Nordnet Blogi

Uskallanko sijoittaa rahastoihin?

Rahastoja on joskus kutsuttu rahastoyhtiöiden ”lypsylehmiksi”, joten monet edistyneemmät sijoittajat suhtautuvat ehkä syystäkin varsin epäilevästi perinteisiin sijoitusrahastoihin. Rahastosäästäminen ja -sijoittaminen on usein mielletty monien ihmisten mielissä helpoksi, turvalliseksi ja vaivattomaksi vaihtoehdoksi. Rahastoja markkinoidaan usein juuri näillä perusargumenteilla, mutta järkeville vastalauseille on selvästi tilausta. Miten ensimmäistä rahastoaan harkitsevan sijoittajan pitäisi suhtautua tähän?

Tällaiset väitteet ovat aivan ilmeisesti suurta liioittelua ja asioiden yksinkertaistamista: tälläkin hetkellä Suomen markkinoilla on tarjolla lukemattomia erilaisia sijoitusrahastoja ja niistä omiin säästämistavoitteisiin sopivien rahastojen löytäminen on useimmiten jotain aivan muuta kuin helppoa, vaivatonta ja tuottavaa. Viimeistään merkintäsitoumuksen antamisen jälkeen takaraivossa saattaa jyskyttää epävarmuus, koska ”enhän minä nyt  ihan tätä lopulta halunnut.” Tietoa rahastoista on nykyisin tarjolla runsaasti, mutta perusteellinen tutustuminen eli oikea ”rahasto-oppi” on ehdottoman suositeltavaa ennen ensimmäisenkään rahastosijoituksen tekemistä.

Usein kuulee myös kuin aktiivisten sijoitusrahastojen puolustukseksi sanottavan, että rahastosijoittaminen on yhtä helppoa kuin tavallisen pankkitalletuksen tekeminen, mutta vaikka rahastomerkinnän tekeminen voikin olla nykyään teknisesti varsin helppoa, niin itselleen sopivimman rahaston löytäminen vaatii sekä aikaa että vaivaa. Hetken mielijohteesta tehty rahasto-ostos voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä vuosia sijoituspäätöksen jälkeen. Mikä avuksi?

Rahastosijoittajalle on Suomessakin tarjolla tuhansia eri vaihtoehtoja, joista löytyy niin perinteisiä ja vähäriskisiä lyhyen koron rahastoja kuin myös korkeariskisiä erikoissijoitusrahastoja. Lisäksi perinteisten sijoitusrahastojen rinnalle on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kansainvälisesti merkittävä ja suuria pääomia liikutteleva ETF-rahastojen maailma. Kilpailu rahastomaailman sisällä on todella kovaa, joka näkyy käytännössä uusien rahastojen perustamisena, vanhojen lakkauttamisena, rahastojen yhdistelyissä ja rahastoyhtiöiden muutoksissa. Rahastosijoittaminen kilpailee myös voimakkaasti muiden sijoitusmuotojen kanssa, joten rahastoliiketoiminta elää jatkuvien muutosten keskellä, jotka sekä parantavat sijoitusrahastojen toimintaa että säästäjien odotettavissa olevia tuottoja. Nykyaikaina tavallisenkin suomalaissijoittajalle on tarjolla valtaisa määrä erilaisia sijoitusvaihtoehtoja, joten sijoitusvaihtoehtojen vertailun ja omien säästämistavoitteiden määrittely on entistä tärkeämpää.

Perinteiset sijoitusrahastot ovat varmasti jokaiselle suomalaissijoittajalle tuttu vaihtoehto, koska niitä aina tunnutaan tarjoavan joko pankkineuvottelujen kylkiäisenä tai jonkin tarjouskampanjan ehtona. Jotkut suomalaispankit ovat onneksi tuottaneet asiakkailleen rahastosijoituspäätöksiä helpottavia erilaisia työkaluja ja oppaita, joiden lisäksi Pörssisäätiö on julkaissut tänäkin vuonna Sijoitusrahasto-opas-läpyskän ja kirjakaupoista löytyy sekä perinteisen rahastosijoittamisen puolustajien kuin myös vastustajien kirjoittamia kirjoja (ja akateemiset lehdet ovat täynnä tutkimuksia). Rahastosijoittaminen tuntuu useimmista sijoittajista varmasti parhaalta vaihtoehdolta silloin, kun itsellä ei joko ole aikaa tai kiinnostusta seurata rahoitusmarkkinoita riittävän aktiivisesti, mutta samalla rahastosijoittaminen saattaa myös passivoida sekä vääristää sijoituskohteen valintaan käytettyjä kriteerejä.

Valitettavasti suomalaisten rahoitustuntemus on kuitenkin nykyisinkin varsin heikkoa, vaikka myös jokaisen esimerkiksi rahastoihin sijoittaneen pitäisi ymmärtää ainakin sijoitusrahastotoiminnan, sijoituskohteen valitsemisen ja rahastosijoitusten verotuksen perusteet (Puttonen & Repo 2011, 5-6). Rahastosijoittamisesta on tarjolla suomeksi jotiakin varsin hyvä perusteoksia, joista osan voi löytää myös omasta kirjastostaan.

Vesa Puttonen & Eljas Repo (2011). ”Miten sijoitan rahastoihin?”. Helsinki: WSOYpro

”Rahastoyhtiöt eivät ole hyväntekijöiä vaan rahantekijöitä sekä itselleen että asiakkailleen.” – Vesa Puttonen & Eljas Repo

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttosen ja Arvopaperi-lehden päätoimittaja Eljas Revon yhdessä kirjoittama sepposaariomaisesti otsikoitu Miten sijoitan rahastoihin? -kirja on ehtinyt jo viidenteen painokseensa, joten rahastosijoittaminen näyttää yhä edelleen kiinnostavan suomalaisia. Puttonen ja Repo pyrkivät omien sanojensa mukaan tyydyttämään niin aloittelevan kuin kokeneemmankin rahastosijoittajan tiedonjanon vastaamalla sekä sijoitusrahastoja koskeviin peruskysymyksiin että hieman erikoisempiin rahastosijoittamisen haasteisiin. Rahastosijoittajan on erittäin tärkeää ymmärtää yksinkertaiset asiat ennen monimutkaisia eli rakentaa osaamisensa ja tutustua peruskäsitteisiin ennen sijoitusrahaston valintaa.

Sijoitusrahaston valintaprosessiin sisältyy sekä oma henkilökohtainen taso (säästämisen tavoite, ikä, sijoitustyyppi, tuotto-odotus, riskinottohalukkuus, sijoitusaika, ”yleinen fiilis” jne.) että rahastotaso (rahaston tyyppi, riskijakauma rahastossa, kulut, tunnusluvut, rahastonhoitaja, all-in vs. cash is king -politiikka), mutta rahastosijoittamisesta ei kannata tehdä itselleen salatiedettä. Puttonen ja Repo esittelevät varsin kattavasti sijoitusrahastojen toimintaa, mutta Pörssisäätiön Sijoitusrahasto-oppaasta asiat löytyvät mielestäni huomattavasti tiiviimmin ja helpommin omaksuttavassa muodossa. Rahastosijoittamisen etuja ja kustannuksia/ongelmia esitellään mielestäni myös riittävän monipuolisesti, vaikka sijoitusrahastoille ominaisia riskejä olisi voinut esitellä laajemmin kuin vain mainitsemalla yhdistelmärahastojen varojen hajautuksen ongelmat.

Mistä sijoittajan kannattaa aloittaa tutustuminen sijoitusvaihtoehtoihin? Puttonen ja Repo esittävät yksinkertaisen nelivaiheisen sijoituskohteen valintaa helpottavan kysymysmallin (s. 18-29), joka muistuttaa perinteistä kuluttajan ostopäätösprosessia ja kulkee hieman kehämäisesti seuraavasti:

(1) Paljonko olet valmis sijoittamaan (tai häviämään?);

(2) Kuinka pitkäksi aikaa olet valmis sijoittamaan?;

(3) Paljonko olet valmis ottamaan riskiä ja paljonko janoat tuottoa?;

(4) Jaksanko seurata markkinoita ja sijoitukseni tuottoa?

[(>) Sijoituskohteen valinta (ja myöhemmin tarpeen tyydytys)]

Itselleen sopivimman rahaston valintaan keskitytään usean sivun verran, mutta oikeastaan tarkemmin vasta kirjan loppupuolella ja kaikesta huolimatta varsin yleisellä tasolla (lähinnä rahastotypologian kautta). Ainakin joidenkin asioiden ymmärtämiseksi ja hahmottamiseksi on syytä lukea ensin ainakin kursorisesti esimerkiksi Samuli Knüpferin ja Vesa Puttosen yhdessä kirjoittama Moderni rahoitus (tai tutustua asioihin itsenäisesti esimerkiksi kärpäsenä katossa Yalen yliopiston Robert J. Shillerin luennoilla). Jos lukija tuntee jo entuudestaan rahoitusmarkkinoiden toiminnan perusteet tai ei ole kiinnostunut tietyistä kirjassa käsitellyistä teemoista, niin kirjasta kannattaa jättää turhiksi koetut (esim. rahastomarkkinoiden kehitys) osiot lukematta.  Kirjan luvut muodostavat kaiken kaikkiaan varsin itsenäiset kokonaisuutensa. Kirjan sisällysluettelosta voi ”napata” itselleen sopivimmat luvut ja ainakaan minusta valitut otsikot eivät olleet pettymys, joten useimmiten pääsin nauttimaan juuri siitä, mistä olin itse eniten kiinnostunut – lähdeluettalosta voi myös etsiä vielä itselleen sopivaa täyteluettavaa esimerkiksi tutkimuksista tai mielenkiintoisista kirjoista.

Valitettavasti kaikilla ihmissijoittajilla on taipumus valaa sijoituksiinsa kohtuuttomia odotuksia ja vääriä uskomuksia. Putttosen ja Revon mukaan sijoitusrahastomarkkinoiden kehityksen esteenä ovat muun muassa kohtuuttoman tuottovaatimukset lyhyelle ajalle, sukanvarteen säästäminen ja ”mutusijoittelu” eli historiallisten tuottokuvaajien kohtuuton tiirailu. Joko kirjoittajakaksikolla on ollut jotain muuta mielessä rahastosijoittajan virheistä kirjoittaessaan tai sitten Talouselämä-lehti on tunnistanut huomattavasti paremmin rahastosijoittajan merkittävimmät virheet. En usko, että Puttosen ja Revon kirjaa lukevaa rahastosijoittajaa kiinnostaa lukea sukanvarsisäästämisen olevan huono säästämisvaihtoehto, vaan kirjaa lukeva rahastosijoittaja haluaa lukea todellisista rahastosijoittamisen vaaroista ja karikoista (mm. ”suuruus on etu”, ”kallis on laatua”, ”aktiivinen voittaa passiivisen”). Toisaalta Puttonen ja Repo kirjoittavat luvussa kolme erittäin kattavasti ja monipuolisesti sijoitusrahastoista, niiden toimintaperiaatteista, rahastotyypittelystä ja rahastosijoitusten verotuksesta (suosittelen lukemaan uusimmat tiedot Pörssisäätiön oppaasta) ja rahastopohjaisesta omaisuudenhoidosta.

Kirjassa esitellään myös varsin laajasti sijoitusrahastojen kehitystä Suomessa ja muualla maailmassa (tämä ei välttämättä jokaista kiinnosta, joten välttämätön tämä luku ei ole). Lisäksi luvussa käsitellään omaisuudenhoitoalan muutospaineita, rahastoteollisuuden markkinointia ja rahastomarkkinoiden kasvua. Näitä muutoksia on tapahtunut myös Suomen rahasto- ja omaisuudenhoitotaloissa. Esimerkiksi eQ Oyj:n (ex-Amanda Capital Oyj) ja Advium Corporate Finance Oy:n toimitusjohtaja Janne Larma on Arvopaperi-lehden haastattelussa ilmaissut rohkeasti halunsa radikaalisti muuttaa suomalaista varainhoito- ja omaisuudenhoitoalaa. Larman ajattelussa on paljon samaa kuin Puttosen ja Revon kommenteissa omaisuudenhoitotalojen skaalaeduista (isot varainhoitajat houkuttelevat parhaat asiantuntijat ja kestävät paremmin markkinamyllerryksiä). Larma painottaa erityisesti suuruuden taloustieteen tuomia etuja: kustannusjakoa, asiakkaiden kasvavia vaatimuksia ja synergiaetuja (”[…] asiakkuudet siirtyvät melko hyvin”, s. 26 AP 8/12). Larma ei selvästi vain heitä huulta: Suomessa on viime vuosina nähty voimakkaita muutospaineita omaisuudenhoitotaloissa, rahastoyhtiöt ovat myyneet ja yhdistelleet rahastojaan ja varsinkin Puttosen ja Revon tunnistamat teknologiainvestoinnit (ja kasvavat viranomais- ja raportointivaatimukset) vaikuttavat selvästi toimialan kasvavaan konsentroitumiseen. Omaisuudenhoitoalan ”teollisuusdynamiikka” on mielestäni erittäin mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kiinnosta juurikaan tavallista rahastosijoittajaa. Rahastoteollisuuden ”teollisuustaloutta” on mukava ymmärtää, mutta välttämätöntä se ei piensijoittajalle tietenkään ole. Jotkut perusfaktat kannattaa kuitenkin hallita, jotta suuruuden mahdollisesti tuomia skaalaetuja ei hyväksy heti todeksi.

Rahastosijoittajan on syytä kiinnittää huomiota myös rahastosijoituksensa kuluihin: kokonaiskulusuhteen (TER-luku) tunteminen on äärimmäisen ja tietysti kannattaa myös erikseen huomioida merkintä- ja lunastuspalkkion suuruus suhteessa valitsemiinsa vertailurahastoihin. Hallinnointipalkkio voi olla myös erittäin merkittävä kuluerä varsinkin eksoottisemmissa rahastoissa ja joissakin rahastoissa saattaa lisäksi olla erillisiä tulokseen perustuvia kuluja, jotka on myös tärkeää huomata ja tunnistaa (varsinkin niiden laskentamenetelmät). Sijoitusrahastoissa sijoittaja maksaa ennen kaikkea rahastonhoitajan oletetusta kyvystä voittaa (ainakin) vertailuindeksi kulujen jälkeen eli synnyttää ylituottoa, joten Puttosen ja Revon olisi pitänyt pohtia laajemmin huomattavasti laajemmin varsinkin kaappi-indeksoinnin ja rahastosijoittajan perusstrategioiden eli ”aktiivisen näkemyksenoton” (= klassinen osakepoiminta erityisesti fundamenttianalyysin keinoin) ja ”passiivisen indeksoinnin” (= rehellinen konemainen indeksin ostaminen) valossa täysin arkista rahastonvalintaprosessia (”Minulla on käsissäni neljä vaihtoehtoa, minkä otan?”), koska huonosta aktiivisesta rahastosta ei yksinkertaisesti kannata fiksun sijoittajan koskaan maksaa ylimääräistä (s. 36 AP 12/10). Puttonen ja Repo mainitsevat kuitenkin Cremersin ja Petäjistön tärkeän tutkimuksen vuodelta 2009 ja Petäjistön päivitetyn tutkimuksen vuodelta 2010 (s. 117-118). Rahaston valinta ei siis lopulta ole niin helppoa kuin usein uskotellaan, mutta helppoa ei ole myöskään perinteisellä osakesijoittajalla. Näihin tutkimuksiin kannattaa tutustua tarkemmin, koska niistä voi saada hyvää perustietoa siitä, että millaiset rahastot tyypillisesti pärjäävät hyvin ja millaiset puolestaan eivät.

Erityisen mielenkiintoisena pidin neljännen luvun antia, jossa kirjoittajakaksikko käy läpi tavallisimman ja tunnetuimmat mittarit rahaston suorituskyvyn ja kehityksen mittaamiseksi ja määrittämiseksi (ns. Cremers-Petäjistö -rahastoaktiivisuusmittarin olisi voinut tuoda tarkemmin esille, koska siitä on viimeaikoina paljon keskusteltu, ks. s. 34 AP 12/10). Pelkkä mekaaninen lukuvertailu ei kuitenkaan useimmiten riitä, vaan rahastosijoittajan on välttämättä ymmärrettävä myös jonkin verran makrotalouden ilmiöitä kuten esimerkiksi suhdannevaihteluita ja osake- ja korkomarkkinoiden kehitystrendejä. Lisäksi pitää ymmärtää se, että käyttäytymiseemme (ja varsinkin vertailuprosessiin) vaikuttaa useita käyttäytymisvirheitä ja sijoituspäätöksiimme vaikuttavat monenlaiset tunnetason tekijät (Kim ja Tom Lindström käsittelevät näitä laajasti omassa Onnistu osakemarkkinoilla -kirjassaan, mutta myös Puttonen ja Repo korostavat tietoutta omista tiedoista, taidoista ja tunteista; myös Ninni Myllyoja on huomauttanut uusimmassa kirjoituksessaan hyvin tunnetuista käyttäytymis- ja ajatusharhoistamme soveltamalla niitä sijoittajan elämään). Myös kirjan kirjoittajan huomauttavat että ihmiset suhtautuvat eri tavoin riskiin ja kehottavat pienentämään riskiä hajauttamalla omistuksia. Valitettavasti kirjoittajat käsittelevät hajauttamista vain eri sijoituskohteiden, sijoituskohteiden lukumäärien ja maanosien välillä, joten valitettavast muun muassa ajalliseen ja toimialakohtaiseen hajauttamiseen (tämä on sekä osake- että rahastosäästämisessä erittäin tärkeä asia) ei juurikaan kiinnitetä suurempaa huomiota (s. 130-135 löytyy moniulotteinen kriteeristö itselleen sopivan rahaston löytämiseksi, mutta sen soveltaminen on käytännössä vaikeaa ja siksi kannattaakin hyödyntää esim. Nordnetin Sijoitusopasta tai Morningstarin Rahastovalitsinta). Mekaaniset työkalut eivät vapauta sijoittajaa sijoituspäätöksen aiheuttamalta katumuksen tunteelta, mutta kriittiselle sijoittajalle niistä voi olla iso apu ainakin erilaisten vaihtoehtojen poisrajaamiseksi tai lisäämiseksi. Samanlaisia työkaluja on nykyisin tarjolla runsaasti myös sekä osakesijoittajalle että ETF-sijoittajalle.

Puttonen ja Repo esittelevät lisäksi joitakin tunnettuja klassikkotutkimuksia viimeisimmän viidenkymmenen vuoden ajalta, joiden valossa rahastot eivät viimeistään kulut ja riskin huomioiden onnistu voittamaan indeksiä pitkällä tähtäimellä (mm. Sharpe 1966, Jensen 1968, Treynor & Mazuy 1966). Aktiivinen näkemyksenotto ei siis ainakaan historiallisen tutkimusaineiston valossa näytä kovinkaan järkevältä sijoittajan kannalta (Antti Petäjistön tutkimuksista kiinnostunut lukija saa lisätietoja hänen kotisivuiltaan), mutta  toisaalta en pysty täysin kritiikittä hyväksymään tehokkaiden markkinoiden olettamaa. Harvardin kauppakorkeakoulun kauppatieteiden professori Michael C. Jensen on kutsunut tehokkaiden markkinoiden olettamaa erääksi rahoitustieteen empiirisesti vahvimmin tuetuista olettamista ja tehokkaiden markkinoiden olettamaa on pidetty eräänä rahoitustieteen ”perustotuuksista”. Todellisuudessa jokainen sijoittaja ottaa lopulta omalla toiminnallaan kantaa tehokkaiden markkinoiden olettaman paikkansapitävyyteen joko toimimalla passiivisesti tai aktiivisesti.

Avainlukujen kanssa kannattaa jokaisen olla tarkkana, vaikka onneksi rahastosijoittajan ei yleensä tarvitse niitä enää nykyisin itse laskea. Rahastosijoittajalle on ainakin Suomessa tavallisesti tarjolla sekä avaintietoesite että rahastoesite (nämä löytyvät yleensä sijoitusrahaston omilta kotisivuilta; nykyisin jo lakikin vaatii esitteet), joista luvut löytyvät jo valmiiksi laskettuina. Hyvä on kuitenkin tietää pääpiirteittäin, että mitä eri luvut mittaavat ja miten ne on laskettu. Puttonen ja Repo ovat myös onneksi listanneet mukavan määrän rahastosijoittajalle suositeltavaa bestseller-kirjallisuutta ja akateemisia tutkimuksia. Ainakin osa kirjasuosituksista on lyhyesti perusteltu, joten rahastoista kiinnostunut ei jää tiedonjanossaan yksin; nykyaikana on tarjolla myös muun muassa suomalainen Rahastoraportti-niminen puolueeton rahastovertailutuote, MorningStarin rahastovertailupalvelut ja paljon värikästä kansalaisuutisointia erityisesti sijoitusaiheisissa blogeissa. Tavallisesti perinteisiin sijoitusrahastoihin on suhtauduttu varsinkin piensijoittajarintamalla varsin kriittisesti – eikä syyttä.

Kirjan loppupuolella esitellään myös vaihtoehtoisia rahastosijoittamisen tapoja, joita ova muun muassa ETF eli pörssivaihdetut indeksiosuusrahastot , erilaiset serifikaatit ja indeksilainat. Kirjan loppumetreillä käsitellään lisäksi lyhyesti sijoitamista kehittyville markkinoille ja hälvennetään ainakin joitakin hedgerahastoihin sisältyviä väärinkäsityksiä.

Puttosen ja Revon kirja on monipuolinen, selkeä ja laaja peruspaketti jokaisen sijoittajan kaipaamaa asiallista rahastotietoutta. Lopusta löytyy lisäksi läjä aiheesta enemmän kiinnostuneelle yleistä osake- ja rahastokirjallisuutta, suuri määrä akateemisia sijoitusrahastotutkimuksia, selvä tärkeimmät termit sisällään pitävä rahastosanasto ja kattava hakemisto. Olisin kaivannut loppuun vielä yhteenvetoa erilaisista mittareista ja niiden soveltamisesta, mutta tämä on lopulta hyvin pieni puute. Kirja sopii parhaiten sellaiselle lukijalle, joka on ehkä tavallista tottuneempi lukemaan ”jämäkkää” ja asiapitoista tekstiä, koska Puttosen ja Revon kirjoitustyyli on ehkä lievästi akateeminen ja joskus jopa hieman kankaea.

Kirja ei välttämättä sovi aivan sijoitus- ja säästämiselämänsä alkutaipaleen kulkijalle, mutta siitä voi olla hyötyä rahoituksen perusteet jo omaavalle ja omaa tietämystään syventävälle harrastelijalle. Edistyneemmälle lukijalle kirja tarjoaa riittävästi mielenkiintoisia havaintoja ja vahvistusta ehkä omillekin mielipiteille.

Hyvää

+ Sisältää riittävästi teoriaa ja käytäntöä, tutkimuksia esitellään myös tekstissä ja ne linkitetään teemaan
+ Sijoitusrahastojen typologia on esitelty kattavasti (mukana myös klassinen riski/tuotto-vertailu eri sijoitusmuotojen välillä, s. 34)
+ Paljon rahastoesimerkkejä myös Suomesta
+ Sijoittajapsykologiaan on kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka teemat olisi pitänyt linkittää selvemmin rahastosijoittajan elämään
+ Hyvä hakemisto ja riittävän laaja kirjallisuusluettelo, jota myös hyödynnetään varsin hyvin kirjassa
+ Paljon käytännön ohjeita ja vinkkejä itselleen sopivimman sijoitusrahaston valintaan (”kikkakakkosia”), vaikka konkreettinen valinta jätetäänkin lukijalle
+ Rahastot esitellään terveen kriittisesti osana laajempaa omaisuusallokaatiota, ei vain kaikenkattavana yhtenä vaihtoehtona

Huonoa

– Liikaa nippelinappelihistoriatietoa ja ehkä hieman liikaa itse rahastobisneksen kentästä
– ETF-sijoittamista esitellään hyvin suppeasti ja karkeasti (esim. aktiivisia ETF-rahastoja ei käsitellä millään tavoin)
– Rahastosijoittaja kohtaa huomattavasti enemmän karikoita kuin kirjoittajat antavat ymmärtää
– Välillä välissä on turhaa toistoa ja/tai saman asian käsittelyä eri sanoin

Arvosana: 8½/10

Muut arvostelut/näkemykset:

Marjut Tervola, Helsingin Sanomat: Älä anna rahaa apinalle (2006)

Lisäykset:

Keskustelu: aktiivinen vastaan passiivinen (Rahapäivä, Helsingin Messukeskus, klo 16.25)
– Morningstar.fi: Salkunhoitajan rahat kiinnostavat syystä (17.9.2012)

Tämäkin kirja saatavilla Bookplus-kirjakaupasta

 

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.

 

/Thomas Brand

 

Kommentit vanhasta blogista:

Jebbisjepulis12 Syyskuu, 2012

Poimintoja:
“Sijoitusrahastoissa sijoittaja maksaa ennen kaikkea rahastonhoitajan oletetusta kyvystä voittaa (ainakin) vertailuindeksi kulujen jälkeen eli synnyttää ylituottoa.”

“Puttonen ja Repo esittelevät lisäksi joitakin tunnettuja klassikkotutkimuksia viimeisimmän viidenkymmenen vuoden ajalta, joiden valossa rahastot eivät viimeistään kulut ja riskin huomioiden onnistu voittamaan indeksiä pitkällä tähtäimellä”

En vertaile rahastoja, mutta välillä näen, että valitaan vuoden tuottoisimmat rahastot. Onko dataa mistä näkee kuinka nämä tuottoisimmat rahastot on pärjännyt historiallisesti. Valitaan tuottoisin rahasto, jossa rahaston hoitaja on saattanut säkällä voittaa indeksinsä sinä vuonna ja päässyt listalle. Miksi tälläisiä datoja ja kirjoja tehdään jos kaikki tietävät, että kulut on kalliit ja rahaston hoitaja saattaa ehkä hyvänä vuonna indexinsä voittaa?

Onko nämä kulut sitten niin kalliit, että ne kannattaa ottaa huomioon rahastoja vertailessa ja niitä kannattaa maksaa rahaston hoitajalle, joka ehkä tuo tuottoa rahoillesi. Näilläkin palstoilla paljon mainostetaan Nordnetin omia paketteja. Kovasti kiinnosti vasta lanseeratut mallirahastosalkut. Olin jo aikeissa sellaiseen tehdä kuukausisäästämisen, mutta ne kulut… ne kulut. Merkintäpalkkio 1% ja hallinointipalkkio 1.6%.

Loppukaneettina. Hyvä kirjoitus ja arvostelu. Tiedän, että ei tarvitse kirjaa lukea :)

Thomas Brand13 Syyskuu, 2012Näitä (pääasiassa amerikkalaisella ja englantilaisella) paneelidatalla tehtyjä tutkimuksia sijoitusrahastojen suorituskyvyn pysyydestä ja kestävyydestä on vuosien varrella tehty runsaasti, vaikka todennäköisesti paljon mielenkiintoisia pikkuaukkoja on vielä täyttämättä. Kaikkein tunnetuimpia varhaisista tutkimuksista ovat Puttosen ja Revon mainitsemat Sharpe (1966) ja etenkin Jensen (1968). Myös Burton G. Malkielin kirjasta “Sattuman kauppaa Wall Streetillä” (Talentum, 2007) löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja sijoitusrahastojen suorituskyvyn kestävyydestä. Jos mielenkiintoa riittää, niin Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa työskentelevä rahoituksen professori Eero Pätäri on julkaissut varsin kattavan kirjallisuuskatsauksen sijoitusrahastojen suorituskyvyn kestävyydestä (jota hän itse kutsuu myytiksi) vain muutama vuosi takaperin [1].

Tästä samaisesta teemasta on myös silloin tällöin julkaistu myös ajankohtaisia artikkeleita mm. suomalaisessa Morningstarissa. Eräässä vuosi-pari takaperin julkaistussa jutussa (jonka nimeä en juuri nyt muista) väitettiin, että lyhyellä tähtäimellä (ainakin tietynlaisten) sijoitusrahastojen riskikorjattua tuottoa voisi ainakin jossain määrin lyhyellä tähtäimellä ennakoida historiallisen tuoton perusteella. Tämä tarkoittaisi käytännössä tavallisen rahastosäästäjän näkökulmasta sitä, että rahastosalkkua pitäisi huoltaa säännöllisesti ja armotta noin 1-1½ v. välein ostamalla parhaiten menestyneitä rahastoja (ts. jos uskoo siihen, että ainakin parhaat rahastot pystyvät tekemään sijoituksensa edes jossain määrin ajallisesti oikein ja omassa toiminnassaan hajauttaa riskiä ajoittamalla ostonsa pidemmälle aikavälille kuin yhteen ostokseen vuodessa).

Thomson Reuters myöntää vuosittain hyvin tunnettuja ja haluttuja Lipper-rahastopalkintoja parhaiten omissa kategorioissaan (historiallisesti) suorituneille rahastoille, joten parhaista parhaimpien sijoitusmenestystä kyllä seurataan ja siitä ollaan kiinnostuneita.

[1] Pätäri, Eero J. “Do Hot Hands Warm the Mutual Fund Investor? The Myth of
Performance Persistence Phenomenon”. International Research Journal of Finance and Economics 34. URL: http://www.eurojournals.com/irjfe_34_10.pdf

petri19 Syyskuu, 2012Hyvä ja ajankohtainen artikkeli näistä “lypsylehmistä”
kiitos!

Thomas Brand28 Syyskuu, 2012Sijoituspalveluyhtiöissä on tällä hetkellä selvästi meneillään jonkinlainen muutosprosessi, mutta lopputulos on tuskin vain yksi iso itsenäinen varainhoitotalo.

Arvopaperi.fi: “Sijoituspalveluyhtiöiden kujanjuoksu alkamassa”. URL: http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/sijoituspalveluyhtioiden+kujanjuoksu+alkamassa/a842689?s=u&wtm=ap-28092012

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

1
Jätä kommentti

avatar
uusin vanhin tykätyin
Nimetön
Nimetön
Rahastot ovat ehkä paras sijoitusmuoto, kun puhutaan niin pienistä summista kuin alle 100€ kuukaudessa. Tuollaisilla summilla kun ei pääse mitenkään muuten hajauttamaan sijoituksia kunnolla. Varteenotettavana vaihtoehtona on nordnetin kuukausisäästämistarjous : http://sijoitusrahastot.org/2013/03/sijoittamista-ilman-valityspalkkioita/

Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaat tarjoukset ja tuoreet uutiset sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.

Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

Tilaa
Tilaa uutiskirje.
Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.








Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
Tilaa uutiskirje.

Uutiskirjeen tilaajana saat parhaimmat tarjoukset, tuoreimmat uutiset ja kutsut tapahtumiin sähköpostiisi 2–3 kertaa kuussa.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.
Tilaa
close-link
Haluatko olla mukana testaamassa uuden palvelumme Beta-versiota? Ilmoittaudu testaajaksi tästä:
Ilmoittaudu testaajaksi

Huomioi, että antamasi sähköpostiosoitteen tulee olla sama, jonka olet rekisteröinyt nordnet.fi -palvelun kohdassa Salkku > Asetukset > Yhteystietoni.