Hallituksen budjettineuvottelut on saatu päätökseen, ja samalla ratkesi paljon odotetun osakesäästötilin kohtalo. Osakesäästötili otetaan käyttöön vuoden 2020 alussa, ja OSKL:n iloksi tiliin sisällytetään myös osingot.
Osakesäästäjien puheenjohtaja Timo Rothovius kommentoi Kauppalehdelle seuraavasti: ”Lyhyellä tähtäimellä osinkojen veroissa vähän häviää, koska niissä on 15 prosentin huojennus. Jos osingot jäävät tilille pidemmäksi aikaa, sijoittaja kuitenkin hyötyy”.
Askel oikeaan suuntaan, mutta varjopuolena 50 000 euron katto
Varjopuolena on kuitenkin tilille tuleva 50 000 euron katto. Päättäjien mukaan budjettineuvotteluissa on otettu erityisesti huomioon pienituloiset ja keskituloiset muun muassa perusvähennyksiä ja eläketulovähennyksiä korottamalla. Lisäksi painotettiin, että osakesäästötilin on tarkoitus palvella nimenomaan piensijoittajaa ja kannustaa tavallista palkansaajaa aloittamaan sijoittaminen.
Noin 80 prosentilla yksityisistä sijoittajista on alle 20 000 euron suuruinen osakesalkku, joten yläraja ei juuri kosketa rivisijoittajaa. Ylärajan olemassaolo ei kuitenkaan palvele ketään. Sen asettaminen kertoo lähinnä sen, että osakesäästötiliä pidetään edelleen jonkinlaisena myönnytyksenä valtiolta. Ylärajan yhteydessä puhutaan muun muassa yhteiskunnallisten menetysten minimoimisesta. Samalla kuitenkin muistutetaan, ettei osakesäästötili missään nimessä mahdollista verojen välttelyä – kysymyksessä on vain veronmaksun siirtäminen.
Kenen taskusta tai mielenrauhasta siis olisi pois, jos salkkua saisi kerryttää ilman kattoa?
Jos ylärajaa ei olisi, sekä valtio että kansalaiset saisivat viime kädessä enemmän tuloja. Sijoittajien omaisuuden karttuessa korkoa korolle -ilmiön ansiosta valtio saisi kirstuunsa entistä enemmän kahisevaa, kun säästäjä ennen pitkää nostaisi varojaan. 50 000 euroa ei riitä esimerkiksi yksilön eläketurvaksi. Emme voi tietää, millainen eläkejärjestelmä Suomessa on kymmenien vuosien kuluttua, ja kansalaisten kannustaminen itse kerättyyn vaurauteen ei olisi lainkaan pahaksi.
Jos ylärajaa ei olisi, sekä valtio että kansalaiset saisivat viime kädessä enemmän tuloja.
Yhtenä riskinä piensäästäjän kannalta voidaan nostaa esiin osakesäästötilin hinnoittelu. Pankit ovat nyt innokkaasti informoineet uuden tuotteen tulosta markkinoille. Kun mukana vielä myydään veroetua, on riskinä sisällyttää osa piensäästäjän saamasta veroedusta osakesäästötilin kustannuksiin.
Osakesäästäjien kantana on, ettei osakesäästötili saa kustannuksiltaan poiketa tavallisesta arvo-osuustilistä. Pankit saavat kuitenkin tuottoa osakesäästötilin sisällä tehdyistä kaupoista ja kaupankäynnin erilainen verokohtelu todennäköisesti kannustaa perinteistä arvo-osuustiliä vilkkaampaan kaupankäyntiin.
Osakesäästötilin mahdollistaminen on kuitenkin ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, ja järjestelmä tulee varmasti kehittymään ajan saatossa.
“Noin 80 prosentilla yksityisistä sijoittajista on alle 20 000 euron suuruinen osakesalkku, joten yläraja ei juuri kosketa rivisijoittajaa.”
Saisiko tämän tilaston puhdistettuna niistä “sijoittajista” joilla on muutama kännykkäoperaattorin, vakuutusyhtiön ja/tai oman työnantajan osake, eikä yhtään näistä osakkeista ole ostettu pörssistä?
50000 euron ylärajaa osakesäästötilille ajoi Finanssialan keskusliitto.
https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2da26afe-fcb5-4132-a1f3-e29e7c9b7fba/7e9d2a92-f7d3-4b40-898a-ea026882f086/LAUSUNTO_20180615081000.PDF
Kukapa enää ostaisi pankkien sijoitusvakuutuksia ynnä muita heille hyvin tuottoisia tuotteita, jos tavan kansalainen voi toteuttaa vastaavan itse?