi suurin tietoliikenneoperaattori. Sen palvelutarjonta on monipuolista ja monessa suhteessa edistyksellistä. Yhtiö työllistää lähes 800 henkilöä pääasiassa Vaasassa, Seinäjoella ja Kokkolassa. Sijoittajia ajatellen yhtiön menestys on heijastunut vuolaana osinkovirtana, joten Anvia olisi pörssikelpoisempi kuin useimmat listautujat. Tähän vaikuttaa myös poikkeuksellisen laaja omistajapohja, sillä osakkeenomistajia on noin 40.000.

Elisa on jo pitkään pyrkinyt lisäämään omistustaan Anviassa. Varsinainen vyörytys alkoi elokuussa 2014, kun Anvian suurin omistaja Ilkka-Yhtymä ja viisi muuta pohjalaista suuromistajaa myivät osakkeensa Elisalle 2.000 euron kappalehintaan. Myyjien toiminta herätti kovasti ihmetystä ja jopa suuttumusta, sillä heidän uskottiin olevan vankasti Anvian itsenäisyyden kannalla. Lisäksi Ilkka-Yhtymän toimitusjohtaja istui Anvian hallituksessa. Luonnollisesti myyjät olivat perillä siitä, minkälaisen kehityskulun he panivat liikkeelle. Näiden suurkauppojen seurauksena Elisan omistusosuus Anviasta nousi 16 prosenttiin (katso myös kommenttimme “Erikoinen osakejärjestely”, 3.9.2014).

Suurkauppojen yhteydessä Elisa järjesti ensimmäisen julkisen ostotarjouksensa samaan hintaan. Siitä ei kuitenkaan annettu asiaan kuuluvaa pörssitiedotetta, vaan ainoastaan “alueellinen lehdistötiedote”, joka tuskin tavoitti kaikkia osakemarkkinoilla toimivia. Aluksi kyseessä ei ollut edes julkinen ostotarjous, vaan “rajattu myyntimahdollisuus”. Ehkä tarkoitus oli toimia sammutetuin lyhdyin, mikä olisi täysin sopimatonta pörssiyhtiölle. Sittemmin Elisa on haalinut avoimesti yleisöltä Anvian osakkeita samaan 2.000 euron hintaan. Tälläkin hetkellä julkinen ostotarjous on meneillään. Elisan omistusosuus on noussut jo lähes 30 prosenttiin. Anvian johto pitää tarjoushintaa liian alhaisena. Investointipankki NAG (entinen Nordic Adviser Group) on arvioinut osakkeiden käyväksi hinnaksi 2.400 euroa.

Anvian johto on alusta lähtien suhtautunut epäluuloisesti osakevyörytykseen, mikä ei kuitenkaan näytä hidastaneen Elisaa. Yhtiö on vuosien saatossa sulauttanut itseensä lukuisia paikallisia puhelinyhtiöitä, mikä lienee lopullisena tavoitteena myös Anvian tapauksessa. Elisaa kiinnostanevat lähinnä Anvian runsaat likvidit varat sekä mahdollisuus kasvattaa markkinaosuuttaan Anvian toimialueella Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Finnet-liittoon kuuluvana Anvia tekee mobiiliyhteistyötä DNA:n kanssa. Mahdollisen toteutuvan yritysvaltauksen seurauksena on todennäköistä, että Anvia paloitellaan, palvelutarjontaa supistetaan  ja satoja työpaikkoja menetetään. Tästä syystä Anvian henkilöstö suhtautuu hyvin kielteisesti Elisan valtausyritykseen ja on muun muassa pyrkinyt keräämään yhtiön lukuisilta pienomistajilta valtakirjoja Anvian yhtiökokoukseen.

Elisan valtausyritys on saanut yhä arveluttavampia piirteitä. Maaliskuussa Elisa vaati jo Anvian hallituksen puheenjohtajan eroa. Moinen sekaantuminen toisen yhtiön asioihin on ennenkuulumatonta Suomessa. Syynä epäluottamukseen on kaiketi se, että puheenjohtaja ajoi tehtävänsä mukaisesti Anvian etua. Hänen ei tarvitse eikä edes saa toimia vain yhden osakkeenomistajan tavoitteiden puolesta, vaikka kyseessä olisikin suurin osakkeenomistaja.

Myös Elisan ensisijainen tehtävä on tuottaa voittoa kaikkien osakkeenomistajiensa hyväksi, missä tähän asti on onnistuttu kiitettävästi. Elisan johdon tulee toimia yksinomaan tämän tavoitteen puolesta eikä sen tarvitse ajatella maan kokonaisetua tai edes pohjalaisten hyvinvointia. Silti sopii miettiä, millä tavalla pohjalaisten julkinen nöyryyttäminen edistää Elisan liiketoimintaa.

Valtakunnalliseksi uutiseksi valtausyritys tuli Anvian keskiviikkona 20.5.2015 pidetyn varsinaisen yhtiökokouksen johdosta. Molemmat osapuolet olivat olleet aktiivisia toukokuussa ennen yhtiökokousta. Elisa oli ostanut valtion omistamat Anvian osakkeet. Osake-erä oli merkittävän kokoinen, sillä Suomen valtio oli Anvian kolmanneksi suurin omistaja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan valtio oli saanut viisi tarjousta osakkeistaan. Tiettävästi Elisan tarjous ei ollut edes paras. Osakkeet myytiin kuitenkin Elisalle sillä perusteella, että Solidium on Elisan suuromistaja. Luonnollisesti järkevintä sekä valtion että meidän veronmaksajien kannalta olisi ollut myydä eniten tarjoavalle.

Anvian itsenäisyyden puolustajat olivat siinä uskossa, että heillä olisi ääntenenemmistö yhtiökokouksessa. Tämä oli varmistettu hieman aikaisemmin tehdyllä yrityskaupalla, jolla Anvia liittyi osakkaaksi eräiden Finnet-liiton jäsenyritysten yhteisesti omistamaan sijoitusyhtiö S4F Holding Oy:hyn. Tämän yhtiön strategiana on tehdä sijoituksia paikallisiin teleoperaattoreihin ja sen suurin osakkeenomistaja on maan lounaisosissa toimiva tietoliikenneyhtiö Lounea Oy. Kauppa toteutettiin osakevaihtona: Anvia suoritti kauppahinnan S4F:n osakkeista siten, että luopui enemmistöosuudestaan Anvian osakkeita omistamista kolmesta tytäryhtiöstään. Näin ollen S4F:n omistusosuus Anviasta lisääntyi 4,8 prosentista 12,1 prosenttiin.

Anvian keskiviikkoisen yhtiökokouksen ilmapiiri sähköistyi heti, sillä vain kaksi tuntia ennen kokouksen alkua Elisa ilmoitti Anvian johdolle, että se oli hakenut Varsinais-Suomen käräjäoikeudelta ns. väliaikaisen turvaamistoimen S4F:lle siirtyneille osakkeille. Näin ollen Anvian itsenäisyyden puolesta olleet 6.570 äänet jouduttiin hylkäämään yhtiökokouksessa. Tällä varsin rumalla juridisella tempulla vain vajaat 30 prosenttia Anviasta omistama Elisa sai yksinkertaisen ääntenenemmistön yhtiökokouksessa ja pystyi yksipuolisesti sanelemaan kokouksen päätökset.

Käräjäoikeuden päätös on ihmeellinen. Se saatiin pikavauhtia, mikä ei liene tunnusomaista oikeuslaitoksellemme, ja ajoitus oli kuin piste iin päällä Elisan kannalta, sillä yllätysvaikutus oli tyrmäävä. Tosiasiallisesti joskaan ei muodollisesti käräjäoikeus otti itselleen oikeuden päättää kokouksen kulusta Elisan hyväksi, sillä oikeuden hylkäämät äänet toimivat vaa’ankielenä. Juridisissa asioissa allekirjoittanut on maallikko, mutta olen aina luottanut siihen, ettei oikeusvaltiossa voi tehdä päätöstä toista osapuolta kuulematta. Tässä tapauksessa Anvian näkemyksistä ei piitattu.

Muutenkin Elisan toiminta yhtiökokouksessa oli ala-arvoista ja hyvämaineiselle pörssiyhtiölle ennenkuulumatonta. Runsaan kokousyleisön aikaa tuhlattiin naurettavuuksiin kuten inttämiseen Anvian henkilöstöyhdistyksen viime syksyllä toteuttaman valtakirjakeräyksen aiheuttamista postituskuluista, jotka Anvian tilintarkastajan mukaan oli peritty takaisin henkilökuntayhdistykseltä. Tilintarkastaja totesi myös, ettei yhtiö ollut osallistunut kampanjaan, vaikka henkilöstöyhdistys oli käyttänyt Anvian vastauskuoria. Rehellisyydestään tilintarkastaja maksoi kovan hinnan, sillä Elisa halusi itselleen mieluisamman henkilön tilintarkastajaksi.

Henkilökuntayhdistyksen valtakirjakeräyksen vuoksi Elisa siirrätti tilinpäätösasiat voitonjakoineen jatkokokoukseen, joka pidettäneen elokuussa. Ennenkuulumatonta oli myös Elisan äänillä saatu päätös vastuuvapauden epäämisestä Anvian hallitukselta ja toimitusjohtajalta sekä erityistilintarkastuksesta, perusteena edellä mainitut postituskulut ja kirjekuoret! Tällainen pikkumainen kiusanteko ei ole kunniaksi arvonsa tietävälle pörssiyhtiölle.

Anvian hallintoneuvosto koostuu 30 jäsenestä ja valitaan kolmivuotiskaudeksi. Vapaita paikkoja oli nyt kuitenkin poikkeuksellisesti 14. Kummallakin osapuolella oli nimilistansa, joista Elisan lista voitti äänillä 26.808 – 24.943. Luvut osoittavat kuinka ratkaiseva vastapuolen 6.570 äänen hylkääminen oli Elisalle. Todettakoon, että Anvialla on kaikkiaan 92.525 osaketta, joten “nukkuvien puolue” on valitettavasti kaikkein suurin.

Elisa oli löytänyt nimilistaansa vain yhden ehdokkaan Anvian päätoimialueelta eli Vaasan ja Seinäjoen seudulta. Neljä Elisalle mieluisista hallintoneuvoksista asuu Etelä-Suomessa ja yksi niinkin kaukana kuin Liperissä lähellä Joensuuta. Hallintoneuvoston uusista jäsenistä neljä ovat Elisan työntekijöitä. Heiltä tuskin voi odottaa tehtävän edellyttämää itsenäistä päätöksentekokykyä, joten tyylikästä olisi ollut kieltäytyä kunniasta.

Anvian hallintoneuvostolla on valtaa, sillä se valitsee yhtiön hallituksen. Yhtiökokouksen jälkeen 14 jäsentä kuuntelee ilmeisesti herkällä korvalla Elisaa. Täytyy toivoa, että loput 16 jäsentä, niukka enemmistö, ovat vielä valmiit ajattelemaan ensisijaisesti Anvian etua. Siihenhän hallintoneuvoston jäsenyys velvoittaa.

Historialla on kummallinen taipumus toistua. Vaikka vihamieliset yritysvaltaukset ovat äärettömän harvinaisia Suomessa, Elisalla on meneillään jo toinen kerta. Tammikuussa 2008 yritysvaltaaja halusi vaihtaa koko hallituksen sekä paloitella ja myydä uhrinsa. Tuolloin yritysvaltaus epäonnistui, sillä kaappaaja sai vastaansa lähes hurmoshenkisen kansanliikkeen. Erona nykypäivään Elisa ei vuonna 2008 ollut suinkaan valtaajana vaan uhrina. Allekirjoittanutkin liittyi epäröimättä Elisan puolustajiin. Valtausta yritti maineeltaan epämääräinen liikemies, islantilainen Thor Björgólfsson, joka oli luonut mittavan omaisuutensa Venäjällä.

Allekirjoittanut osti vuonna 1971 Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen, joka myöhemmin muuttui Elisan osakkeiksi. Vuosien saatossa osakemäärä on kasvanut, eikä koskaan aikaisemmin ole tarvinnut hävetä, että on Elisan osakkeenomistaja. Nyt hävettää.

Omistamme osakkeita Elisassa ja Ilkka-Yhtymässä. Emme omista Anvian osakkeita.

Kim Lindström